Retkeilyvarusteet – Vaeltajan matkavakuutus

“Älä tarjoa neuvoa tai suolaa ennen kuin pyydetään”, opettaa italialainen sananlasku.

Tarjoan silti.

Ajattelin ensin, etten lähde purkamaan tällaista vyyhtiä blogissani, mutta asia on niin tärkeä, että haluaisin teidän kaikkien tietävän ainakin ne muutamat huomioon otettavat asiat, jotka tulivat minullekin yllätyksenä. Kun pari vuotta sitten lähdin Patan kanssa kiipeilemän Ranskan La Graveen, soitin silloiseen vakuutusyhtiööni kysyäkseni, kuuluuko kiipeily matkavakuutukseni piiriin. Kuuluihan se, mutta eräs muu ei.

— Noniin, hieno juttu, nyt voin sitten lähteä hyvillä mielin reissuun.
— Kiva kuulla! Onko tälle vuodelle vielä muita matkoja luvassa?
— Kyllä vain, kaveriporukalla Norjaan vaeltamaan.
— Tyttö naputtelee konetta
— Kuule, kavereiden kanssako ilman opasta?
— Kyllä vain!
— Siinä tapauksessa meidän pitää päivittää sinulle laajennettu urheiluvakuutus.

En rehellisesti sanottuna ollut edes ajatellut, etteivätkö yksinvaellukset kuuluisi normaalin matkavakuutuksen piiriin. Sen sijaan, jos vaelluksella olisi ollut mukana koulutettu opas, olisin selvinnyt perushinnalla. Ja tämä oli vasta alkua.





Tänään olen soitellut ympäri kyliä, sillä maaliskuun Nepalin matka sekä koko tuleva vuosi vaatii matkavakuutuksen päivittämistä uuteen uskoon. Nykyinen paperi, josta olen maksanut jo muutenkin aika kovasti, ei nimittäin sekään kata kaikkea.

Kysyin tarjousta matkavakuutukselle, joka kattaa 1) soolovaellukset ILMAN OPASTA Suomessa ja maailmalla, 2) yli 3 000 metriin nousevat vaellukset, 4) 0 omavastuun sekä siinä surkeimmassa mahdollisessa tilanteessa myös 5) mediheli-lennot, unohtamatta tietenkään 6) matkatavaravakuutusta useamman tonnin kuvauskalustolleni.





Kilpailutin kolme eri vakuutusyhtiötä: A) on nykyinen palveluntarjoajani, B) niin kutsuttu exäni sekä C) eräs kolmas, jota Suomessa retkeilevä ystäväni käyttää. Erot olivat järkyttäviä.

Vakuutusyhtiö A: Nykykumppani

Nykyinen matkavakuutukseni kattoi perushinnallaan vain ns. normaalit opastatetut matkat ulkomaille oppaan seurassa. Kun halusin päivittää matkavakuutuksen (alkaa 50 km päässä kotoa) koskevan myös kotimaan sooloretkiä ja -vaelluksia sekä yli 3 000 metriin nousevaa Nepalin vaellustani, jouduin ostamaan 80 € lisäturvan (kattaa koko vuoden). Hintaan kuuluvat siis nuo molemmat, harrastit toista tai et. Omavastuu kamerakalustolle oli 50 €.

Vakuutusyhtiö B: Fiasko

Matkavakuutus maksoi jo karvan verran enemmän kuin vaihtoehto A, jonka päälle piti vielä hankkia 90 € lisäturva yksinvaeltamisen ilosta ulkomailla – Lapissa nimittäin ja muualla Suomessa voisi vaeltaa ilman lisäturvaa, ja matkavakuutus alkaisi jo 50 km jälkeen. Minun täytyy kuitenkin valita tuo ulkomaan lisä, minkä päälle tulevat vielä kertakohtaiset vakuutusmaksut per YKSITTÄINEN vaellusreissu, eikä siinä vielä kaikki. Jokaista vaellusreissua varten tarvitaan selvitys matkakohteesta, reittisuunnitelmasta, yöpymissuunnitelmasta, lähimmästä mahdollisesta hoitopaikasta, omasta retkeilykokemuksesta sekä pelastussuunnitelmasta. Ja vaikka kaikki menisikin maaliin, ei vakuutusta välttämättä siltikään myönnettäisi, sillä riski voi olla liian suuri. Kun tiedustelin mahdollista hintaa, en saanut mitään esimerkkiä. “No onko se ennemmin kymppejä vai satasia?” kysyin ja sain vastauksen: “kyllä se on ennemmin satasia.” Aivan järjettömän hintaista.

