Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
Minulle sattui hyvä tuuri taksikuskini Bulatin puhuessa jonkin sortin englantia.
Välttävää se oli mutta sen verta selkeää, ettei tehnyt tiukkaa pyytää miestä odottamaan minua kuvaustuokion verran Kaikkien uskontojen temppelin levikkeellä.
Sain kuvata ihan kaikessa rauhassa.
Mutta noustessani takaisin taksiin alkoi tapahtua: etupenkiltä kurotti käsi työntäen kasvojeni eteen puhelimen, jonka näytöllä näkyi vanha sipulikupoli.
Mieleeni muistuivat sekunnin sadasosassa ne hervottomat hetket georgialaisen junan perunavaunusta, jossa humalainen venäläinen tarjosi minulle vanhaa nokialaistaan. Hänen pojallaan olisi minulle asiaa. Muistatteko? Silloin en tiennyt, olisinko itkenyt vai nauranut, ja nytkin hämmennyin niin, etten pystynyt sanomaan muuta kuin: “Yes, let’s go.”
Bulat halusi viedä minut lähellä olevaan luostariin, joka oli kuulemma niin hieno paikka, että minun olisi ehdottomasti nähtävä se.
“Travel boss. My dream.”
Miten minä olisin ikinä voinut sanoa “ei” toisen unelmille?
Ja kun auto kurvasi takaisin tielle, luhistuin Bulatin innosta huolimatta hieman syvemmälle takapenkkiin ja puistin päätäni. Miten minä olen taas tässä tilanteessa, tuntemattoman matkassa kohti en oikeasti tiedä edes mitä.
Pikkusiskoni oli pari viikkoa sitten laittanut minulle kultahileiset kestolakkaukset, jotka nyrhin ennätysajassa irti. Hermostutti.
Anteeksi sisko. Laitettaan jouluna uudet.
Matkan alussa mies pysäytti minut vanhan neuvostojunan viereen. Siitä kuulemma kannattaisi ottaa valokuvia, mitä hän demonstroi nostaen molemmat kämmenensä kehikoksi kasvoilleen samalla sitä olematonta laukaisunappulaa etusormellaan tavoitellen, sillä onhan juna sentään ehta Venäjän peli, kerran kulkenut ja kuljettanut tämän kylän paikalliset viereiselle kaivokselle. Muuhun sillä ei kuulemma ollut virkaa.
Epäilen.
Sitten minä vaan taas otin niitä kuvia.
Ja kun automatka oli kestänyt melkein vartin, aloin tuntea oloni epämukavaksi. Ei käy kieltäminen, että mielessäni kävivät kaiken maailman skenaariot kaiken maailman mahdollisuuksista, joihin yksinmatkustava voi ajautua.
Noin niinkun lihapaloiksi vaikka.
Siksi minä tallensin koko matkan puhelimeen, vaikka mitä se olisi ketään auttanut, jos olisi käynyt jos.
Oikeasti minulla vain on vilkas mielikuvitus.
Puolen tunnin ajomatkan jälkeen kurvasimme kaikkien enkelten johtajan ja ylipäällikön mukaan nimetylle, arkkienkeli Mikaelin kerran kaadetulle ja uudelleen rakennetulle pyhitetylle paikalle.
Arkkienkeli. Enkelten johtaja. Ylipäällikkö.
Mitä tähän voi enää muuta sanoa kuin: “Ei se tähän loppunut.”
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.
Kylläpä tempaisi mukaansa! Jatkoa odottelen. 🙂
Kiitos, mukava kuulla! 🙂
Huhhuh, rohkeutta on. Olisikohan nuo nähdyt paikat jääneet muutoin näkemättä. Mutta jos kamalasti pelottaa niin kuinka kaikesta näkemästään nauttii? Hmmm…ei siis passaa pelottaa? 🙂
Varmasti olisivat jääneet näkemättä, ellei Bulat olisi puhunut auttavaa englantia. 🙂 Ja mitä tulee pelkoon, niin.. No, en minä aina näihinkään tilanteisiin joudu, ja kun olen joutunut niin ne ovat olleet niitä parhaimpia reissujani. Georgian jutut ovat ainakin sellaisia, joita kerron, kun kysytään, että mikä on ollut hulluinta omilla reissuilla. Kannattaa lukaista, mikäli eivät ole sinulle vielä tuttuja. 🙂
Kai tämä tällainen vain on veressä.
Vau mikä paikka. Ei todellakaan mikään ns. mainstream kohde. Kiva että joku kirjoittaa tällaisistakin 🙂
Kiitos Karri! Tatarstan oli kyllä omalla tavallaan ihan mahtava kohde. 🙂
Viihdyttäviä seikkailuja, sydän pamppaillen tätä luin itsekin. Mahtava muisto!
Kiitos Silja!
Seikkailun makua. Vahva tykkäys! 🙂
Kiitos Ansku! 🙂
[…] minut uuden ajan Kazania symboloivan Family Centerin tykö. Sehän passasi, sillä jollain sieltä jumalan selän takaa piti päästä […]
[…] Tapahtui tatarstanilaisessa taksissa » ★ Kazanin kaikkien uskontojen temppeli » ★ Risteilymatka: Pietari näkyvissä! » ★ […]