Terveisiä lumisesta Lapista, jossa viime vuonna tähän aikaan satoi vettä ja maa oli musta ja mutainen.

Eivät ole vuodet veljiä keskenään, sen on todistanut tämäkin marraskuu.

Kun viime joulukuussa kävimme samana päivänä ensimmäistä kertaa pilkillä ja viimeistä kertaa sienessä, jäivät Gisløyn sienet tänä vuonna keräämättä, sillä lumi satoi jo ja pilkkikausi alkoi.

Talvi on ajoissa, kuten oli kevätkin.


Lappi


Vietimme ystäväni Jonnan kanssa Lapin reissun ensimmäisen päivän läheistä tunturia sekä Keimiönniemen historiallisia kalapirttejä ja lumikenkäilyä kuvaten.

Talvisten maisemien lisäksi pääsin ikuistamaan myös lapintiaisen ja hömötiaisen sekä sosiaalisessa mediassa kuuluisan kuukkelin, vaikka totuuden nimissä on myönnettävä, että lapintiainen kultaisine kylkineen on oma suosikkini.


Marinella Himari Lapintiainen


Osa tästä Lapin matkasta kuluu töitä tehden (luontokuvia ottaen), mutta onneksi saan keskittyä myös vain olemiseen ja ystäviini. Jatkan nimittäin tänään täältä Tepastosta kohti Sodankylää näkemään Piiaa, Ainia ja Jannea, joiden hoteissa viivyn muutaman päivän. Pari kuvauskohdettakin on listalla, joista haluan ehdottomasti kirjoittaa teille — kuten myös niistä Keimiönniemen kalatönöistä.

Työrintamalla sujuu muutenkin hyvin. Olen tahkonut alkusyksystä enemmän hommia kuin viime vuonna ja ihan tietoisesti, minkä ansiosta marraskuun lopulle on luvassa enää yksi isompi SEO-projekti, jonka jälkeen vetäydyn ansaitulle kuukaudenmittaiselle joululomalle pilkkimään, rauhoittumaan, kuvaamaan talvista luontoa ja kirjoittamaan vain omiin tarpeisiini.

Ja niin! Kuun lopussa muutamme myös uuteen kotiimme. Siitä kuitenkin lisää hieman tuonnempana, sillä nyt alan pakkaamaan autoa ja siirtämään ajatuksiani kohti kolmatta kotikaupunkiani, Sodankylää.

Kuullaan pian!


Lappi