Terveisiä elämästä, tältä kohtaa (kuten mummini tapasi sanoa)
“Tulen aina muistamaan marraskuun kahdeksannen merkkipäivänä – Pohjois-Norjaan muuttamisen hetkenä, jolloin polaariyö oli juuri alkamassa. Viettäisin pohjoisessa elämäni ensimmäisen kokonaisen kaamoksen keskittyen lähinnä esikoiskirjani kirjoittamiseen, puiden halkomiseen ja takan lämmittämiseen sekä raudun pilkintään. Kaikki kuulosti liian hyvältä ollakseen totta, vaikka todeksi tuo kaikki oli jo muuttumassa.”
Näin kirjoitin hiljan julkaistussa Vaella, kalasta, rakasta -romaanissani, joka nivoo yhteen elämänmuutokseni ja muuttoni Pohjois-Norjaan.
Tänään, 8. marraskuuta 2021, olen asunut Pohjois-Norjassa jo kolme vuotta.
Tuntuu erityiseltä, että minä todella asetuin kolme vuotta sitten pieneen, punaiseen, puilla lämpiävään mökkiin Gavlfjord-vuonon rannalle, apilanmuotoiselle Gisløyan saarelle. Vuodenkierron verran saarella asuttuani tuli kuitenkin aika jatkaa matkaa entistä syvemälle pohjoiseen – Finnmarkiin, missä todellinen kaamos alkaa ja missä se sulkee kaiken tummaan syliinsä monelle ihmismielelle liian pitkäksi aikaa.
Minusta kaamos on kuitenkin kaunis.
Hiljainen, rauhallinen, lumen valaisema ja revontulten sävyttämä.
Tähtien kirkastama.
Tällä viikolla
Mihin nämä kolme vuotta ovat kuluneet? (Joku saattaisi käyttää termiä “hävinnyt”, mutta täällä ei aika häviä, vaan siitä nautitaan!)
Juhlaviikon kunniaksi ajattelin uudelleenjulkaista vanhempia artikkeleita tähän hetkeen päivättynä mutta kuitenkin siten, ettei niiden tunne kaiken uuden äärellä katoa. Päinvastoin voin käydä läpi tunteita, jotka koin ja jotka ovat ajan myötä vain vahvistuneet.
Tähän varsin tiivistettyyn artikkeliin en kuitenkaan halunnut kajota, vaan se saa pysyä sellaisenaan, siten kuin nuo sanat silloin blogiin tallentuivat.
★ Saapuminen Gisløyn saarelle »
Muutamia ikimuistoisia retkiä ja hetkiä
Niitä tuoreempia, sillä paneudun vanhempiin tämän viikon aikana.
★ Skipnes – Vesterålenin aidoimpia kalastajakyliä »
★ Støn kuvaukselliset valas-muraalit »
★ Silfarin kanjoni – Porsangerin piileskelevä helmi »
★ Norjan kaunein ajoreitti päättyy Kjølnesin majakalle »
★ Ikimuistoinen yö Kjølnesin majakalla »
★ Luovttat (Rullesteinsfjæra) – Finnmarkin satumainen rullakiviranta »
Pohjoisin terveisin,
Monni
Tutustu uuteen kalast.us-sivustoon!
Vaellusvarusteet-opas
Viimein kotomaassa on julkaistu (uusi) opas, joka nivoo yhteen kaikki tärkeimmät vaellusvarusteet. Tämä teos kuuluu jokaisen vaeltajan eräkirjahyllyyn!
UUTISKIRJE
KAUKOKAIPUU-matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Näillä preseteillä käsittelen kaikki blogin valokuvat.
Ai että, Pohjois-Norja on varmasti mitä upein paikka asua. Saa nähdä, voisiko se itsellenikin jonain päivänä vielä olla mahdollista, vaikka juuri tällä hetkellä se ei sitä olekaan.
Päädyin eilen selailemaan Norjaan ja vaellukseen liittyviä e-kirjoja eri alustoilla, ja näpit osuivat sun kirjaan. Luin sen yhdeltä istumalta, ja voi sitä järkytystä kun se loppuikin sitten teidän Lakselvin muuttoon. Olisin voinut lukea toisen samanmoisen heti perään 😀 Kiitos hienosta kirjasta ja lukukokemuksesta, sun kirja on mainio yhdistelmä sun henkilökohtaisia kokemuksia ja ajatuksia sekä faktaa ja historiaa.
Ollaan juuri kotiuduttu kolmen viikon Norjan-reissulta, reittinä karkeasti Bjerkvik-Lofootit-Sortland-Andenes-Senja-Ånderdalen-Tromssa-Skibotn-Kvaenangsbotn-Alta-Hammerfest-Seiland. Lofooteilla, Andøyalla ja Senjalla maisemat olivat päätähuimaavia, mutta on sanottava, että mitä pohjoisemmaksi tultiin, sitä kotoisammalta olo tuntui. 😀 Seiland oli meidän reissun pääkohde ja sitä voin kyllä lämpimästi suositella, paikalliset olivat uskomattoman ystävällisiä ja vaikka meidän patikka siellä menikin puihin (joku unohti teltan kilkkeet edelliselle yöpymispaikalle…), niin heti alettiin haaveilla uudesta reissusta ja jopa sinne muuttamisesta. Sen tueksi luin sattumalta myös sun postaukset Norjaan asettumisesta ja niistä inspiroituneena finn.no’hon saattoi mennä muutama hakuvahti päälle..