Luovttat (Rullesteinsfjæra) – Finnmarkin satumainen rullakiviranta

Luovttat – Finnmarkin satumainen rullakiviranta

Luovttat (Rullesteinsfjæra) on Finnmarkissa sijaitseva luonnon muovaama ja hyvin erityislaatuinen rullakiviranta, jonka pyöreiksi hiotuneita värikkäitä kiviä ei tohdi uskoa todeksi – ne pitää nähdä omin silmin.

Mitkään kuvat eivät tee oikeutta Tanafjordin rannalta löytyvän Luovttatin kivien kauneudelle.

Aivan vesirajan tuntumassa kivien väri on mitä loisteliain, eikä näkyä tahdo uskoa todeksi. Kiviä on kaiken värisiä, vain muoto on yhtenäinen: miljoonien vuosien saatossa pyöreiksi hioutuneet kvartsit helisivät rannoille osuvista aalloista kuin pussillinen marmorikuulia.

Ranta on kaunis katsoa ja kuunnella.

Luovttatin polku on haastava mutta palkitseva

Olin lukenut Luovttatin reitistä monenlaisia kuvauksia Facebookin Suuntana Pohjois-Norja ryhmästä, jossa jaetaan päivittäin mitä parhaimpia kohdevinkkejä ympäri Norjaa.

Osa kuvasi polkua helpoksi, osa lyhyemmäksi kuin se todellisuudessa on. Osa oli kääntynyt takaisin puolessa matkaa.

Norjalaisten antama kuvaus reitin haastavuudesta on middels, joka myös pitää paikkansa: normaali fyysinen kunto riittää, ja meidänkin retkellämme polulla tuli vastaan niin nuorempia kuin vanhempiakin kulkijoita. Reitille kertyy korkeuseroa merenpinnasta vain noin 100 metriä, mutta sen varrelle mahtuu yksi jyrkähkö ja sateisella säällä todella liukas lasku ja nousu (sama reitti mennen tullen).

Löydät tarkemman reittikuvauksen tämän artikkelin loppupuolelta, mutta voin jo nyt sanoa, etten suosittelisi polkua ihan kaikista huonojalkaisimmille. Nousumetrejä nimittäin kertyy, ja myös jyrkkiä laskuja osuu polulle pari. Aamupäivän sateen vuoksi reitti oli myös todella liukas ja kurainen, minkä suomin oikeuksin ystäväni antoi polun jyrkimmälle osuudelle maastoa hyvin kuvaavan nimen: Ripulirinne.

Valitse reitille hyvät ja tukevat kengät

Kengät, lahkeet ja mukana retkeillyt Jope-koira olivat yltä päätä ravan peitossa, ja totesin omien valluslenkkareiden Gore-Tex-kalvojen olleen mennyttä. Suosittelen siis kiinnittämään huomiota kenkävalintaan ja myös niiden vedenpitävyyteen. (Toinen kengistän hörppäsi myös merivettä, kun en innostukseltani muistanut seurata aaltojen liikehdintää.)

Reitin haastavuus yllätti, vaikka pitkiin vaelluksiin tottuneena polku ei ollut itselle ylitsepääsemätön suoritus. Hiki, muta ja kastuneet varpaat unohtuivat hetkessä, kun viimein näimme sisämaahan työntyneen vaalean kivipellon, jonka helmoilta löytyi myös kuvankaunis Luovttat.

Vaikka kiviä tekisi mieli kerätä mukaan, ja vaikka yhden tai kaksi sääntöjen mukaan voisikin ottaa, pidetään yhdessä huolta siitä, että ranta pysyy yhtä kauniina myös muille matkailijoille.