Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka – ja millainen reissu se olikaan!
Minne ensimmäinen ulkomaanmatkasi kohdistui? Entä mitä kaikkea muistat siltä reissulta? Me lensimme perheen kanssa Italian Terracinaan, josta teimme päiväretket Roomaan ja Napoliin.
Jos ihan totta puhutaan, olimme kyllä käyneet muutaman kerran Ruotsissa, jossa äitini sisko asuu edelleen perheineen. Mutta se ensimmäinen oikea ulkomaanloma kohdistui Italiaan, tarkemmin sanottuna Terracinaan, Tyrrhenanmeren rannalla sijaitsevaan 50 000 ihmisen satamakaupunkiin. Sen aikaiseen uuteen kohteeseen, josta en kuitenkaan löytänyt edes googlaamalla kovinkaan paljon tietoa.
Tyrrhenanmerestä sen sijaan löysin pienen knopin: muinaiset kreikkalaiset uskoivat, että tuulten koti löytyi Tyrrhenanmeren luodoilla sijaitsevasta Aeoluksen holvista.
♥ Haluan haastaa myös sinut kertomaan elämäsi ensimmäisestä ulkomaanmatkasta. Löydät blogihaasteen ohjeet artikkelin lopusta.
Filmikuva, paras kuva. Onneksi jopa kaikki negatiivit ovat edelleen tallessa.

Hyvin lyhyesti Terracinan historiasta (ennen varsinaisia muistoja)
Antiikin aikaan Tarracinaa kutsuttiin Anxuriksi. Kaupunki oli volskien, Italian muinaisen kansan tärkeimpiä senaikaisia asutuskeskuksia. Volskit puhuivat volskin kieltä, joka oli sukua umbrille, oskille ja latinalle. Historia tuntee volskit roomalaisten sitkeimpänä vastustajana Italian niemimaalla. Kaupungista tuli Rooman kolonia vuonna 329 eaa.
Terracinan lähellä kohoavalle kukkulalle rakennettiin ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua joko Feronialle tai Juppiter Anxurille pyhitetty temppeli. Mekin kävimme siellä, kuten alla olevista filmikuvista käy ilmi.

Kun kysyin vanhemmiltani ja kahdelta pikkusiskoltani, mitä he muistavat vuoden 1999 Italian lomasta, sain palata muistoissa seuraaviin tilanteisiin:
Hotellissa räjähtänyt pommi muutti matkasuunnitelmia
Vanhempani muistelevat, että lensimme kohteeseen Finnairin siivin. Lomapaketti ostettiin vielä tuohon aikaan matkatoimistosta. Alun perin meidän oli kuitenkin tarkoitus matkustaa Kyproksen Larnakalle, mutta matka peruuntui, sillä juuri siinä hotellissa, jossa meidän piti majoittua, räjähti pommi.
Vaihtoehtoja peruuntuneelle Kyproksen matkalle oli kaksi: vanhempamme valitsivat Terracinan, mutta toista matkakohdetta heistä kumpikaan ei enää muista.


Sihisevää vettä
Siskoani lainaten: ”Muistan, kuinka siellä pizza-ravintolassa tarjoilija yritti kysyä porukoilta haluaisimmeko juoda mieluummin tavallista vai kuplavettä, ja koko homma meni ihan pantomiimin puolelle.”
Myös minä muistan elävästi, kuinka tarjoilija piteli vesipulloa kädessään ja sihisi teatraalisesti yrittäen kertoa että vettä saa myös kuplilla. Vaikka viesti meni lopulta perille, en muista, kumpaan vaihtoehtoon päädyimme.
Pizzaman is kaput!
Italiassa kun oltiin, halusimme tottakai päästä testaamaan pitsaa. Yritimmekin tilata jokaiselle sellaisen, minkä seurauksena sama tarjoilija veti ilmassa poikkiviivan kaulansa kohdalla ja totesi: ”Pizzaman is kaput!”
