Mitä tehtäis jos ei pelättäis?

En ole koskaan käynyt Ranskassa, en oo koskaan kiipeillyt, pelkään korkeita paikkoja – lähden kahden viikon päästä Ranskan Alpeille kiipeilemään.

Suomen ainoa löytöretkeilijä Patrick “Pata” Degerman on valloittanut nimiinsä 17 vuorta. Meikä ei yhtään, mutta lähden Patan, Expedition Arcadan, Innan ja kumppaneiden kanssa seikkailemaan Ranskan Grenobleen kahden viikon päästä. Oon samaan aikaan aivan äärimmäisen innostunut ja kauhuissani – mä pelkään korkeita paikkoja. Ihan tosissani.

Niin paljon että meinasin pillahtaa lukion tokalla luokalla itkuun Tanskan Frederiksbergin huvipuiston vapaapudotuslaitteen tapissa. No kidding, oon ihan nynny.

Mitä tehtäis jos ei pelättäis? Siinä vasta kysymys, jonka kuulen duunissa harva se viikko, onhan tokaisu meidän toimarin lempilauseita, isäukoltaan oppimansa. No mitä sitten tehtäis jos ei pelättäis? Pakattaisiin reppu ja lähdettäisiin voittamaan niitä pelkoja, jotka voitettuaan voi vaikkapa heittää vastaavan koikkaloikan kuten kuvassa Norjan Eikenutin patikointireissun päätteeksi. Eli vaikka pelottaa – pardon mun ranska – niin maan perkeleesti, lähden silti ja kiipeän muiden mukana.

Tämä video varmasti summaa tulevan tutkimusmatkan paremmin kuin kahden tunnin yöunien aikaasaamat hatarat sanaparit tai lauseet. Tsekatkaa nyt vaikka tuo base camp, nuo maisemat ja se kuinka korkealla mennään. Ajatelkaa, että meidän mukana on pyörätuolissa istuva Aron Anderon, joka kiipeää kyseisen haasteen yhdessä 45 opiskelijan ja kolmen skandinaavisen bloggaajan kanssa.

Mulla on kova luotto siihen, että Ranskan La Grave ottaa Itämeren tytöstä luulot pois, mutta antaa tilalle jotain sellaista, mille on tänä keväänä ollut tarvetta enemmän kuin koskaan: rohkeutta.

Tutkimusmatkan verkkosivut / Facebook / Twitter / Instagram / YouTube