Kuka meistä ei olisi pienenä tahtonut olla ammatiltaan seikkailija ja löytöretkeilijä. Kukapa ei olisi halunnut lähteä tutkimusmatkalle uusiin kohteisiin, tehdä jotain hullua, nukkua vuorten vartioimana kymmenistä teltoista rakennetussa base campissa ja herätä trangialla keitetyn leirikahvin tai aamupuuron suloiseen tuoksuun lämpimästä makuupussista, jossa on saanut muumioitua pitkän päivän päätteeksi ainakin 10 tuntia.
Kuka meistä seikkailumielisistä aikuisista ei haluaisi tehdä kaikkea edellä mainittua näin vähän varttuneempanakin, sillä kuten olen sankariani Walt Disneyta aiemminkin siteerannut:
“Suurin ongelma maailmassa on, että aivan liian moni kasvaa aikuiseksi.”
Ja nyt sitten yksi niistä lapsuuden ja aikuisiänkin unelmista käy toteen, kun voin yhden reissun ja retkikunnan ajan olla ihan oikea löytöretkeilijä ja pelkonsa voittava kiipeilijä. Tiimiläinen, joka pitää yhtälailla huolta porukastaan kuin porukka pitää huolen minusta. Dokumentoija, joka ikuistaa seikkailun hetket ja fiilikset, onnistumiset ja oppimiset kuvin, sanoin ja videoin.
Suomen suurin retkikunta, Expedition Arcada, suuntaa ensi viikolla aivan huikean seikkailunsa rinkkoineen ja telttoineen Ranskan La Graveen – ja minä lähden mukaan. Retkikunnan johtajana toimii Patrick “Pata” Degerman, Suomen ainoa ammattilöytöretkeilijä ja 17 vuorta nimiinsä valloittanut seikkailija. Sellainen motivaattoriturpa, että Patan kanssa juteltuaan uskoo pystyvänsä mihin tahansa.
Kuten moni muukin bloggaajakollega, myös minä kävin viettämässä puolituntisen Forumin lasiseinällä yhdessä Patan kanssa. Tuollaisessa portaledge-teltassa mies myös majoittuu tulevalla reissulla, joskin suurin osa meistä tiimiläisistä pysyy tukevasti maassa. Minäkin.
Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka näkevät muissa niin paljon potentiaalia: Patan luennoitua Ammattikorkeakoulu Arcadan opiskelijoille mies tajusi, että liiketalouden, kulttuurin, median, tekniikan, liikunnan sekä sosiaali- ja terveysalan opiskelijat muodostavat jo itsessään kaikki retkikuntaan tarvittavat jäsenet osaamisineen. Ja siitä se kaikki sitten lähti. Tarvittiin vain uskoa, luottoa, hullunkurista otetta elämään ja sitä lapsen riemua ja intoa, jonka meistä niin moni kadottaa.
Mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä “taantua” takaisin kuurupiiloikäiseksi!
You might also like
Oota mä siivoon mun teltan
20/10/2015
Kaatosateen jälkeen
31/05/2015
Onnenkyyneliä Ranskan Alpeilla
22/05/2015
8 Comments
Wau! Nämä kuvat on ihan mielettömiä, kuten tulee olemaan tuo teidän matkannekin <3
Tää on niin huikee prokkis ja niin älyttömän mahtava idea, että ei mitään järkeä! Pääsispä itekin messiin! Toivottavasti tallennat paljon fiiliksiä reissusta videolle, niitä olisi mahtava nähdä. Hyvää ja turvallista reissua!
Kymmenisen minuuttia Patan kanssa ei riittänyt mihinkään, niin paljon olisin mielelläni kysellyt lisää ja kuunnellut tarinoita 🙂 Ihan mahtava kokemus oli siis jo hengailla Forum seinällä hänen kanssa, saati sitten tuo teidän reissu! Ehkä ihan hyvä etten pääse mukaan, Pata raukka ei saisi hetken rauhaa, kun meikä kiipeäisi perässä ja pyytäisi päivästä toiseen kertomaan vielä lisää niistä pingviineistä 😀 Teidän reissu tulee olemaan ihan todella mahtava ja niin ovat myös nämä kuvatkin. Oli todella hieno tempaus ja mahtavaa päästä itsekin kokemaan edes pala sitä mitä teillä on luvassa pian.
Tsemppiä sinne pelkojen selätykseen ja unelmien toteutukseen! Tulee olemaan varmasti ikimuistoinen ja mahtava kokemus! 🙂
Hyvää reissua ja seikkailua! Kaikki Expedition Arcadassa vaikuttaa ihan huipulta.
Morje, mitä kuvia! 🙂 Tää prokkis on kyllä niin siisti ja niin siistiä, että sä oot siinä mukana.
Mielettömän kuuloinen reissu! Melkein kateeksi käy 😛 Mahtavaa reissua, jään innolla odottelemaan postauksia tästä reissusta!
Tuo on just niin hieno ja huikee systeemi mitä se seinällä hengailu antoi jo ymmärtää! Oon aina ollu sitä mieltä, että uusiin tilaisuuksiin täytyy tarttua. Täytyy elää elämää niin, ettei se oo täynnä sitkuja ja mutkuja. Seikkailuahan tämä on!
Onnea upeasta mahdollisuudesta päästä mukaan. Odotan ja seuraan reissua ja sen etenemistä ihan kuin se olisi omani.