Matkailualan yrittäjyyden iloa

“Follow your dreams. They know the way.”

Perustin oman yrityksen vuonna 2011 silloisen korumerkkini ympärille. Florasta ja faunasta inspiroituneet asusteet päätyivät Mert Otsamon stailaamana PINNI-lehden kanteen, Dieselin miespuolisen pääsuunnittelijan käyttämiksi, muutamille näytöslavoille sekä myyntiin Helsinki10 Concept Storeen ja Design Forum Finlandille, joka oli tämän teollisen muotoilijan sen hetken suurin unelma – edustaa nyt pienellä käsityömeiningillä maailmanluokan merkkien seassa.

Työskentelisin tuolloin Web Designerin ja Junior Content Plannerin vakanssissa, joten toteutin haaveitani sivutoimisena yrittäjänä – itsensä työllistäminen täyspäiväisesti kun tuntui suoraan sanottuna mahdottomalta ajatukselta.

En kuitenkaan koskaan lopettanut unelmoimasta.





Olen viime vuodet työskennellyt hakukonekonsulttina ja sisältösuunnittelijana, ja samat hommat jatkuvat edelleen. Rakennan sisältökokonaisuuksia ja julkaisukalentereita matkailualan yrityksille, tuotan hakukoneoptimoituja sisältöjä sekä luovaa tekstiä, käsikirjoitan videoita ja myös tuotan ja toteutan niitä kevyellä mallilla. Näiden lisäksi saan toteuttaa unelmaani luontokuvauksen ja retkeilyä käsittelevän artikkelituotannon parissa, minkä tiimoilta olen jättänyt tähänastisen elämäni jännittävimmän tarjouksen.

Ja koska syksy on aina merkinnyt elämässäni uusia alkuja, laitoin tänään 5. syyskuuta vietettävän Yrittäjän päivän kunniaksi käyntikortit tilaukseen ja päivitin LinkedIn-profiilini. Yksityisyrittäminen matkailualan sisältöjen ja luontokuvauksen parissa on ollut sanalla sanoen niin mahtavaa, että haluan viedä kaiken seuraavalle tasolle WILDER MIND MEDIAN kautta. ♥





Jättäytyessäni yrittäjäksi edellisestä työpaikastani jatkoin (ja jatkan edelleen) saman firman freelancerina, mutta toki minulla oli myös omia asiakkuuksia, kuten vaikkapa keväällä televiissiosta nähty Mad Cook. Säästötilitä löytyi (ja löytyy edelleen, terveisiä isille) kaiken varalta puolen vuoden arvoinen pesämuna, jos kaikki olisi syystä tai toisesta mennyt räpylään. En siis jättäytynyt tyhjän päälle vaan varmistin selustan, sillä silloin pystyy keskittymään itse työntekoon.

Toki ei tämä mikään maailman helpoin polku ole ollut tai tule koskaan olemaankaan, mutta en minä vaihtaisi tätä tällä hetkellä mihinkään muuhunkaan. Olen takuulla onnellisempi, energisempi ja innostuneempi kuin koskaan aiemmin.

Mutta mikä yrittäjyydessä sitten on ollut parasta? Ainakin se, että voin lähestyä yrityksiä, joiden kanssa intressit kohtaavat. Toisaalta taas voin valita ne asiakkuudet, joiden kanssa haluan tehdä yhteistyötä. Suurin paino taipuu kuitenkin sanalle vapaus. Vapaus siitä, että voin suunnitella päivärytmini itse ja että voin tarpeen tullen siirtää toimistoni Lappiin tai vaikka marraskuuksi Aasiaan. Voin viettää joka päivä pitkän aamun Markon kanssa, mies kun painuu loihtimaan jälkiruokia vasta kahdeksi. Voin lähteä kesken viikkoa retkelle tai telttailemaan, tai voin päätyä kahden tunnin päästä kuvauskeikalle, kuten kävi maanantaina. Elämästä on tullut paljon yllätyksellisempää, mikä toki ruokkii luovuutta mutta syö välillä myös hermoja. Kyllä te tiedätte – kaikella on puolensa.

Olen saanut tutustua mahtaviin ihmisiin, viritellä kiinnostavia yhteistyökuvioita, haastaa itseäni ja ennen kaikkea inspiroitua siitä, mitä me tässä maailmassa teemme nukkumisen lisäksi kaikkein eniten, eli työnteosta.

Vapaus on tuonut mukanaan myös aikaa tehdä omia juttuja, aloittaa harrastuksia ja opiskella uutta – kuka tietää, vaikka aloittaisin floristin koulutuksen ensi syksynä. Hakuaika alkaa tammikuussa, ja minulla olisi elämäni tilaisuus kokeilla siipiäni myös viherkasvien sekä etenkin luonnonkukkien kiehtovassa ja ihanassa maailmassa.





Puhelin eilen saunassa Markolle eräästä kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta asiasta, joka tuntui kuin ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Siitä tuli mieleeni, mahdattekohan muistaa tämän vanhemman kirjoitukseni?

“Mutta me vanhenemme, ja niin vanhenee punainen maito jääkaapissa, kun ei siihen keitettykään puuroa, ja niin vanhenee taivas ja vastaparin iho, joka joskus niin kimmoisana palautti hivelevän sormenpään, ja niin vanhenee ajatus ja tarina kunnes joku kertoo kaiekn uudestaan ja hauskemmin, ja niin vanhenevat kaikki läheisemme, joille tuskin koskaan sanomme tarpeeksi usein: Rakastan sinua.” – Ei jälkeäkään susta

Uskaltakaa, sen minä haluaisin sanoa teille kaikille. Minäkin uskalsin, vaikka siihen meni ihan hemmetin kauan. Antakaa ajatuksille aikaa syntyä, ruokkikaa niitä ja panostakaa täysillä siihen, mikä merkitsee teille eniten. Olen kirjoittanut näitä juttuja ensi vuonna kymmenen vuotta, ja nyt vasta tuntuu että onnistaa. Yrittäkää, epäonnistukaa ja luottakaa – se oli minullekin ainoa vaihtoehto, kun jäin hetkellisesti työttömäksi keväällä 2012, enkä saanut minkään valtakunnan työttömyys- tai kelatukia, sillä minut katsottiin tuohon aikaan täyspäiväiseksi yrittäjäksi. On nimittäin aivan sama, tienaatko yritykselläsi 300 euroa vai 3 000 euroa kuussa, jos et ole ollut yhdeksää kuukautta samanaikaisesti sekä yrittäjä että vakituisessa työsuhteessa. Minulla tuo aika oli kiinni puolestatoista kuukaudesta.

Joten uskaltakaa – ja ennen kaikkea seiskää korjattuna, sillä mikään ei opeta niin kuin virheiden tekeminen, niiden myöntäminen ja niistä oppiminen.

Ennen kaikkea pysykää uskollisina unelmillenne, sillä on minullekin naurettu päin näköä, kun kerroin haluavani työskennellä Suomen luonnolle. Tottakai minun olisi tehnyt monta kertaa mieli lähettää teille postikortti vaikka Sodankylästä tai Inarista, ihan vain kertoakseni että hyvin menee, mutta olen aina luottanut siihen, minkä tekin tiedätte: Let the success be your voice.

Siispä mitä parhainta Yrittäjän, onnistujan ja unelmoijan päivää!
Toivottavasti sinunkin polullesi puhkeaa tänään uusia alkuja.