Kuinka kehittyä valokuvaajana

Kuinka kehittyä valokuvaajana

“You don’t make a photograph just with a camera. You bring to the act of photography all the pictures you have seen, the books you have read, the music you have heard, the people you have loved.” ― Ansel Adams

Kiitos kaikille Paljon minä muistankin -blogiartikkeliin kommenttinsa jättäneille. Te kyllä tiedätte, että vanhoissa kuvissa on taikaa, tunnelmaa ja sopivasti rosoisuutta. Ja että pikselikoot harvoin yltivät tämän päivän lukemiin – minulla ne tapasivat olla luokkaa 800 x 600, mutta digipuolella aloittaessani luku alkoi kyllä vasta kutosella. Juuri näiden asioiden ja hauskojen muistojen vuoksi haluaisin jatkaa vielä toisen artikkelin verran saman aiheen parissa, sillä kuten aiemmin tokaisin: “Niin ne ajat ja välineet muuttuvat, tyttö sentään on sama.”

Juhlimme eilen hyvän ystäväni Henrin syntymäpäiviä ja samalla miehen kymmenvuotista taivalta valokuvaajana. Innostuin illan aikana esitetystä vuosikymmenkatsauksesta niin, että päätin jakaa teille muutamia omia otoksiani vuosien varrelta. Kehityspolku on melkoinen, ja ainakin luulen muistavani jonkun toivoneen tällaista katsausta jo aiemmin.

1997

 

Aloitetaan vuodesta 1997. Olin jo pari vuotta sitten saanut ensimmäisen filmipokkarini ja ikuistanut sillä niin Lusin leirikoulut, ensimmäisen perhelomamme Italian Roomassa ja Terracinassa kuin kuudennen luokan luokkaretken Ahvenanmaalle. Otokset ovat tallessa, ja ajattelin jakaa ne kokonaan omina postauksinaan nuoren Nellan näkövinkkelistä. Tässä kuvassa kuitenkin hieman esimakua tulevasta. Tyyli oli ennen kaikkea kohdallaan, lippis päässä ja Karvinen erittäin kova juttu. Ja heinäsirkat.

Hiuksethan leikkautin lyhyiksi juuri ennen seitsemännelle luokalle menoa idolini Ricky Martinin innoittamana. Käytännössä homma meni niin, että marssin Suonenjoen parturi-kampaamoon silloisen lattarikunkun kuva kädessäni ja tokaisin: “Tällainen piikkitukka kiitos.” No, lopputuloksesta voidaan olla montaa mieltä, mutta lyhyet niistä tuli. Ja lyhyinä ovat siitä saakka pysyneetkin, joten siinä mielessä tämä kuva on melko historiallinen.

Elokuussa 2001 aloitin Hämeenlinnan Yhteiskoulun lukion, ja en tuolloin reissannut juuri muuten kuin festareilla. Niinpä kuvat keskittyvät lähinnä Suonenjoen kesämökin maisemiin sekä erinäisiin lukiokemuihin ja keikkakuviin, jotka olen kehittänyt ja liimannut useiden valokuva-albumien sivuille.

 

 

2002

Kuumin kesä vuosiin, ainakin täällä Saariselällä. Niin kertoivat siellä asuneet sekä oppaamme, jonka kanssa vaelsimme muun muassa Pirunportille ja Kuikkapäälle. Nämä kuvat taltioin jo hieman uudemmalla Joulupukin tuomalla Canonin filmipokkarilla.

2005

Kesät 2003 ja 2004 kiersin jälleen kotimaan festareilla ja filmikuvien saldo on sen mukainen: ihmisiä, hetkiä ja bändejä. Hyviä muistoja. Vuonna 2005 sen sijaan pogoiltiin Saksan Hurricane-festareilla sekä InterReilattiin Itä-Euroopassa. Kuka tunnistaa tai arvaa, missä kaupungissa tuo patsaskuva on otettu?

 

 

Saman vuoden syksyllä aloitin opinnot Savonia-ammattikorkeakoulun Kuopion Muotoiluakatemiassa, josta valmistuin keväällä 2009 teolliseksi muotoilijaksi, kädessäni parhain mahdollisin arvosanoin hyväksytty opinnäytetyö tuotteen geneettisen rakenteen analyysistä. Kun muut lähtivät toteuttamaan tuotesuunnittelua tai konsepteja, minä paneuduin jo silloin sanojen maailmaan ja aiheutin jonkin verran ihmetystä, sillä teollisten muotoilijoiden lopputyö on harvemmin tutkimus.

