Tiirismaan Pirunpesä, Etelä-Suomen ihme
Tiesitkö, että yksi eteläisen Suomen näyttävimmistä rotkoista löytyy Hollolan Tiirismaalta? Upea luontokohde on houkuttanut matkailjoita jo 1800-luvulta alkaen.
Tiirismaan Pirunpesä, Hollola. Sittemmin 1950-luvulla rauhoitettu Pirunpesä on Tiirismaan kvartsiittikallion lävistänyt mahtava rotko, jonka seinämät nousevat jopa 20 metrin korkeuteen.
Osoite: Katso kartalla (seuraa punaisia reittimerkkejä)
Valtakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi valittu Tiirismaan kallioalue muodostaa suojelualueen, jolla voi retkeillä yksin, kaksin tai vaikka koko perheen kanssa, kunhan muistaa noudattaa retkietikettiä ja kunnioittaa alueen vanhaa ja arvokasta ympäristöä.

1 850 miljoonaa vuotta vanha kvartsi on matalaan rantaveteen kerrostunutta ja kivettynyttä kvartsihiekkaa. Kvartsiitti on Suomen kovin kivilaji, minkä vuoksi se on aikojen saatossa kestänyt hyvin kulutusta: mannerjää muovasi Tiirismaan aluetta varsin vähän, minkä ansiosta mäki kohoaa edelleen lähes 223 metriä merenpinnan yläpuolelle ollen näin Etelä-Suomen korkein kohta.
Näin Tiirismaan Pirunpesä syntyi
Noin 12 000 vuotta sitten, jääkauden loppuvaiheessa, mannerjäätikön eteläreuna salpasi (eli sulki) ja synnytti siten Tiirismaan kallioiden pohjoispuolelle jäätikön sulamisvedestä muodostuneen jääjärven.
Jääjärven vesimassat purkautuivat kallioperän heikkousvyöhykkeen kautta etelän suuntaan kohti Baltian jääjärveä, nykyistä Itämeren edeltäjää, puhdistaen samalla rotkon irtonaisesta kiviaineksesta.
Pirunpesän kivenlohkareissa ja kallioseinämissä voikin nähdä vielä tänäkin päivänä aallonmerkeiksi kutsuttuja muinaisten aaltojen pohjahiekkaan jättämiä jälkiä.


Jääkaudenaikaisesta massiivisesta luonnonilmiöstä jäivät muistuttamaan Pirunpesän suurimmat, paikoilleen jähmettyneet lohkareet, kun ne kasautuivat louhikoksi uoman eteläiselle purkautumispaikalle.
Edelleen ne lepäävät täällä, Tiirismaan Pirunpesässä, yhdessä Suomen komeimmista ja geologisesti kiinnostavimmista luontonähtävyyksistä.

Silloin ennen vanhaan, ja nykypäivänä
Mahtavan Pirunpesän ja sen huiman rotkon mittasuhteet ymmärtää vasta paikan päällä, vaikka toki näistä valokuvista jonkinmoista suuntaa saakin. Rotkoa tutkiessaan voi vain kuvitella, millaisella pauhulla ja voimalla maankuori on jylissyt silloin aikanaan.
Ja jos oikein heristää korvansa kuulemaan, kiviaineksen rytisevän sinfonian voi kuvitella kuulevansa vielä tänäkin päivänä.

Tiirismaan reitti ja Pirunpesän luonnonsuojelualue
Neljän ja puolen kilometrin pituinen Tiirismaan retkeilyreitti sijaitsee Hollolan Salpakankaan keskustaajaman ja Messilän laskettelukeskuksen välittömässä läheisyydessä.
Tiirismaan retkeilyreitti kulkee Etelä-Suomen korkeimman mäen, 223 metrin korkeuteen nousevan Tiirismaan rinteillä. Retkeilyreitin länsiosassa pääsee myös ihailemaan Iso-Tiilijärveä Tilkin kurkistukseksi nimetyltä näköalapaikalta.
Luontokohde on varsin erityinen, minkä lisäksi täällä pääsee kokemaan sadesäällä aivan omanlaisensa ilmiön: pisaroiden ropistessa kuusenoksilta alas turpeille mättäille voi kuulla maanalaisen puron solinan.
★ Tutustu Tiirismaan kierrokseen »
★ Tutustu Pirunpesän luontoon ja kasvillisuuteen »
★ Tutustu muihin Salpausselkä Geoparkin kohteisiin »
★ Nouse Sysmän Katolle, Etelä-Suomen Kolille, Kammiovuorelle »
★ Muista myös hyvät retkieväät! »

Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
12 Comments
Add comment Peruuta vastaus
This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.
Tää olisi tosi lähellä, mutta ei ole tullut käytyä. Aina tulee lähdettyä pidemmälle, vaikka näitä kohteita olisi lähelläkin… No, ehkäpä tulevana kesänä tulee viimein Tiirismaalla käytyä. Jotenkin noista kallioista ym. tulee mieleen jopa jokin linnavuori tns.
Sitä jotenkin aina sokaistuu lähikohteille. Ihan saman voin allekirjoittaa itsekin täällä Lakselvissa, nimim. Stabbursdalenin kansallispuisto (joka on meidän kylillä) on edelleen käymättä..
Jestas kun on upeaa louhikkoa! Just Mikon patikointipostaukseenkin kommentoin, että nää Suomen vaellusreittijutut saa aina hinkuamaan patikoimaan Suomen luontoon. Muutenkin on jäänyt vähänlaisiksi patikoinnit viimeisen vuoden aikana.
Eikö olekin! Täällä kannattaa ehdottomasti vierailla, sillä kohde on helposti saavutettavissa. 🙂
Mielettömiä kuvia ja maisemia! Tuollaisessa kivikossa mulle tulee aina jostain syystä Ronja Ryövärintytär -fiilis, ja näin keväällä tekisi mieli kailottaa samalla kertaa myös keväthuuto. Mielikuvitus lähtee kyllä tuollaisessa ympäristössä helposti laukalle.
Itse seikkailin juuri Janakkalassa samanlaisissa maisemissa: https://www.rantapallo.fi/reissukuume/2021/05/18/unikonlinna-uteliaan-retkeilijan-unelma-janakkalassa/
Voi mikä ihana paikka! Kiitos, kun linkkasit juttusi, tuollahan pitää ehdottomasti vierailla itsekin! 🙂
Ja Ronja Ryövärintytär sopii kyllä paremmin kuin hyvin tämän kohteen tunnelmaan!
Mystisen näköinen on Pirunpesä. Tuolla louhikossa, isojen paasien takana, voisi kuvitella näkevänsä piilottelevia maahisia tai vaikka peikkoja.
Upeita kuvia olet ottanut, kiitos 🙂
Kiitos sinulle mukavasta kommentista. Kyllä tuolla kuljeskellessa oli aistivinansa, että jonkun silmät seurasivat omia liikkeitäni.. 🙂
Onpas jylhä! Jotain vastaavaa olen kokenut Kolvananuurossa ja Orinoron rotkossa, mitä tietysti suosittelen kumpaakin. Eri asia sitten, voidaanko puhua niiden tapauksessa enää Etelä-Suomesta.
Kyllä tuolla kelpaisi yksi kesäpäivä viettää.. tai miksi ei sateinenkin, jos kuulisi sen maanalaisen puron. ☺️
Ihanasti sanottu, Sini. <3
Kiitos retkikohdevinkeistä Stacy! Nuo pitää ehdottomasti pinnata omalle listalle! 🙂