Retkiruokakirja
Retkiruokakirja tarjoilee yli 60 herkullista ja monipuolista kasvisohjetta ympärivuotiseen käyttöön: niin yllättäviä nuotiohetkiä kuin talvivaelluksia varten – ja kaikkea tältä väliltä, jälkiruokia ja välipaloja unohtamatta.
Uutta vuoteen 2023
Haaveiletko retkeilytoimittajan ammatista?
Aloita vuosi 2023 inspiroitumalla luonnosta ja lähde sanojentäyteiselle neulaspolulle kohti luontokirjoittajan unelmiasi! Eräkirjailija, retkeilytoimittaja ja luontokuvaaja Monni Himarin verkkokurssi soveltuu kaikille, jotka haluavat syventää luonnon kuvailua ja maalata sanat maisemiksi.
UUTISKIRJE
KAUKOKAIPUU-matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Näillä preseteillä käsittelen kaikki blogin valokuvat.
Tää olisi tosi lähellä, mutta ei ole tullut käytyä. Aina tulee lähdettyä pidemmälle, vaikka näitä kohteita olisi lähelläkin… No, ehkäpä tulevana kesänä tulee viimein Tiirismaalla käytyä. Jotenkin noista kallioista ym. tulee mieleen jopa jokin linnavuori tns.
Sitä jotenkin aina sokaistuu lähikohteille. Ihan saman voin allekirjoittaa itsekin täällä Lakselvissa, nimim. Stabbursdalenin kansallispuisto (joka on meidän kylillä) on edelleen käymättä..
Jestas kun on upeaa louhikkoa! Just Mikon patikointipostaukseenkin kommentoin, että nää Suomen vaellusreittijutut saa aina hinkuamaan patikoimaan Suomen luontoon. Muutenkin on jäänyt vähänlaisiksi patikoinnit viimeisen vuoden aikana.
Eikö olekin! Täällä kannattaa ehdottomasti vierailla, sillä kohde on helposti saavutettavissa. 🙂
Mielettömiä kuvia ja maisemia! Tuollaisessa kivikossa mulle tulee aina jostain syystä Ronja Ryövärintytär -fiilis, ja näin keväällä tekisi mieli kailottaa samalla kertaa myös keväthuuto. Mielikuvitus lähtee kyllä tuollaisessa ympäristössä helposti laukalle.
Itse seikkailin juuri Janakkalassa samanlaisissa maisemissa: https://www.rantapallo.fi/reissukuume/2021/05/18/unikonlinna-uteliaan-retkeilijan-unelma-janakkalassa/
Voi mikä ihana paikka! Kiitos, kun linkkasit juttusi, tuollahan pitää ehdottomasti vierailla itsekin! 🙂
Ja Ronja Ryövärintytär sopii kyllä paremmin kuin hyvin tämän kohteen tunnelmaan!
Mystisen näköinen on Pirunpesä. Tuolla louhikossa, isojen paasien takana, voisi kuvitella näkevänsä piilottelevia maahisia tai vaikka peikkoja.
Upeita kuvia olet ottanut, kiitos 🙂
Kiitos sinulle mukavasta kommentista. Kyllä tuolla kuljeskellessa oli aistivinansa, että jonkun silmät seurasivat omia liikkeitäni.. 🙂
Onpas jylhä! Jotain vastaavaa olen kokenut Kolvananuurossa ja Orinoron rotkossa, mitä tietysti suosittelen kumpaakin. Eri asia sitten, voidaanko puhua niiden tapauksessa enää Etelä-Suomesta.
Kyllä tuolla kelpaisi yksi kesäpäivä viettää.. tai miksi ei sateinenkin, jos kuulisi sen maanalaisen puron. ☺️
Ihanasti sanottu, Sini. <3
Kiitos retkikohdevinkeistä Stacy! Nuo pitää ehdottomasti pinnata omalle listalle! 🙂