Uralilaisesta veriperimästä

Uralilaisesta veriperimästä

Äidinkieli on yksi identiteettimme tärkeimmistä peruspilareista.

Minusta on kiehtovaa ajatella suomen kielen historiaa ja sitä, kuinka kaukaa kaikki on tänne kerran kulkeutunut.

Uralilaiset kielet on perinteisesti jaettu suomalais-ugrilaisiin kieliin ja samojedikieliin, joskin jaottelu on jo nykyisellään kyseenalaistettu ja käsitteitä suomalais-ugrilaisuus ja uralilaisuus pidetään synonyymeina.

Näin ollen – ainakin mielestäni – on entistä kiintoisampaa ajatella, että minussa – ja meissä – vaikuttaa uralilainen veriperimä. Ja aina sieltä Siperian länsirajalta saakka on varmasti kulkenut Karjalan Kivennavalle, ukkini synnyinsijoille, myös koko isänpuoleinen sukuni isoisoisineen ja isoisoäiteineen.

Tähän kaikkeen liittyvät myös marit ja udmurtit.

900-luvulla perustettu Kazan oli rajapiste Volgan bolgaarien ja suomensukuisten heimojen välillä. Näitä heimoja olivat muun muassa marit ja udmurtit, joista Mari-kulttuurin symboliikka kiehtoo minua kovin.

Otetaan esimerkiksi tammi: se voi symboloida luonteenlujuutta ja päättäväisyyttä, tai se voi merkitä isää, bogatyria eli myyttistä sankaria, tsaaria, suvun suurinta tai vihaista aviomiestä. Myös numerot ovat tärkeitä. Yksi merkitsee kotimaan uniikkia luonnetta, kolme runsasta joukkoa asioita, seitsemän harmoniaa, kukoistusta ja hyvinvointia.

Olen siis viimeisen vuodenpuolikkaan aikana paneutunut sukulaiskansojemme kielten historiaan sekä suomalaiseen kansanperimätietoon. Lukenut vanhoja tarinoita. Käynyt läpi sukuni valokuvia.

Loppu onkin sitten historiaa, ja lopputuleman näette täällä.

Venäjän perukat ja siellä sijaitseva Tatarstanin tasavallan pääkaupunki kävi mielessäni ensikertaa jo muutamia vuosia sitten, kun tuttavaperhe otti ja muutti miehen jääkiekkouran perässä Volga- ja Kazanka-jokien yhtymäkohtaan – Kazaniin, joka on yksi Venäjän federaation suurimmista kaupungeista.

Ja siltikin niin pieni, etten olisi viihtynyt siellä viikonloppua kauempaa.

Kaupunki on sittemmin kummittellut mielessäni kiitos Ville Haapasalon, ja kun Finnair aloitti suorat lennot tuohon kummalliseen kaupunkiin, oli homma viisumihakemusta vaille valmis. Otatin Verkkokaupassa euron passikuvat, ja ostin lennot Venäjän Disneylandiin, jonka juttusarjan ensimmäisen osan sait juuri päätökseen.

Seuraavassa artikkelissa pääset tutustumaan turkoosiin Kremliniin.