Talviretkeilijän opas
Talviretkeilijän opas tarjoaa Jouni Laaksosen vuosikymmenien kokemukseen perustuvat vinkit helpoista päivä- ja perheretkistä vaativiin talvivaelluksiin. Näillä ohjeilla nuotio syttyy lumihangenkin keskellä ja telttailu on turvallista myös silloin, kun mittari on miinuksella.
Uutta vuoteen 2023
Haaveiletko retkeilytoimittajan ammatista?
Aloita vuosi 2023 inspiroitumalla luonnosta ja lähde sanojentäyteiselle neulaspolulle kohti luontokirjoittajan unelmiasi! Eräkirjailija, retkeilytoimittaja ja luontokuvaaja Monni Himarin verkkokurssi soveltuu kaikille, jotka haluavat syventää luonnon kuvailua ja maalata sanat maisemiksi.
UUTISKIRJE
KAUKOKAIPUU-matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Näillä preseteillä käsittelen kaikki blogin valokuvat.
Upeita kuvia Nella – kuten aina. Hauska nähdä kehitys myös aikajanalla…
Kiitos Alex! Kyllä tämä kieltämättä avasi silmiä itsellekin, hyvällä tavalla. 🙂
Upeita kuvia Nella,ja hienoa kehitystä! Vau!
Kiitos Jael! 🙂
Sattumalta juuri tänään järkkärini rupesi ongelmoimaan ,jostain syystä,…mutta kun katson ruokablogini alun kuvia niin ihan nolottaa;D Eli kehitystä täälläkin on tapahtunut,mutta järeämpi laite pitäisi olla että tulisi vieläkin parempia kuvia.
No ei sitä pidä nolottaa, pitää vaan ajatella että hitto vie mä oon kehittynyt! 🙂 Mutta kyllähän se niin on, että hyvä kalusto auttaa kuvien kanssa aika paljon, vaikka paljon on kuvaajastakin kiinni.
Hieno postaus ja kehityksen todellakin huomaa! Kuvasi on todella hienoja. Kunpa sitä itsekin osaisi vielä joskus… 🙂
No osaat aivan varmasti, en epäile sitä hetkeäkään! 🙂
Ihana postaus ja voi apua kun nauratti tuo pikku-Nellan Ricky Martin-tukka :D.
Tämä oli myös samalla niin raastava postaus, sillä kuten tiedät, kärsin tällä hetkellä niin kovasti siitä että haluan kasvaa ulos omasta kamerastani. Ensimmäinen testaus on (sun ansiosta!) suoritettu EOS 7D:llä, mutta niin kovin vielä haluan saada hyppysiini 6D:n sekä myöskin 5D:n, vaikka se ehkä liikaa minulle olisikin… ja vaikka kuvan tekee kuvaaja, huonommallakin kameralla, niin voi taivas sitä eroa kun sain paremman rungon ja paremman objektiivin hetkeksi käsiini! Myös innostus teknisten taitojen petraamiseen nousi ihan uusiin lukemiin. Juuri tänään kävimme pienellä retkellä Mustiossa ja voi kun mielessäni itkin karvaita kyyneleitä kun kuvista ei tullut yhtään sellaisia kuin olisin halunnut, koska säätämiseen ja tarkkaan tarkentamiseen ei tuon pikkutyypin kanssa oikein ole aikaa… sillä valovoimaisemmalla ja tarkemmalla 7D:llä homma oli niin paljon iisimpää… mutta tosiaan, sain tästä inspiraatiota toteuttaa samantapaisen postauksen, ehkä sitten kun tässä joku kaunis päivä olen onnellinen uuden kameran omistaja. Niin ja minä olen myös niitä viimeisiä luokkia, jotka vielä yliopistolla suorittivat kurssit analogisella kameralla. Kuvia en tosin ole itse kehittänyt sitten kuvislukion!
Ja mahtavia nuo sun kuvat <3 (ja mäkin oon saanut hieman kuulla tuolta eräältä kukka(sekä puu)kuvistani… haha)!!!
Ricky oli mun silloisen elämäni suurin stara. (;
Ja hei ihanaa, että oot päässyt testailemaan uutta kalustoa! Tosi kiva kuulla, että vinkeistä oli hyötyä. 🙂 Oon sitä mieltä, että sharing is caring eli mitä enemmän jengi jeesaa toisiaan sen kivempaa meillä kaikilla on. Joten huippua kuulla tuosta! <3
Olet kyllä oikeassa: kyllä valokuvaus on paljon kiinni myös kamerasta ja etenkin manuaali- vs. automaattiasetuksista. Ja tekemällä oppii eli pian sun ei tarvii enää käyttää aikaa säätämiseen, sillä se tulee luonnostaan. Mennään vaikka joskus nyt syksyn värien saavuttua kuvailemaan niin, että mä vaan hengaan sun kanssa ja sä otat kuvia tolla mun kameralla, niin pääset sitten samalla testaan sitäkin. Ja mä sitten voin pistää sulle sun ottamat kuvat meilissä. 🙂
Ihana kuulla, että myös sulla on osaamista ja ymmärrystä filkkapuolella ja että siellä on joku muukin floramaniac!
