“Muistan, kun ollessani seitsemännellä luokalla lähdimme perheen kanssa Italiaan ja kun kannoit koko viikon ajan sinistä Umbron pelikassia, jossa oli koko perheen tavarat. Enkä ihmettele, että siitä meni niska ja selkä jumiin, onhan urheilukassin kantaminen ympäriinsä nyt ihan järjetöntä.
Paitsi jos sen kantaa, ettei muiden tarvitse.”
Tämän viime marraskuussa julkaisemani kirjoituksen myötä haluan toivottaa mitä mainiointa syntymäpäivää sinulle, isi! Tiedän, että käyt täällä lukemassa ja seuraat Instagramiani, ja haluaisinkin kertoa, että kaikki on hyvin ja elo Helsingissä sujuu, ja kuten olet huomannut, olen tapaillut tuollaista aikamoista pusupartaa, jolla on ihana oranssi tyttökissa.
Tähän alle halusin myös kerätä meidän yhteisiä hetkiä ja niitä kalaretkiä, joilla olisin toivonut sinunkin olleen mukana. Eikä unohdeta Iisveden Kirin bingo-iltoja, joista sinä voitat aina sokeria ja kahvia, minä haalin pelkkää kokemusta. Että tässä hommassa omena on kyllä vierinyt harvinaisen kauas puusta!
You might also like
Luku 3 – The idea of a second heart
20/08/2017
Erasmus – Miten minä olisin voinut tietää
12/08/2017
4 Comments
Miten ihana kirjoitus! Isit <3 Onnea täältäkin!
Ihana tyttö oot!
Ihana kirjoitus:)
Tunteiden täytteinen kirjoitus tytär isä suhteesta. Oli kiva lukea. Lisää näitä…
Tunteita ei ole koskaan liikaa ja niistä puhutaan harvoin.