Johdanto: Saapuminen Gisløyn saarelle

Joulukuun 1. päivä tulee päivälleen puoli vuotta siitä, kun suljin Helsingin oven viimeistä kertaa.

Se on ollut elämäni parhaita päätöksiä.





Kuten tiedätte, kiersin alkukesästä syksyyn saakka ympäri Lappia, kävin Finnmarkissa perhokalassa ja useamman kerran Etelä-Norjassa miehen luona, jonka löysin Ylläsjärven rannalta syntymäpäivieni kunniaksi heinäkuun ensimmäisenä kokonaisena viikonloppuna. Syyskuun lopulla palasin lyhyeksi hetkeksi kotikaupunkiini Hämeenlinnaan orientoituakseni talvikautta varten: kesävarusteet piti päivittää pakkaslukemille soveltuviksi.

Mutta täällä sitä ollaan, toista viikkoa Gisløyalla, apilanmuotoisella saarella Lofoottien pohjoispuolella, Vesterålenin saaristossa. Pienessä punaisessa, puilla lämpiävässä mökissä, joka sijaitsee ystäväni Laurin pihamaalla, ja jonne olen asettunut toukokuulle saakka joskin sillä poikkeamalla, että vietän tammikuussa kolmisen viikkoa Suomen Kalakirjastossa Muoniossa tehden tilaa tänne saapuvalle dokumentaristille. Silloin mökki on hänen käytössään.

Tammikuun lopulla saan taas palata takaisin näihin nykyisiin kotirantani maisemiin, kunnes keksin, missä olen kesäkuusta eteenpäin, vaan sitähän ei tarvitse miettiä vielä.

Tällä pienellä ja soisella, vetelikköjen täyttämällä erämaisella saarella ei yksikään päivä ole ollut samanlainen.

Tänään näytti tältä.