Lammanpaimenena Välimaan saamelaistilalla
Elämääni on mahtunut useita kohokohtia, ja yksi ikimuistoisimmista tapahtumista on ollut lammaspaimenviikko Välimaan saamelaistilalla, Utsjoella. Viikon mittainen pesti vei sydämeni, ja lampaat ovat tulleet elämääni jäädäkseen.
Kuka tietää ja ehkä juuri siksi päädyimme asumaan nykyiseen kotiimme lammasfarmia vastapäätä. Kun entisellä kotisaarellamme Gisløyalla kyttäsin ilokseni riekkoja, täällä tuijotan pellon toisella puolella märehtiviä villaisia ystäviä. Niiden määintä kuuluu keittiöömme, kun ne kirmaavat ympäri suurta, aidattua piha-aluettaan. Olen ajatellut, että kävisin joku päivä esittäytymässä farmin pitäjälle ja ilmoittautuisin samalla vapaaehtoiseksi työntekijäksi, kesätyöläiseksi ja TET-harjoitteluun, harjoittelijaksi, palkattomaksi lomittajaksi, mitä näitä nyt on..
Kiharakasojen innoittamana olen myös keksinyt seuraavan matkakohteeni, mutta siitä lisää myöhemmin. Ette usko miten ihanalta tuntuu, kun on kahden vuoden mittaisen matkustustauon jälkeen keksinyt viimein kohteen, jonne ihan oikeasti haluan matkustaa. Ja vieläpä yksin.
Mutta siitä kuitenkin lisää tuonnempana, vaikka teeman saatatte jo arvata.
Kun nostin aamuisin paksun haan pois paikoiltaan (ovessa ei ollut lukkoa), oven takana odotti joka kerta 20 paria uteliaita valkuaisia.
Olen säästänyt koko pitkän tarinan tästä aidatusta unelmasta, joka sulkee suloisen suojan piiriinsä maailman, jollaista ei ole olemassa toista, ensi kuussa julkaistavaan Erältä, eräistä -kirjaani.
Välimaan aidatut unelmat
”Teno virtaa aikaansa, kun lasken vettä lampaille. Sadepilvet maleksivat matalalla pidättäen pisaroita. Maa helmeilee kastetta. Uppoudun ajatuksiini, kunnes märkää rätisee kaukalon reunan yli saappaalle. Säpsähdän, ja janoinen turpa tuuppaa pehmeästi pohjetta. Suljen hanan ja siirryn sivummalle. Alkaa raivoisa lupsutus, kun pienet karheat kielet juovat ahnaasti vettä.
Käännyn ja katselen ympärilleni. Pitäisi kai hieraista silmiään toisen kerran, niin on majapaikkani kuin sadusta! Vanhat ruohokattoiset hirsirakennukset somistavat tilaa, joka vuonna 1858 kohosi näille vuosisataisille pyyntipaikoille Suomen pohjoisimpaan kolkkaan kalastajasaamelaisen Antti Jouninpoika Warsin toimesta. Nykyisin kohde on ainutlaatuinen historiallinen nähtävyys ja aito pala jokisaamelaisten menneisyyttä, suoranainen muinaisjäännös, joka kertoo kävijöilleen entisaikojen elämästä – ajasta, jolloin perustarpeisiin ei kuulunut älypuhelin, some tai Tinder.
Lasken viettäneeni täällä neljä yötä. Ehkä. Ajantaju tuntuu kadonneen Tenon mukana, sillä rauhalliset päivät petaavat toisiaan: herään, puen, vaihdan kaukaloiden vedet ja pidän lampaille seuraa, keitän aamukahvin, syön puuroa, kirjoitan (yritän), tuijotan alati virtaavaa vettä, pidän taas lampaille seuraa, vuolen kiehisiä ja lämmitän saunaa, kunnes jälleen jossain vaiheessa yritän nukkumaan yöttömän yön hangatessa vastaan. Herätys on silti samaan aikaan joka aamu, ja lampaat pitää laskea joka aamu, vaikka tuskin yksikään haluaisi karata tästä aidatusta unelmasta. Suloisesta suojan piiristä, jonka sisällä on hyvä ja turvallinen olla.
Kerran kuitenkin kävi niin, että minua edeltävä paimen laski eräänä aamuna kymmenen sijaan yksitoista nelijalkaista; yksi lammas oli poikinut yön tunteina, ja pieni karitsa kurkisteli ihmeissään ensimmäistä näkemäänsä ihmistä emonsa kiharoista. ”
Lammaspaimenen työhön kuuluu vesien vaihtaminen, lampaiden laskeminen, lampaan kakkojen lapioiminen sekä tietenkin seuran pitäminen lampaille.
Hae mukaan Paimenviikoille!
Suomen kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden Paimenviikot ovat saavuttaneet hurjan suosion: tänä vuonna hakemuksia tuli yli 15 000 kappaletta.
Paimenviikot ovat maksullisia (majoitus kuuluu hintaan), ja paimenviikoille haetaan aina arvonnan kautta (jolloin jokaisella on samanarvoiset mahdolllisuudet päästä mukaan).
Onnekkaille eli valituksi tulleille ilmoitetaan aina helmikuussa. Lue paimenviikoista lisää Luontoon.fi-sivustolta.
Paimenviikkojen ajankohta vaihtelee kohteittain kasvukauden mukaan: useat paimenviikot alkavat kuitenkin toukokuussa ja loppuvat syyskuussa, minkä jälkeen lampaat, lehmät ja hevoset palaavat omistajiensa luokse.
Eläimet siis vaihtelevat kohteittain, mikä kannattaa pitää mielessä vuoden 2021 hakemusta täyttäessään.
Vuoden 2020 uusin lammaspaimenkohde löytyy Punkaharjulta. Muita kohteita ovat Evo, Hiidenmaa, Isojärvi, Koli, Kolovesi, Lemmenjoki, Levävaara, Neitvuori-Luonteri, Perämeri, Pyhä-Häkki, Rytivaara, Välimaa ja Ärjänsaari. Löydät lisätietoa kaikista kohteista täältä. Perämeren lammaspaimentila vilahtaa muuten YLEn Itämeren suojelijat Peltsi ja Tom -sarjassa, joka kannattaa ehdottomasti katsoa.
Kuvan etualalla näkyy majoitukseni, ruohokattoinen mökki, josta löytyi sähkö muttei lämmitystä. Pihapiiristä löytyy myös muutama pieni varastorakennus sekä sauna, jonka lempeissä löylyissä vietin tuon viikon aikana varmasti kymmeniä tunteja.
Mille tilalle sinä haluaisit päästä lähtemään? Entä haluaisitko paimentaa lampaita, hevosia vai lehmiä?
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.