Äiti muistaa tilanneensa pitsan sijaan kampelaa (koska kalan silmät moljottivat häntä samalta puolelta). Annos oli kuulemma erinomainen.

Vedi Napoli e poi muori; Nähdä Napoli ja kuolla
Kyseinen sanonta sai äitini pelkäämään Napolin päiväretkeä, kunnes jostain löytyi arvaus (alkuperä tuntematon), että lausahdus olisi mahdollisesti saanut alkunsa malariaa sairastaneista italialaisista, jotka vain vaivoin selvisivät patikkamatkan Roomasta Napoliin, jossa he lopulta menehtyivät itikan pistoksesta saadun taudin vuoksi. Mene ja tiedä, tämä on vain yksi tarina tunnetun sanonnan historiasta.
Kävimme myös Pompeijissa, mutta nuo kuvat majailevat tällä hetkellä arkistojen kätköissä Hämeenlinnassa. Lupaan palata aiheeseen, kunhan matkailu on taas suotavaa ja pääsen vierailemaan vanhemmillani.

Kiitotien päässä on taivaassa reikä
Ensimmäinen lentomatka hirvitti äitiä. Lentokoneen noustessa ilmaan häneen mieleensä muistuivat Edu Kettusen Lentäjän poika -laulun sanat: ”Ja kiitotien päässä on taivaassa reikä, ovi miltei mahdottomaan.”
Mahdoton-sanasta syntyi toinen assosiaatio, miltein uskomattomalta kuulostava tositarina, jonka hetkiin palatessaan äiti totesi kyllä selviävänsä yhdestä lentomatkasta:
Äitini on pysäyttänyt pikajunan kättään heilauttamalla. Kyllä, luitte oikein. Hän oli tuolloin ystävättärensä lapsen ristiäisissä ja majoittui Herranniemen Kestikievarissa. Ystävällinen majatalon väki neuvoi häntä kävelemään Vuonislahden asemalle ja nostamaan kätensä junan nähdessään. Äiti ei ollut uskoa kuulemaansa ja toivoi viimeiseen asti jonkun muunkin tulevan asemalle. Niin ei kuitenkaan käynyt. Kun juna ilmestyi näkyviin, hänen ei auttanut muuta kuin huikata (nopeasti, koska nolotti) kädellään, ja niin vain juna pysähtyi ja konnari toivotti hänet tervetulleeksi junan kyytiin.
Tilanne oli kuitenkin ollut niin hirveä (anteeksi äiti, naurattaa ihan kamalasti), että hän oli kertomansa mukaan vajonnut ensimmäiselle vapaalle penkille ja istunut siinä aivan vetelänä Hämeenlinnaan asti. Omaa paikkaansa hän ei siis ollut pystynyt edes lähteä etsimään.
Pikkusisko, pieni silmänilo
Pikkusiskoistani nuorempaa koetettiin vokotella italialaismiehen toimesta: Ohitsemme ajoi mopedi, jonka kuljetta vinkkasi siskolle silmää. Hetken päästä hän kurvasi takaisin, taputti istuinpenkkiä ja yritti mitä ilmeisimmin (kukaan meistä ei puhunut italiaa, joten emme ole ihan varmoja) saada hänet mukaansa.
Sisko jäi perheeseen.
Väärällä junalla Roomaan
Teimme junalla omatoimisen päiväretken Roomaan. Juna-asemalla olimme kuitenkin jo nousemassa väärään junaan, kunnes eräs paikallinen herrasmies tajusi (kukaan ei muista miten), että olimme lähtemässä väärään suuntaan.
Ilman hänen apuaan olisimme todennäköisesti päätyneet Sisiliaan.

Palanut leipä tai ehkä sittenkin hampurilainen
Roomassa valitsimme summan mutikassa ravintolan, jolla oli mukava katuterassi. Äitini muistelee vieläkin tuota maailman parasta lasagnea sekä minä ja pikkusiskoni siihenastisen elämämme maukkainta hampurilaista, joka (jälleen siskoani lainaten) näytti leivältä, jossa oli palanut pihvi. Silti maku oli taivaallinen.
