Mitä seuraavaksi?

Sitä luulisi muistavansa kaiken, kun kerta kirjoittaa kaikesta kaiken. Mutta totta puhuakseni, oma matkailuhistoriani pääsi yllättämään, tai pikemminkin muistuttamaan itsestään.

On ollut etuoikeus saada ja voida matkustaa näin paljon.




Olen kahlannut vanhoja sisältöjä läpi meneillään olevan sivustouudistuksen vuoksi. Työnsarkaa on vielä paljon, mutta hiljaa hyvä tulee: New Yorkin -opas on stilisoitu, Thaimaa-opas on vuorossa seuraavaksi. Sitten tulevat Islanti, Bosnia, Italia, Menorca, Georgia, Suomi ja monta muuta. Myös retkeilyosio saa uusia oppaita ja vanhoja sisältöjä päivitetään.

Näiden lisäksi minulla on aivan järjetön määrä julkaisemattomia kuvia ja tarinoita Suomesta ja maailmalta: Thaimaasta, Kiinasta, Islannista, Espanjasta ja vaikka mistä.




Olen rehellisesti sitä mieltä, että matkailu on paras tapa ymmärtää maailmaa.

Reissut ovat opettaneet minulle paljon enemmän kuin yksikään kirja (toim. huom: kirjat ovat oppimislistani 2. sijalla), ja vaikka kaikissa kanavissa puhutaan jatkuvasti matkustamisen aiheuttamista päästöistä ja veroista (ei mennä näihin aiheisiin tällä kertaa), matkailu ei tule koskaan loppumaan.

Matkailun ei pidä koskaan loppua.

Matkailua pitää ainoastaan järkeistää.




Tuntuu oudolta ja toisaalta ei yhtään, etten ole matkustanut Suomen rajojen ulkopuolelle (kun uutta kotimaatani Norjaa ei lasketa) sitten maaliskuun 2018. Siitä on nyt 20 kuukautta.

Vaikka olen retkeillyt ja matkaillut tuon ajan Suomessa ja Norjassa ja liikkunut paikasta toiseen pääsääntöisesti autolla, en ole totaalikieltäytyjä, sillä en usko kyseiseen toimintamalliin. En siis ole varsinaisessa lentolakossa: Minun ei vain ole tehnyt mieli lähteä. Osasyinä ovat tietenkin uusi kotimaa ja sen loputtomat retkeilymahdollisuudet sekä rakas kalastusharrastus, ja oma rakas kenen kanssa kalastaa.

Mutta kalastaa voisi muuallakin. Ja retkeillä voisi muuallakin.





Minulla on taskussa yhdet Finnairin lennot jonnekin, mutta en ole vieläkään osannut päättää, minne lähtisin. Ehdimme suunnitella Kuubaa, mutta aikataulu ei taida antaa myötä.

Yksi reissu on kuitenkin jo varattu, nimittäin Tallinnan-matka äitini ja kahden pikkusiskoni kanssa tammikuussa 2020 heti Matkamessujen päätteeksi. Kyseinen tapahtuma jäi minulta viime vuonna välistä, mikä harmitti, sillä on aina mukava nähdä kollegoita ja ystäviä meille kaikille rakkaan teeman parissa.

Matkustaminen on oman hirsimökin lisäksi paras asia, johon rahojaan voi käyttää.

Olen haaveillut lukulomasta Briteissä ja Skotlannissa sekä vapaaehtoistyöstä Islannissa. Ikävä Bosniaan on aina kova, ja olisihan se nyt hauska ottaa Georgiasta revanssi.

Mutta tuskin kukaan laskisi minua sinne toistamiseen.