Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."
Vaellus ja retkeily
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
Kylläpä tempaisi mukaansa! Jatkoa odottelen. 🙂
Kiitos, mukava kuulla! 🙂
Huhhuh, rohkeutta on. Olisikohan nuo nähdyt paikat jääneet muutoin näkemättä. Mutta jos kamalasti pelottaa niin kuinka kaikesta näkemästään nauttii? Hmmm…ei siis passaa pelottaa? 🙂
Varmasti olisivat jääneet näkemättä, ellei Bulat olisi puhunut auttavaa englantia. 🙂 Ja mitä tulee pelkoon, niin.. No, en minä aina näihinkään tilanteisiin joudu, ja kun olen joutunut niin ne ovat olleet niitä parhaimpia reissujani. Georgian jutut ovat ainakin sellaisia, joita kerron, kun kysytään, että mikä on ollut hulluinta omilla reissuilla. Kannattaa lukaista, mikäli eivät ole sinulle vielä tuttuja. 🙂
Kai tämä tällainen vain on veressä.
Vau mikä paikka. Ei todellakaan mikään ns. mainstream kohde. Kiva että joku kirjoittaa tällaisistakin 🙂
Kiitos Karri! Tatarstan oli kyllä omalla tavallaan ihan mahtava kohde. 🙂
Viihdyttäviä seikkailuja, sydän pamppaillen tätä luin itsekin. Mahtava muisto!
Kiitos Silja!
Seikkailun makua. Vahva tykkäys! 🙂
Kiitos Ansku! 🙂
[…] minut uuden ajan Kazania symboloivan Family Centerin tykö. Sehän passasi, sillä jollain sieltä jumalan selän takaa piti päästä […]
[…] Tapahtui tatarstanilaisessa taksissa » ★ Kazanin kaikkien uskontojen temppeli » ★ Risteilymatka: Pietari näkyvissä! » ★ […]