Meistä nuorimmainen sai tilata bananasplitin (jonka Suomessa näki vain elokuvissa), joka kuitenkin jäi puoliksi syömättä valtavan annoskoon vuoksi. Muistelen, että siskolleni tuli tästä poru, mutta hän ei tunnusta.
Mielikuva on silti hyvin vahva.
Tuliaisiksi mozzarellaa
Äiti muisteli, kuinka he isän kanssa yrittivät (ja onneksi onnistuivat) ostaa mukaansa mozzarellaa, jota ei siihen maailmanaikaan löytynyt kotikaupungin marketeista. Koettaessaan saada selville, saisiko mozzarellaa ottaa mukaan lentokoneeseen, he levittivät kätensä ja imitoivat lentokonetta. Kaikkien yllätykseksi myyjä tajusi tilanteen ja totesi ”Si!”, ja niin tuliaiset saatiin hankittua.
Maailman paras pistaasijäätelö
En koskaan unohda lentokentällä tilaamaani vihreää pistaasijäätelöä, joka oli samaan aikaan suolaista ja makeaa. Koskaan tuon kerran jälkeen en ole päässyt kokemaan vastaavaa makunautintoa, vaikka olen pistaasijäätelöitä ostanut; kaikki maistuvat enemmän tai vähemmän marsipaanilta, tai joltain esanssilta. Saisinpa vielä joskus suolaista jäätelöä!
Tai vaihtoehtoisesti yhtä kirpeää sitruunajäätelöä kuin joku meistä tilasi: keltainen sorbetti veti silmät viiruiksi, mutta ai että sekin oli hyvää.


Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka -blogihaaste
Nyt on sinun vuorosi! Osallistu Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka -blogihaasteeseen ja kerro, mitä sinä muistat reissultasi. Seuraa alla olevia ohjeita, ja linkkaa halutessasi kertomuksesi tämän artikkelin kommenttiboksiin. Nostan ne linkkivinkkeinä mukaan tähän artikkeliin.
♥ Kirjoita artikkeli ensimmäisestä ulkomaanmatkastasi.
♥ Voit halutessasi linkittää jutustasi tähän KAUKOKAIPUUn alkuperäiseen postaukseen.
♥ Jos haluat, haasta mukaan myös muita bloggaajia.
♥ Haasteeseen voi tarttua kuka tahansa myös ilman haastetta!
Minä haastan mukaan seuraavat blogit: Veera Bianca, Adalminas Adventures, Meriharakka, Matkalla missä milloinkin, Korkkarit rinkassa ja Maisemaonnellinen.
Mitä haluaisit lukea seuraavaksi?
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
25 Comments
Add comment Peruuta vastaus
This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.
Ihania muistoja ekalta ulkomaanreissulta. Mun ensimmäinen ulkomaanreissu oli Tanskaan, olin kai joku 4-5 vuotias, ja mukana oli myös pikkuveli; edesmennyt siskoni ei vielä silloin ollut syntynyt. Kiersimme Tanskaa , muistan jotenkuten että kävimme siellä Hamletin linnassa, ja parhaiten muistan käyntimme ennen paluuta Tivolissa, jossa voitin suuren nuken. Kotimatkalla selvisi että nukke oli unohtunut jonnekin, ja siitä seurasi kunnon itkukohtaus, ja pitkä trauma;D
Mitään konkreettista muistoa mulla ei ole tuosta reissusta.
Hauskoja lapsuudenmuistoja! Ennen tosiaan matkalla kuin matkalla oli ihmeteltävää ja tuliaiset eksoottisia. Nykyään ruokavalikoima on monipuolistunut niin kaupoissa kuin ravintoloissa ja kotiin voi tilata tavaroita ympäri maailmaa. Nauratti myös tuo pantomiimi! Niin sitä kuitenkin pärjää ilman yhteistä kieltä.
