En eläessäni ole nähnyt niin valtavia revontulia kuin eilen.
En ole nähnyt niitä usein muutenkaan, mutta Norjan kansallisrunoilija PETTER DASS ei nähnyt niitä koskaan. Revontulet olivat hiljaiset vuosina 1647–1707. Mikä valtava harmi sen on täytynyt olla Pohjois-Norjan ääneksikin kutsutulle pappina, laivurina ja kirjailijana tunnetulle miehelle, joka dokumentoi näillä leveysasteilla eletyn norjalaisen elämän yksiin kansiin, Trumpet of Nordlandiksi (Nordlands Trompet). Teoksessa käytiin läpi viljely, kalastus, pohjoinen luonto sekä maan kulttuuri, elämäntavat ja arki. Kaikkeen muuhun oli miehellä omakohtaista kokemusta – paitsi niihin revontuliin.
Siihen ainoaan asiaan, joka tekee pohjoisesta todellisen pohjoisen.
Mutta niin vain eivät ole vuodet veljiä keskenään: Täällä on kyllä nähty näyttäviä revontulia, mutta pian nekin hiljenevät auringonpilkkujen vähyyden vuoksi. Hiljaisimman ajankohdan ennustetaan, tai noin suurin piirteiden tiedetään olevan vuonna 2020, sillä taivaan tulet seuraavat 11 vuoden sykliä.
Onneksi revontulien oletetaan kuitenkin heräävän parhaaseen loistoonsa taas vuonna 2025, mikäli historia toistaa itseään.
Olisiko tässä tarpeeksi hyvä syy unohtaa kaukomatkailu hetkeksi ja matkustaa mahdollisimman pian maateitse Lappiin?
Tekisi hyvää ilmakehällekin.
Kiitos Lauri, kun kerroit minulle tämän tarinan.
2 Comments
Kadehdin miten saat näin lyhyistäkin tarinoista täyteläisiä ja aivan upeita. <3
Vau, ihan huikean näköiset revontulet, ja upeat kuvat olet niistä ottanut.