Sain työstäni kiitosta ennen kaikkea yliopettajaltani mutta myös aivan ihanalta äidinkielenmaikaltamme, joka kaikkien yllätykseksi toi tuntioppilaansa – vuotta minua nuoremmat – kuuntelemaan seminaariani koulun auditorioon.

Moni on kysynyt, olenko nykyisin koulutustani vastaavassa työssä, ja voin osaamisestani ylpeänä ja onnellisena vastata kyllä. Tosin aina mukana kulkenut kirjoittamisharrastus sekä bloggaaminen ovat vieneet minut vielä askeleen pidemmälle yritysten sisältökonseptien, sisältöohjeistuksien sekä verkkotekstituotannon ja sosiaalisen median pariin.

KuMun opiskelijoina olimme viimeinen luokka, joka suoritti valokuvauksen perusopinnot filmikameroilla. Ennen kurssin alkamista olin saanut ensimmäisen, valokuvauksen historiaakin merkittävästi mullistaneen Canonin A1 -filmijärjestelmäkameran isältäni, pitkän linjan valokuvaajalta ja reissumieheltä. Kuvien taso nousi melkoisesti, sillä käytössä oli useampi objektiivi sekä käsisäädöt pikkupokkarin automaattiasetusten sijaan.

Isän kamera on tässä alemmassa kuvassa, joskin retrommalla kantohihnalla sekä matkamuistoilla varustettuna.

 

2007

Kiersin vuosina 2007 ja 2008 paljon kuminpolttotapahtumissa, ja toukokuun ensimmäisenä päivänä tavattiin aina lähteä perinteisille Jyväskylän Vappu Cruisingeille. Nämä kuvat on taltioitu Canonin A1:llä, joka toimi päätoimisena kameranani. Kuvat on skannattu vanhoista filminegatiiveista.

 

 

2008

Tuntuu ja varmasti näkyykin, että valokuvieni taso tipahti alussa aikalailla ensimmäisen digikameran myötä. Kuten moni teistä blogia pidempään seuranneista tietää, erasmusopiskelin kevään 2008 Italian Faenzassa, Istituto Superiore per le Industrie Artistiche -muotoilukoulussa. Mukana kulki tuolloin jälleen kerran isältä saamani Canonin PowerShot A540, jonka kuvakoot tajusin vaihtaa vasta puolessa vaiheessa reissua kutosesta kasilla alkaviksi. Täysin en digikameraan luottanut, joten pakkasin rinkkaani myös vanhan koulun filmijärkkärin.

Digikameran käyttö alkoi sujumaan joten kuten, kun vain räpsi menemään, sillä PowerShot ei juuri käsisäätöjä tarjonnut. Mutta sainpahan kuvat siirrettyä koneelle ja ensimmäiseen blogiini, jota pidin todistaakseni opinto-ohjaajallemme, että tein muutakin kuin reissasin ja nautin elämästä. Ei vaan, mutta tuolloin opintopäiväkirja tavattiin palauttaa tulostettuna prujuna. Minä halusin viedä homman hieman pidemmälle ja välttää printtejä sekä puhelinlaskuja eli verkkoblogista oli iloa myös omalle perheelle.

 

 

Näistä kuvista tulee vahvasti mieleen Instagram – ei pelkästään kuvien pienuuden vaan niiden sisällön vuoksi. Käytiin paljon ulkona ja keikoilla, kuvattiin detaljeja, auringonlaskuja ja ennen kaikkea tunnelmia. Värit olivat monesti melko kirkkaita, sillä se oli ainoa asia, jonka osasin kuvankäsittelyohjelmalla.

 

 

Palattuani vaihdosta takaisin Suomeen otin melko varmasti tämän ensimmäisen vastavalokuvani. Isosisko vei minut Wanajafesteille, ja muistan edelleen tuon illan kuin eilisen. Ehkä siksi, että mulla oli ollut siskoja kova ikävä.

 

 

Tässä sitten vastavalofiilistelyjä kuukauden takaa ja viime vuodelta.

 

 

Matiasta naurattaa, kun kuvaan koko ajan enenevässä määrin kukkia ja etenkin ruusuja. Ja papaveroja eli unikkoja, lempikukkiani, jotka rehottavat villeinä Italian pelloilla ja tien pientareilla. Nämä punaiset kaunokaiset ikuistin keväällä 2008 Perugiassa, Torre Poggion kukkulalla.

 

 

Ja taasen aimo harppaus eteenpäin, molemmat kuvat ovat viime vuodelta. Ensimmäinen Singaporesta ja toinen Hauholta.