Kiitos Marinella haasteesta!
Tästä tuli hyvä mieli, ihana lukea tällaisia ihan ensimmäisten ulkomaanmatkojen tarinoita! 🙂 Mulla on vino pino sellaisia alle 10-vuotiaana tekemiä ulkomaanmatkoja perheen kanssa, joista juttua ei riittäisi. Eräältä Ranskan-matkalta muistan kyllä sen, kuinka asuimme tuttavaperheemme luona Nantesissa ja ravintolassa innostuimme tilaamaan lisää omenamehua sanomalla ”yn kom saa”! Samalla reissulla isäni astui meressä jonkun piikkikalan päälle ja joutui sairaalaan, ja äitini joutui siksi ajamaan autoa kapeilla mukulakivikaduilla ihan paiseissa. Ihania muistoja, kaikki tyynni! 😀
Ihania muistoja hienosta matkasta! ?
Kiitos haasteesta! Tämän haastejutun toteuttamisen tiellä on nyt kyllä melkoisia esteitä. Ensimmäinen ja suurin on se, että en tiedä mistä löytäisin yhden yhtä valokuvaa tuolta matkalta. Epäilen onko sellaisia edes olemassa enää, sillä matkanjohtajana toimineen rakkaan Terttu-tätini siirryttyä ajasta ikuisuuteen, taisivat ko. matkan filmikuvat siirtyä mukana.
Tutkin asiaa hiukan, josko jotain löytyisi. Äkkiseltään tuosta ikimuistoisesta Finnairin siivin Kreetalle suuntautuneesta matkasta tulee mieleen auringonpolttama iho, ja tyhjässä cocistölkissä Suomeen salakuljettamani jättiläismäinen hengetön hepokatti.
[…] ulkomaan matkastaan. Monni Himari tosin sivuuttaa ihan ensimmäiset matkansa Ruotsiin ja aloittaa perheen Italiaan suuntautuneesta pakettimatkasta, mutta taidan silti yrittää aloittaa ihan niistä ensimmäisistä. Vaikka ne suuntautuivatkin […]
”Vastaus” ei osaltani ollut ihan suoraviivainen, mutta tässä kuitenkin yritys valoittaa aihetta: https://meriharakka.net/2021/02/01/elamani-ensimmainen-ulkomaanmatka/
Mä muistan myös tuon pikajunan pysäyttämisen kättä heiluttamalla. Kävimme monesti Savonlinnan oopperajuhlilla, kun olin koululainen. Sinne mentiin yleensä junalla ja matkalla poikettiin Retretin taidekeskuksessa. Retretin pysäkillä ei ollut minkäänlaista asemarakennusta, ainoastaan laiturinpätkä, ja aikatauluunkin oli merkitty pelkkä X eli pysähtyy tarvittaessa. Sitten vaan lapa pystyyn kun juna näkyi horisontissa, ja aina se pysähtyi kohdalla ja päästiin kyytiin!
Vitsit mitä nostalgiaa, tuo Italianmatka todellakin vaikuttaa olleen ikimuistoinen reissu! 🙂 Oma ensimmäinen ”oikea” ulkomaanmatka oli kuororeissu Unkariin joskus lukion lopulla, hieno kokemus monella tapaa. Ensimmäinen kerta lentokoneessa oli tosin lähinnä tuskainen, kun en osannut tai ymmärtänyt tasata painetta ja korviin sattui aivan järkyttävän paljon. Asiaa ei myöskään yhtään helpottanut se, että välilaskuja oli noinkin lyhyellä matkalla jostain ihmeen syystä peräti kaksi, muistaakseni Tukholmassa ja Kööpenhaminassa.
