Jos kaupungin nimi tarkoittaa tataarin kielellä kasaria, ei syyskuinen seikkailu voi mennä pieleen.
Minä rakastan syömistä.
Eräänlainen liharisotto eli plov kiinnostaa, samoin mustan mullan maan mutkassa syntyneiden ja tataariruokia tarjoilevien paikallisten pikaruokaravintoloiden annokset, niistä kaupungin uzbekistanilaisista ravintoloista sekä tunnelmallisista teehuoneista puhumattakaan.
Viime vuosien aikana Itä-Eurooppa, Venäjä ja Kaukasia ovat alkaneet innostaa koko ajan enemmän. Sen vuoksi nappasin itselleni lennot Tatarstanin Kazaniin, jonne lähden yksin ja kameran kanssa. Jos googlaatte kohdetta, näette toinen toistaan satumaisempia rakennuksia.
Olen varma, että Walt Disney vieraili täällä.
Tämä kaupunki todella on Venäjän unohdettu helmi.
Se on myös Tšetšenian ohella ainoa entinen neuvostovalta, joka ei allekirjoittanut federaatiosopimusta 1990-luvulla. Me tiedämme Tšetšenian historian, mutta Tatarstanin johdossa olleet politrukit osasivat pelata kortit oikein Moskovaa vastaan.
Mutta millainen on kaupunki, jonka kaduilla viilettävät yhtälailla burkhat kuin lyhyet farkkushortsitkin? Siitä minä aion ottaa pian selvää.
