Andata e ritorno
Kun vuoden 2008 keväällä asuin ja opiskelin Italian Faenzassa, keramiikastaan tunnetussa pikkukaupungissa aivan Bolognan kainalossa, huvittelin yleensä perjantai-iltapäivisin kävelemällä juna-asemalle, sulkemalla kauhtuneen junakartaston edessä silmäni ja painamalla savipajalla karheutuneen sormenpään johonkin kohtaa karttaa.
Ja sinne minä sitten lähdin pienen vihreän armeijan reppuni kanssa, jonka isä oli antanut mukaan seikkailuun, seuranani viereisen leipomon täyttämä ja ruskeaan paperipussiin pakkaama evässämpylä.
Tuli Perugia, Sienna, Verona, Venetsia San Marino, Pesaro, Fidenza, Forli, Cesena, San Benedetto del Tronto, Pescara, Montepulciano, Firenze, Modena, Ferrara ja monta muuta. Koluttuja kaupunkeja on yli kolmekymmentä.
Ja kun sormenpää oli päättänyt puolestani mihin lähden, astuin tukahduttavan lämpimästä iltapäivästä viileään sisätilaan ja kävelin tiskille, jonka pyyhkimistä vailla olevan lasin takana istui pyylevä signorina.
Andata e ritorno per mihin aina lähdinkin, sanoin ja laskin setelin ja kolikoita kämmenreunojen kuluttamalle puupinnalle.
Kun joskus tarvitsin mukaan isomman repun, minua luultiin usein puolalaiseksi, sillä punaisella pohjalla komeileva kotka oli yksi suurikokoisimmista rinkkaani ompelemista kangasmerkeistä. Ostin sen vuoden 2005 Itä-Euroopan Interraililta, jolloin matkasimme läpi Puolan, Tsekin, Unkarin ja Slovenian.
Kroatiaan saakka emme koskaan ehtineet, sillä Puola vei ja veti takaisin.
Kerran muuan herrasmies pahoitteli englanninkielentaitonsa puuttellisuutta ja kysyi, miten eräällä punk-bändin lausahduksella varustettu rintamerkkini kääntyisi italiaksi. Hymähdin, ja lyhyen tuumauksen jälkeen totesin: mene äläkä meinaa, vaikka eihän If I throw a stick will you leave sitä tarkoittanutkaan. Bello, mies hymyili nyökäten kohteliaasti lierihattunsa reunaa ja keskittyi taas ohi viliseviin maisemiin.
Tämä vuosi on ollut siitä onnekas, että olen saanut vierailla ja junailla toisessa kotimaassani kahdellakin eri reissulla. Ja tammikuu on siitä onnekas, että lähdemme ystävien kanssa laskettelemaan Monte Rosan puuterilumille.
Joten: >Ciao amore mio, a presto!
*Andata e ritorno = meno-paluu
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Upeat kuvat! Italia on ihana maa.
Kiitos Satu!
Ihanasti kirjoitettu taas 🙂
Kiitos Elina 🙂
Junalla italiassa matkustaminen tuo niin paljon ihania muistoja mieleen täälläkin. Toivottavasti saan joskus mahdollisuuden viettää siellä pidemmänkin aikaa kuin kesäloman verran, jotta pääsen koluamaan hartaasti vielä niin monia tuntemattomia kaupunkeja.
Ainakin minä toivon niin sulle! Italiassa eikai voi matkustaa liikaa, kun sinne haluaa aina vaan takaisin.
<3
<3
Jotenkin tuntuu aina oudosti siltä, ettei blogikirjoituksesi kaipaa kommentteja :). Tällainen fiilis tulee vain sinun blogisi kohdalla. Kyse on siis positiivisesta ja jotenkin tyhjentävästä kirjoitustavasta. Mutta kommentoidaan nyt silti sen verran, että on upeaa, miten annoit kohtalon viedä ollessasi Italiassa :)!
Voi Jerry, kiitos. Kiitos!
Grazie!
<3