Ihania muistoja! Minäkin olin perheen kanssa Terracinassa! Muistan erityisesti metripizzaa myyvän pizzerian sekä upeat hiekkarannat. Mekin teimme Terracinasta käsin päiväretkiä. Kävimme Pompeijissa ja Caprilla. Molemmissa oli JÄRKYTTÄVÄ määrä turisteja ja huonot matkailupalvelut, sillä ne olivat mafian hallussa. Mutta silti: upea matka – menen joskus Terracinaan uudestaan.
Hienoja muistoja! Jännää, miten vahvoja makumuistoja voikaan syntyä, joita vielä vuosikymmenten jälkeen muistellaan 🙂 Upeat filmikuvat myös ja niistä kyllä pääsee mahtavasti mukaan tuon reissun tunnelmiin.
Mullakin ensimmäinen ulkomaanmatka on Ruotsiin laivalla. Mutta jos saa tosiaan soveltaa, että minne on lentänyt ensimmäisen kerran, niin sitten se on Tenskulle. Heh, mun tärkein kulinaristinen muistikuva on Mäkkärin Happy Meal -boksi, koska en ollut koskaan aiemmin käynyt Mäkkärissä… Oh lord! :DDD
Ps. Oot muuten aika uskollisesti flanellipaidassa lomaillut jo tuolloin! <3
Kiitos haasteesta! Ensimmäinen varsinainen ulkomaanmatkani oli kesällä 1966. Olin vanhempiemme ja kahden siskoni kanssa automatkalla Pohjois-Norjassa. Sopu-teltta ei aina ollut nimensä mukainen, Norjan vuoripuron vesi kahvivedeksi, pikakahvia ja kermajauhetta sekaan. Varsinainen juttu oli kuitenkin se, että satuimme eräällä vuonolla saksalaispariskunnan perään lauttaa odottelemaan. Isäni huomasi asuntoauton rekisterin ja kysyi näppärästi:” Sie sind aus Deutschland?”. Siitä alkoi ystävyytemme pariskunnan kanssa. He tulivat parin viikon päästä käymään mökillämme ja minä pääsin koko seuraavaksi kesäksi Saksaan kieltä oppimaan. Vuorovuosina kävimme toisissamme, omat lapsemme valitsivat saksan A-kieleksi ja minä päädyin kielipainotteiseen kouluun musiikinopettajaksi. Omien lasten kanssa kävimme useina vuosina Keski- ja Etelä-Euroopassa. Lasten jäätyä omilleen olemme kaksistaan jatkaneet tätä reissaamista eri maihin. Siis ennen koronaa. Ensimmäisestä matkasta jääneet muistot ovat varsin ohuet, mutta sen vaikutus on ollut valtava. On tullut uskallus lähteä seikkailemaan ja varsinkin pyrkimään kosketuksiin paikallisten ihmisten kanssa. Tämä jatkuu, kunhan se on taas mahdollista!
Juha
Nauratti tuo pizzaman is kaput ja tuo sihisevä vesi :’DD Eka ulkomaanmatka itsellä oli 1-vuotiaana Israeliin, en siitä itse mitään muista, mutta vanhemmilla oli tapana videokuvata paljon, joten niitä tunnelmia/maisemia oon katsonut monta kertaa jälkeenpäin. Seuraava reissu mistä jotain muistan on 3-vuotiaana Ranskasta.
Oma ensimmäinen matkani taisi olla Rodokselle, mutta en muista siitä mitään. En tiedä, oliko ennen enemmän sattumuksia, kun ulkomaanmatkailu oli ehkä harvinaisempaa. Hauskoja muistoja teillä ainakin on. Ja todellakin filmikuvissa on omaa tunnelmaa.
Mitkä muistot, ja mitkä kuvat. IHANA TUNNELMA. <3
Tästä inspiroituneena taidankin nakittaa vanhempani Suomessa käymään filmirullat läpi!
Olipa kiva lukea hienoja, lämpimiä muistoja ekalta Italian-matkaltasi! Vastasin nyt haasteeseen ja tein jutun johon mahdutin viisi ensimmäistä ulkomaanreissuani https://www.rantapallo.fi/lahtoportti/2021/02/08/matkakertomukset-nostalgia-80-luku/ ?