 

 

PowerShot koki kamalan kohtalon pudotessaan lattialle, joten nämä kuvat taltioitiin Matiaksen Fujifilmin pokkarilla mallia FinePix F11. Päivällä kamera toimi hyvin, mutta hämärässä jäljestä tuli melko rakeista.

 

 

2009

Perheeni antoi minulle valmistujaislahjaksi Sony Aplha 400 -digijärkkärin, joka syrjäytti hetkeksi filmikameran ja kokonaan Matiaksen digipokkarin. Kuvaaminen sen sijaan oli jo mennyt teknisesti hieman eteenpäin.

Saman vuoden elokuussa matkalla Amsterdamiin muistan ottaneeni ensimmäisen siipikuvani ja innostuneeni öisistä kaupunkikuvista.

 

 

Damin iltakuvasta voidaan harpata alla oleviin tunnelmiin Englannin Newcastleen, jonne reissasin
vuoden 2013 helmikuussa. Kamerana toimi ja toimii edelleen Canonin 5D Mark II.

 

 

Detaljit olivat kova sana myös Damissa.

 

 

Muistan tajunneeni, että myös ruoka-annoksista voi ottaa kuvia. Tämä hampurilaiskuva on yksi ensimmäisistä. Erasmusvaihdosta minulla ei ole olemassa kuin pari jäätelökuvaa sekä jokunen markettifiilistely juuttisäkeissä myydyistä pähkinöistä ja kuivatuista hedelmistä, vaikka kyllähän ne pasta-annokset ja pizzat ja bruschettat olisivat kuvansa ansainneet.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

 

 

2009 vs. 2013

 

 

2010

Detalji-innostuis jatkui toisella yhteisellä Lontoon-matkallamme, eikä tuolta reissulta ole taltioituna juuri yhden ainoaa maisemakuvaa.

 

 

2011

Tammikuussa 2011 lähdettiin kuukaudenmittaiselle honeymoonille Thaikkuihin, ja kuvauskalustona toimi edelleen Sonyn digijärkkäri. Henkan vinkit olivat vieneet kuvausta taas hieman eteenpäin, ja osasta kuvia alkoi jo erottaa ulottuvuuksia sekä pintojen tekstuureja.

 

 

Kaveriporukan road trip Riikaan oli myös kuvauksellisesti antoisa.

 

 

Samoin syyskuun reissu Berliiniin.

 

 

2012

Keväällä 2012 siirryin viimein kroppikennosta täyskennoon, ja kotiutin hellään huomaan Canonin 5D Mark II -järjestelmäkameran. Samalla mallilla on kuvattu myös House-sarjan päätösjakso. Objektiiveja oli kertynyt liuta, ja olen tähän päivään mennessä myynyt ylimääräiset parempiin koteihin: osan siksi, etteivät ne istu täyden kennon kameraan ja osan siksi, ettei niille ole ollut käyttöä.

Nykyisin kuvauskalustoon kuuluu siis kaksi obiskaa: Sigman tiukka 50 mm f/1.4 ja Canonin EF 16-35mm f/2.8 L II USM -laajakulma.

 

 

Muutama kuva Kroatiasta ja viimeinen Bosnia ja Hertsegovinasta.

 

 

2013

Viime vuonna aloin kuvaamaan enemmän ihmisiä. Kunnostauduin myös asukuvissa pikkusiskon Ostrich Feathers -blogiin. Maisemakuvat löysivät jälleen pysyvän paikan sydämestäni, sillä siihen tuo omistamani laajakulmalinssi on täydellinen.

 

 

2014

Entä sitten tämä vuosi? On ollut paljon kuvattavaa. On ollut suomiretkiä, kuukaudenmittainen Euroopan road trip, blogimatkoja sekä maailman ihanimmat hääkuvaukset. Paljon on vielä opittavaa, mutta paljon on jo opittukin.

Kuinka siis kehittyä valokuvaajana? Kuvaamalla, kokeilemalla, manuaaliasetuksilla ja kuvaamalla lisää, sen paremmin en osaa kysymykseen vastata. Mutta olen varma, että tuo artikkelin alusta löytyvä Ansel Adamsin lainaus puhuu myös puolestaan: jokainen miestä tuo kuviinsa omat mieltymyksensä, kokemuksensa ja tuntemuksensa. Valokuvia ei vain oteta – ne syntyvät kaikesta siitä, mitä sinä olet kokenut.

Lukisin mielelläni myös teidän kanssabloggaajien tarinoita, mikäli tämä juttu innostaa jonkun teistä kertomaan omasta kehityksestänne valokuvaajana.

 

 

Jos haluat lukea lisää valokuvauksesta, siirry tästä Valokuvaus-osioon. »