No vadap, ihan huikea muutos näiden vuosien aikana! 😀 Voisit selvästi tehdä tuota kuvaushommaakin ihan ammattilaisena. Kiva kun jaoit tämän!
Ja voi söpöys tuota sun teinivuosien kuvaa :’)
Kiitos Anu! 🙂
Ja tuo mun kuva on kyllä aika.. No, sellainen kuva kuin malli, kuten isä tapaa sanoa 😀
Ihana aikamatka ja kauniita kuvia! 🙂 Mulla on ollut myös luonto suuri innoittajana kuvien kanssa. Varsinkin sen jälkeen, kun sain siipalta synttärilahjaksi makroputken. Koko ajan piti olla pers pitkällä mehiläisiä ja kukkia kuvaamassa. Ja pitää olla yhä. 😉
Kiitos Sanna, kiva kuulla! Luonto on kyllä suurin innoittaja täälläkin ja sun makroputkihan on tuohon hommaan aivan erinomainen. <3
Tämä oli Nella aivan mieletön kirjoitus. Kehityksen todella huomaa ja se on varmaan sinustakin upea juttu. On hienoa että kirjoitat näin aidosti ja tuot esiin myös aiempia epämukavuusalueita. Se kertoo sinusta paljon hyvänä kirjoittajana. Ja upeita ovat kuvasi kyllä nykyään vaikka kuten sanoit on vanhassakin taikaa. 😉
Kiitos kivasta kommentista Terhi! Mukava kuulla, että pidit, sillä mua tää hauskuutti varmasti ihan yhtä paljon. 🙂
Ihania kuvia ja hauska nähdä kuinka oot kehittynyt vuosien mittaan eteenpäin. Mä oon viime aikoina yrittänyt ruveta harjoittelemaan kuvaamista kunnolla ja harjoitellut manuaaliasetuksien käyttöä mutta toistaiseksi vielä aika heikoin tuloksin. Vähän sellanen oma laiskuus tulee välillä esteeksi kun pitäisi jaksaa vaan yrittää perehtyä. Kaikki kun pitäis osata nyt heti eikä huomenna 🙂
Ihanan nostalginen kuvamatka! Valokuvaus on kyllä äärettömän mielenkiintoista. Itse olen taatusti tahattomasti kehittynyt vuosien varrella ihan jo vain senkin takia, että kuvausvälineet ovat kehittyneet. Olen vähän vielä siinä vaiheessa että tosi hyviä tulee otettua huomaamatta ja ne on sitten kivoja yllätyksiä, heheh. Tykkään ottaa kovasti myös kuvia kukista, tai jostain muusta etualalla taustan ollessa ‘blurred’ nyt suomenkielen termin puuttuessa. Kuvaus on kiva harrastus 🙂
Ihania kuvia! Tuolle tasolle kun itsekin pääsisi, kuvattu on jo 10-vuotta, mutta aikalailla aina automaatilla… Kesän alussa kävin perusvalokuvauskurssilla, jossa vähän opastettiin manuaalin käyttöön, mutta jotenkin se vielä jännittää. Tämä ainakin antaa motivaatiota, ei sitä muulla kuin harjoittelemalla kehity! 🙂
Tosi mielenkiintoinen postaus ja nyt sain sen oikein ajan kanssa luettua… Suonenjoki ja festari-aikoja miettiessä mietin vaan että me ollaan pakosti törmätty jossain aikaisemminkin 😉 Valokuvaaminen on ihanaa! Ja toki tekninen laatu paranee uuden kameran myötä aina, mutta jostain se fiilis pitää kuviin saada ja sinä onnistut siinä kyllä täydellisesti!
Tämä oli todella kiinnostava artikkeli! Olen varmaan kehittynyt valokuvaajan jossain määrin vuosien mittaan, mutta voin vain toivoa, että joskus se kehitys johtaisi edes lähellekään sinun tasoasi. Ovat nimittäin helkkarin hienoja nuo loppupään kuvat, ja hauskoja nuo aihevertailut, joista näkee helposti, miten siihen ruoka-annokseen tms on saatu enemmän eloa.
Aivan mahtava postaus! Ja vastaus kysymykseen: Patsaskuva on Schöner Nácin patsas Bratislavassa 🙂
Kiitos Rita, ihana kuulla! Ja tiedätkö, olet aivan oikeassa! Kuva on todellakin aikamatka Bratislavaan. 🙂
[…] aiemman blogikirjoitukseni Kuinka kehittyä valokuvaajana? Kerroin tuossa postauksessa siitä, kuinka vaikeaa minun oli siirtyä filmijärkkäristä […]
Ihan syötävältä se hampurilainen näin tietokoneen ruudullakin näyttää! 🙂 Raumalaisen kaffetuokion tarjoamien oppien turvin menen nyt takapihalle kameroineni ennen kuin tulee pilkkopimeää, ja kahdeksan vuoden päästä teen tällaisen postauksen ja annan sulle krediitit! 😀 Oli kiva treffata, toivottavasti tykkäsit meidän pienestä vanhastakaupungista.