En ole koskaan käynyt Ranskassa, en oo koskaan kiipeillyt, pelkään korkeita paikkoja – lähden kahden viikon päästä Ranskan Alpeille kiipeilemään.
Suomen ainoa löytöretkeilijä Patrick “Pata” Degerman on valloittanut nimiinsä 17 vuorta. Meikä ei yhtään, mutta lähden Patan, Expedition Arcadan, Innan ja kumppaneiden kanssa seikkailemaan Ranskan Grenobleen kahden viikon päästä. Oon samaan aikaan aivan äärimmäisen innostunut ja kauhuissani – mä pelkään korkeita paikkoja. Ihan tosissani.
Niin paljon että meinasin pillahtaa lukion tokalla luokalla itkuun Tanskan Frederiksbergin huvipuiston vapaapudotuslaitteen tapissa. No kidding, oon ihan nynny.
Mitä tehtäis jos ei pelättäis? Siinä vasta kysymys, jonka kuulen duunissa harva se viikko, onhan tokaisu meidän toimarin lempilauseita, isäukoltaan oppimansa. No mitä sitten tehtäis jos ei pelättäis? Pakattaisiin reppu ja lähdettäisiin voittamaan niitä pelkoja, jotka voitettuaan voi vaikkapa heittää vastaavan koikkaloikan kuten kuvassa Norjan Eikenutin patikointireissun päätteeksi. Eli vaikka pelottaa – pardon mun ranska – niin maan perkeleesti, lähden silti ja kiipeän muiden mukana.
Tämä video varmasti summaa tulevan tutkimusmatkan paremmin kuin kahden tunnin yöunien aikaasaamat hatarat sanaparit tai lauseet. Tsekatkaa nyt vaikka tuo base camp, nuo maisemat ja se kuinka korkealla mennään. Ajatelkaa, että meidän mukana on pyörätuolissa istuva Aron Anderon, joka kiipeää kyseisen haasteen yhdessä 45 opiskelijan ja kolmen skandinaavisen bloggaajan kanssa.
Mulla on kova luotto siihen, että Ranskan La Grave ottaa Itämeren tytöstä luulot pois, mutta antaa tilalle jotain sellaista, mille on tänä keväänä ollut tarvetta enemmän kuin koskaan: rohkeutta.
Tutkimusmatkan verkkosivut / Facebook / Twitter / Instagram / YouTube
Saattaisit pitää myös näistä
19 Comments
Ihan mieletöntä! Oon niin innoissani sun puolesta ja samalla tyytyväinen, että saan lueskella sitten postaukset kotisohvalta, koska musta ei olisi tuonne lähtemään 😀
Kiitos Elina! Pakko myöntää, että aikamoisissa täpinöissä ollaan. 🙂
Aivan huikee seikkailu tulossa!!
Niin taitaa olla! 🙂
Kuulostaa niin mahtavalle! Siinä vasta reissu mille ei ihan noin vain tulis lähdettyä. Rohkea oot 🙂
.. Ainakin yritän olla, ja varmasti tän reissun jälkeen oonkin. 🙂
Niin mieletön matka on teillä edessä, että ei voi kuin olla ihan äären innoissaan teidän puolesta! Hienoa, että voitat pelkosi ja lähdet mukaan. Ei ole hienompaa kuin katsoa mitä tahansa maisemaa korkeuksista käsin. Huipulle pääsyn tunne onkin sitten jotain sellaista, että mielenkiinnolla odotan mitkä sanat löydät kuvaamaan sitä <3
Kiitos Milla, ihana kuulla! Mun täytyy varmaan ottaa toi fiilis videolle, siitä sais varmasti parhaat ja aidoimmat tuntemukset. Huh, jännittää!
Kuulostaa ihan huikealta reissulta!
“Mitä tehtäis jos ei pelättäis” hymyilytti mua suuresti, oon nimittäin juuri käynnistelemässä blogia jollaista en vielä vuosi sitten olisi kuvitellutkaan pitäväni. Nyt kun on oma blogi, niin pitänee aktivoitua kommentoimaan muidenkin blogeja. Kiitos nimittäin kuuluu sulle, (#suomiretkelle!) ja muille inspiroiville bloggaajille, jotka rohkaisevat meitä muitakin uskaltamaan 🙂
Voi Aino, kiitos aivan ihanasta kommentista <3 Et tiiä miten hyvälle tuulelle se mut saikaan. Tervetuloa blogimaailmaan! 🙂
Mä räjähdän innostuksesta sun puolesta! Sä oot niin rohkea ja inspiroiva reissaaja <3
Jee! Kiitos <3 Ihana kuulla. 🙂
Ihan mahtavaa, tätä reissua odotan ja innolla!!!! Jiihaaaa! 🙂
Jihaaa! Mä en malttais yhtään! 🙂
Wau, mikä kokemus sinulla on edessä! Innolla täällä odotetaan sitten voittajafiiliksiä ja kuvia – sillä You Can Do it! 😀
Iso, jännä ja vähän pelottavakin, mutta aion selviytyä! Kiitos tsemppauksesta <3
[…] haastaa itseäni niille kuuluisille äärirajoille saakka, oli kyse sitten juoksun tai vaikka korkean paikan nostamasta […]
Voi kun saisin itsekin tuollaisen rohkeuden puuskan joskus!
Kyllä sinä saat!