Vakuutusyhtiö C: EX

Vakuutusyhtiö C:n matkapäivät kestävät vähemmän aikaa kuin kahdella edellisellä (max. 3 kk) eli kerrallaan vain 45 päivää, lisäkuukausien ostaminen toki onnistuu. Omat reissuni eivät kuitenkaan ole ylittäneet kuukautta, minkä vuoksi en kokenut aihetta ongelmaksi. Vakuutuksella oli myös rajattomat korkeuskäyrät, eikä yksinvaelluksille tai -retkeilylle tarvinnut ostaa erikseen lisäturvaa Suomessa tai ulkomailla.

Matkavakuutus astuu kuitenkin voimaan vasta 150 km päässä kotoa ja reissussa pitää olla yön yli. Alle tuon menevät reissut lasketaan tapaturmavakuutuksen piiriin (jonka olen ottanut yritykseni nimissä), ja kamera on edullisempaa vakuuttaa kotivakuutuksen kautta (yksittäisen korvattavan tuotteen hinta max. 5 000 €). Tämän matkavakuutuksen hintaan ei kuitenkaan kuulu etsintäkuluja, mikäli hukkaan itseni kartalta ja joudun kutsumaan etsintäpartion. Olen kuitenkin siinä uskossa, että jokainen itseään ja muita kunnioittava kulkija osaa lukea karttaa ja kompassia, ja kantaa tarvittaessa mukanaan GPS-paikanninta. Matkatavaravakuutuksen omavastuu on 250 €, mutta vakuutus tulee silti edullisemmaksi kuin vaihtoehto A, jossa omavastuu on 50 €. Näin siks, että matkatavaravakuutus leivotaan kotivakuutuksen piiriin.

Vaihtoehto C:n vakuutus ei kata kiipeilyä, eli näille harrastajille tämä vaihtoehto ei soveltuisi. Jäätikkövaellukset oli luettu pois kaikkien kolmen vakuutusyhtiön listoilta, sillä laji on liian riskaabeli.

Vaihtoehto C:n loppusumma oli hieman kalliimpi kuin nykyinen vakuutukseni, mutta asiakaspalvelu oli niin timanttista (neuvojani oli itsekin vaeltanut useaan otteeseen Nepalissa), että tässä tapauksessa ammattitaito ja ymmärrys asiakkaan tarpeisiin palkittiin uusasiakkuudella, ensimmäisen kanssa kun on ollut aiemminkin hieman liian haastavaa kommunikoida.

Vanha suola oli siis tällä kertaa se paras suola.

Oleko koskaan ajatellut tai varmistanut, kattaako matkavakuutuksesi myös sooloretket ja yksinvaellukset?

En halunnut mainita vakuutusyhtiöiden nimiä, sillä meistä jokaisella on eri tarpeet ja taustat, jotka vaikuttavat vakuutusten summiin ja sisältöihin. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on sen sijaan herättää sinut ajattelemaan ja tarkistamaan matkavakuutuksesi, matkatavaravakuutuksesi sekä tapaturmavakuutuksesi oikealle tasolle.

Mikäli siis epäilet vakuutustesi kattavuutta, tai et ole varma mitä ne ihan oikeasti pitävät sisällään, kannattaa pirauttaa omaan vakuutusyhtiöön ja varmistaa asia. Nyt on nimittäin hyvä hetki hoitaa paperihommat kuntoon, sillä retkeilykausi on jo ihan nurkan takana.

Turvallisia retkiä!