Tuntuu hullulta, että Erältä, eräistä -kirjan julkaisusta on kulunut jo kaksi kuukautta, vaikka vastahan me nostimme sille maljoja. Yhtä hullulta tuntuu, että Instagram-liven muodossa vietettyjä julkkareita seurasi yli 900 silmäparia.
Tällä hetkellä minut tekee iloiseksi se, että kirjaa on tilattu useisiin kymmeniin kirjastoihin ympäri Suomea. Toivoin salaa, että se hankittaisiin edes kotikaupunkiini Hämeenlinnaan, mutta nyt sitä löytyy Helsingistä Kittilään ja myös Enontekiön kirjastoauton valikoimasta. Kirjastoauton! Miten ihanaa! Kirja on myös useimmissa paikoissa lainauksessa ja varattuna.
Pääsy kirjastojen valikoimaan tekee minut aivan äärimmäisen onnelliseksi, sillä vietin nuoruuteni vapaa-illat usein perheeni kanssa kotikaupungin valikoimia selaten. Vielä tuohon aikaan (mielestäni) yhden Suomen hienoimman rakennuksen lattiaa verhosi punainen kokolattiamatto. Remontissa ollut Hämeenlinnan pääkirjasto aukeaa onneksi taas pian, ja teokset pääsevät oikeaan kotiinsa Wetterhoffin tiloihin rakennetusta väliaikaisratkaisusta.
On myös ollut ilo kuulla, että kirjaa on käytetty luovan kirjoittamisen opintoihin liittyvissä analyyseissä (koulutehtävissä) ja että siitä on jopa tehty video Saamelaisalueen Koulutuskeskuksen medialinjan opiskelijan, Marko Uskelinin toimesta. Valmiin videon, jolle mies on myös lukenut otteita kirjasta, voit katsoa tästä alta. Minusta siitä tuli ihana, ja valittu taustamusiikki tekee tarinoille aivan omanlaistaan oikeutta. Kokonaisuus on todella tunnelmallinen. Kiitos, Marko!
Ehkä tämä pitäisi vielä joskus lukea äänikirjan muotoon niin, että lastuja tukemaan voisi taustalle lisätä kauniita luonnonääniä. Mitä sanotte?
Nykyinen kirjoituspisteeni, se missä taiat tapahtuvat, näyttää tältä. Tuo pöydälläkin näkyvä viiden vuoden päiväkirja on yksi tärkeimmistä työvälineistäni, sillä olen kirjannut siihen kahden viime vuoden ajalta luonnon tapahtumia, sääilmiöitä ja asioita, jotka olen nähnyt ja saanut kokea. Nuo muistiinpanot myös ovat seuraavan kirjani aihe.
Mutta kuulette siitä lisää ensi viikolla, sillä minunkin pitää sulatella ajatusta vielä hetken verran.
Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
Kiitos <3
Kiitos kuuluu sinulle <3