Kiitos haasteesta! <3 Hieman kesti tarttua haasteeseen, mutta täältä löytyy nyt hatarat muistikuvani Kreetan matkalta. 🙂
https://www.eveliinatyllinen.fi/elamani-ensimmainen-ulkomaanmatka/
Oikeastihan ensimmäinen matka oli ehkä Ruotsiin tai Viroon, mutta en matkasta muista oikeastaan mitään.
Lisäksi siihen aikaan mielestäni ainoa oikea tapa matkustaa ulkomaille oli lentokone. 😀
Terkkuja Norjaan <3
[…] rinkassa” oli vastannut Kaukokaipuu -blogin aloittamaan haasteeseen, joten kiitos hyvästä ideasta ja hyvistä hetkistä aiheen […]
Mukava tarina ja se yhdessä Korkkarit Rinkassa -blogissa olevan muistelun kanssa innoittivat minuakin muistelemaan. Kiitos tarinoista ja tarinaan sytyttämisestä. Tällainen tarina oli mukava kirjoittaa ja samalla muistella asiaa, jota tuskin muuten olisi muistellut. Sain kaivaa muutaman vanhan kuvankin arkistoista:)
Minua ei haastettu, mutta tartuin siihen, koska ilman haastettakin sai tarttua:) Sen verran hyvin osui fiiliksiin
Tässä minun elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka, joka oli jalkapalloreissu Unkariin. Majoitus oli tuon ajan mukaisesti pioneerileirillä 🙂
https://finintirol.fi/elamani-ensimmainen-ulkomaanmatka-unkari/
[…] ulkomaanmatkastasi♥ Voit halutessasi linkittää jutustasi tähän postaukseen ja alkuperäiseen KAUKOKAIPUUn postaukseen♥ Jos haluat, haasta mukaan myös muita bloggaajia♥ Haasteeseen voi tarttua kuka tahansa myös […]
Ihania ja niin elävän kuuloisia muistoja! 🙂 Haasteen saatuani innostuin tarinoimaan ensimmäisestä enemmän tai vähemmän itsenäisestä ulkomaanmatkastani Pariisiin. Postaus löytyy täältä: https://muumaamandariini.com/elamani-ensimmainen-ulkomaanmatka-pariisi/.
– Johanna M. / Muu maa mandariini
Olipa mukava juttu ja hauskaa luettavaa ovat olleet myös kommentteja jättäneiden ensimmäiset ulkomaanmatkat. Kiitokset juttuvinkistä, jonka innoittamana sain täydennettyä artikkelia omien tyttärieni ensimmäisestä lentomatkasta vuoden 1986 edulliseen suosikkikohteeseen Sotshille. Linkki juttuun omasta ensimmäisestä ulkomaanmatkastani Kanadaan ja Yhdysvaltoihin on myös blogivastauksessani. Eila / Metkaamatkustelua https://metkaamatkustelua.blogspot.com/2021/03/elamani-ensimmainen-ulkomaanmatka.html
[…] Pirkko muisteli omassa postauksessaan muutamaakin ensimmäisistä matkoistaan.Veli taas kirjoitti muistelmia futismatkastaan Unkariin. Haasteen aloitti Kaukokaipuu-blogin Monna Himari tarinalla Italian reissustaan. […]
Voii, mun alkuperäinen kommentti ei ole tullut perille silloin tuoreeltaan! Mutta oli hauska juttu ja kiva haaste! Osuikin sopivasti kun oli jo työn alla ideat vanhoista reissumuistoista. Tässä vielä tämä oman postaukseni linkki: https://pleasebeseatedfortakeoff.com/pelottavia-mustekaloja-pesusienia-ja-veijalaisen-kaverina-kosilla/
[…] nyt vastata Kaukokaipuu-blogista lähteneeseen haasteeseen, jossa kerrotaan elämän ensimmäisestä ulkomaanmatkasta. Koska monet […]