Saapuminen Gisløyn saarelle
Joulukuun 1. päivä tulee päivälleen puoli vuotta siitä, kun suljin Helsingin oven viimeistä kertaa.
Se on ollut elämäni parhaita päätöksiä.
Kuten tiedätte, kiersin alkukesästä syksyyn ympäri Lappia, sain käsiini Laggo-joen glitteriä ja matkustin useamman kerran Etelä-Norjaan mieheni luo. Miehen, jonka löysin Ylläsjärven rannalta syntymäpäivieni kunniaksi heinäkuun ensimmäisenä kokonaisena viikonloppuna.
Syyskuun lopulla palasin lyhyeksi hetkeksi kotikaupunkiini Hämeenlinnaan orientoituakseni talvikautta varten: kesävarusteet piti päivittää pakkaslukemille soveltuviksi.
Mutta täällä sitä ollaan, toista viikkoa Gisløyalla, pienellä apilanmuotoisella saarella Lofoottien pohjoispuolella, Vesterålenin saaristossa. Pienessä punaisessa, puilla lämpiävässä mökissä, joka sijaitsee ystäväni Laurin pihamaalla, ja jonne olen asettunut toukokuulle saakka joskin sillä poikkeamalla, että vietän tammikuussa kolmisen viikkoa Suomen Kalakirjastossa Muoniossa tehden tilaa tänne saapuvalle dokumentaristille. Silloin mökki on hänen käytössään.
Tammikuun lopulla saan taas palata takaisin näihin nykyisiin kotirantani maisemiin, kunnes keksin, missä olen kesäkuusta eteenpäin, vaan sitähän ei tarvitse vielä miettiä.
Tällä pienellä ja soisella, vetelikköjen täyttämällä erämaisella saarella ei yksikään päivä ole ollut samanlainen.
Tänään näytti tältä.
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Niin ihanaa, nauti siellä olostasi, Nella! <3
Sen teen <3