Fight your fears and you’ll be in battle forever.
Face your fears and you’ll be free forever.
Pahoittelen pientä hiljaiseloa mutta sille on syynsä: alkukesä, kaverit ja Ranskan kiipeilymatkan reissuvideo, joka on viimein julkaistu.
En edes yritä kuvailla niitä fiiliksiä, jotka vyöryivät päälle, kun voitin sen oman pahimman pelkoni: korkeanpaikan kammon. Itku tuli, paniikki, ahdistus – kaikki maailman inhottavimmat olotilat yhden viisitoistaminuuttisen aikana, kun puolessa välissä kiipeämistä jähmetyin pystysuoralle seinälle, mutta mä selvisin. Ei sinne kukaan muu kiivennyt mun puolesta, eikä sieltä kiivennyt pois kukaan muu mun puolesta.
En ole kovin paljon harrastanut liikkuvaa kuvaa, mutta ajattelin, että tällainen koettelemus tuntuisi aidommalta videolle taltioituna kuin kirjoitettuna. Toivottavasti tekin saatte tästä jotain irti. Ja toivottavasti tekin lähdette kohtaamaan niitä omia pelkojanne, ne kun todella voi voittaa.
Sillä kuten sankarini Lokki Joonatan Livingstone on tuumannut:
“Don’t believe what your eyes are telling you. All they show is limitation. Look with your understanding. Find out what you already know and you will see the way to fly.”
You might also like
19 Comments
Vau, onpa vaikuttava maisemat. Oli varmasti mahtava kokemus! Ja voittajafiilis säilyy pitkään kohdatuista tunteiden tuiskeista huolimatta! 😉
Sä oot niin ihana, rohkea ja kannustava! Kiitos tästä, kun jaoit upeat fiilikset meidän kanssa. Lisää videoita toivotaan blogiin!
ps. Oon onnellinen sun puolesta!
Hyvä Nella!!! 🙂 <3
Voihan Nella! Oot ihana! Ihan mieletöntä, että peittosit pelkosi ja kiipesit tuonne! Meinasin kirjoittaa, että minusta ei siihen olisi, mutta tämän postauksen jälkeen uskon että kyllä minustakin olisi. Kiitos ihan mahtavasta inspiraatiopaukusta! Hyvää viikonloppua sulle! 🙂
Ihan järjettömän magee reissu ollut teillä. Videosta iso plussa. Saa tehdä enemmänkin. Hyvä sinä!
Respect!
ISO peukku! Ihan huikeeta!
Kyllä susta näkee, että koville otti, mutta sä teit sen! Upeeta Nella! Oot hieno esimerkki meille muille.
Vau mikä suoritus! Itseäni alkaa hirvittää jo muutaman metrin kiipeämisen jälkeen ja siitä ylöspäin mennään lähinnä jollain kuolemanpelon sekaisella taistelutahdolla, joten aika vaikeaa on kuvitella, miltä tuntuisi killua tuolla kallioseinämällä useamman sadan metrin korkeudessa. Mutta on se kiipeäminen siksi vaan niin hienoa, että aina voi voittaa ne omat pelkonsa!
Mieletöntä! Sä oot rohkee <3
Upeat kuvat!Mahtava suoritus ja mahtavaa että voitit tuon korkeanpaikan kammon tuolla:)
Rohkeaa ja eeppistä! Hyvä sie! <3
Mulla tuli pieni itkuntirahdus tosta videosta, Nella oot <3!!
Mullakin on ihan tosi kova korkeenpaikankammo, mun on siis ehdottomasti tehtävä jotain yhtä hurjaa 🙂 Inspiroivaa!
Silmät kostui onnesta sun puolesta videota katsellessa <3 Mahtava video, mutta vielä mahtavampaa on se, että sä menit ja teit sen! Hyvä Nella!
Mä kyllä ihan liikutuin. Sä oot kyllä rohkee mimmi! Respect!
[…] jotain on tehtävä. Aloitetaan Ranskan Alppien La Gravesta, jonne reissasin toukokuussa yhdessä Expedition Arcadan kanssa. Nämä vuoristokuvat eivät ole vielä päätyneet blogiin saakka, mutta kyseessä on siis […]
[…] ALPIT, kevät 2015: Kiipesin 200 metriä pystysuoraa seinää ja vannoin, etten kiipeä enää koskaan. Pari viikkoa sitten Himoksella jäin […]
[…] ainoa löytöretkeilijä Pata Degerman. Mies, jonka kanssa pääsin viime keväänä kiipeilemään Ranskan Alpeille ja mies, jonka puheenvuoroa siteerattiin tämän vuoden juonnoissakin. Power […]
[…] Azerbaidzhanin rajan tuntumasta, Vashlovanin kansallispuistosta. RANSKAN ALPIT, kevät 2015: Kiipesin 200 metriä pystysuoraa seinää ja vannoin, etten kiipeä enää koskaan. Pari viikkoa sitten Himoksella jäin […]