Taa korpien päivä painuu
Vesi kultana kimmeltää
Taa korpien päivä painuu, / vesi kultana kimmeltää, / mut kultaisempina kaislat / ja salmet ja salmien päät
Ah, rinta rauhaton, jospa / levon täältä se löytää vois’ / ja muistoistaan jos pääsis / eik’ ollut toivoja ois!
Tuon auringon kullan kenpä / vois kätkeä sydämeen / ja itselleen olla outo / kuin kaislat ja välke veen!
Lienette pistäneet merkille Suomiretki-postausten yhteydessä julkaistut Eino Leinon runot. Viljalti olen blogin puolelle kolmen vuoden aikana kirjoittanut, kuitenkin loppujen lopuksi vain vähän itsestäni. Henkilökuvien julkaisussakin olen vasta uusiin tapoihin totutteleva ronkeli. Leinon runot sen sijaan ovat tuttuja jo parinkymmenen vuoden takaa ja viimeistään nyt tiedätte niiden olevan minulle rakkaita ja muistorikkaita: hääkutsuunikin valitsin ehkä kauneimman koskaan kuulemani tokaisun ”Syli toisensa tapasi.”
Boheemiluonne, poroporvarien halveksuma, suomenkielisen Suomen merkittävin lyyrikko; Eino Leinon tiedetään viettäneen paljon aikaa Koskeloveden rannalla. Samalla rannalla, vastarannalla, sijaitsee myös 50 vuotta suvussa kulkenut kesämökkimme, vanhasta taksikiskasta remontoitu valoisten iltojen tyyssija. Oma juurakko. Ja siellä Koskeloveden havuisella rannalla, pienessä mökissä eräänä heinäkuisena iltana vuonna 1915 syntyi Kalamajalla-runo.
Jos katsoo tarkkaan, sinne voi tähystää myös laiturimme nokasta. Ja edelleen näihin isäni tallentamiin maisemiin laskee aurinko huilaamaan jokaisen päivän päätteeksi – aivan, kuten silloin Leinollekin aikanaan.
Huikeat kuvat ja kaunis on runokin. Leinon tuotanto on jäänyt vieraammaksi vaikka muuten runojen ystävä olenkin. Runoilijoiden omissa maisemissa tuntuu kyllä runojenkin lukeminen astetta hienommalta. Tai itse ainakin intoilen omien kotiseutujen (tai nykyisten/tulevien matkakohteiden) runoilijoiden ja kirjailijoiden tuotoksia vielä syvemmin kun se inspiraatioympäristö on tuttua itsellekin :).
Niin tuntuu. Enkä voi olla fiilistelemättä sitä, että tuo kyseinen runo kertoo juuri meidän mökkimaisemastamme, tuntuu jotenkin niin juhlalliselta. (:
Ja mitä tulee kirjallisuuteen olet oikeassa. Ihan mahtavaa, kun tuntee alueet ja paikat, joista voi lukea kirjan sivuilta.
Upea juttu!
Jes!
Sun kieles kantas ne vasta vereviä on! Upea postaus taas kerran. Ja upeita ovat paapon kuvatkin! Kyllä näissä maisemissa kelpaa.
Kiitos Laura, kiva kuulla. Isä on pitkän linjan kuvaaja, vaikka onkin perehtynyt enemmän filmikameroihin. Mutta kyllä vaan ovat nämä maisemat ja kuvat komeita! Terkkuja isille! <3
Kyynel tuli silmään. Kaunis Suomi. Hienoja runoilijoita.
<3
Aloin kaipaamaan mökille. Ja harkitsen Leinon runojen lukemista
Voi ihana Milla! Oot huippu. <3
Upeita nämä isäsi kuvat! Ja täytyisi varmaan kaivella Leinon opukset esille täälläkin 🙂
Suosittelen! Niihin voi uppoutua tunneiksi ja unohtaa blogin ihan kokonaan. (;
Komeet ovat maisemat. Meillä kesämökki pohjoisessa Kuusamossa.
[…] tuolloin reissannut juuri muuten kuin festareilla. Niinpä kuvat keskittyvät lähinnä Suonenjoen kesämökin maisemiin sekä erinäisiin lukiokemuihin ja keikkaikuviin, jotka olen kehittänyt ja liimannut useiden […]
[…] tuolloin reissannut juuri muuten kuin festareilla. Niinpä kuvat keskittyvät lähinnä Suonenjoen kesämökin maisemiin sekä erinäisiin lukiokemuihin ja keikkakuviin, jotka olen kehittänyt ja liimannut useiden […]