Työpaikka, ystävä, ja henkireikä - luonto

Hieraisin silmiäni kahdesti. Pitelin käsissäni Juha Sipilän allekirjoittamaa ja Suomen Metsäyhdistyksen lähettämää kutsukirjettä Päättäjien Metsäakatemiaan.

“On aina hienoa päästä parempiensa seuraan”, tuumasi isäni huvittuneena, hyvin iloisena ja aivan varmasti myös hieman ylpeänä. “Ainakin olen onnistunut tekemään elämässäni jotain oikein”, vastasin. Ja hymyilin. Ja voi veljet sentään, miten hyvältä tuon sanominen minusta tuntuikaan!

Ilmoittautumislomakkeessa pyydettiin kuvailemaan suhdettaan luontoon kolmella ranskalaisella viivalla. Kauaa ei tarvinnut miettiä: Työpaikka, ystävä, ja henkireikä. Oikeastaan koko elämä. Hitto, olisi pitänyt laittaa vain tuo yksi. Se kiteyttää minun suhteeni luontoon paremmin kuin yksikään sana maailmassa.

Ehkä kerron sen sitten, kun pääsen toukokuussa esittäytymään ja verkostoitumaan muiden yhteiskunnallisten päättäjien ja vaikuttajien kanssa.

Tuntuu hullulta, että minut on kutsuttu mukaan tuohon porukkaan.

Ja niin hemmetin hienolta.