Mitä mukaan viikon vaellukselle?
Sunnuntaiehtoo sopii erinomaisesti Sokosti Challenge -retkeilykurssin varustepoliittisille pohdinnoille.
Palataan siis ajassa kevätpäiviin aikalailla näihin aikoihin, kun sähköpostiin alkoi tipahdella ensimmäisiä viestejä kesäkuun vaelluksesta, joka alkaisi viikonlopun mittaisella perehdytyksellä erätaidoista ja vaeltajalle muusta hyödyllisestä tiedosta. Kaikesta siitä, mitä olen kirjoitellut juttusarjan kahdessa aiemmassa osassa.
Silloinkin oli sunnuntai kääntymässä iltaan.
Ja seuraavaksi tehtäisiin jotain, mitä kaikki olivat jo pienellä jännityksellä odottaneet: jaettaisiin eväät ja pakattaisiin. Viilattaisiin pois kaikki tarpeeton. Tuntuu hullulta, että minultakin jäi melkein puolet varustuksesta Kiilopäälle, kun maanantaiaamuna nakkasimme rinkat selkään ja lähdimme kohti vaelluksen ensimmäistä etappia.
Grammanviilaus jakaa mielipiteitä. Kun toiset haluavat olla mukavasti leirissä, toiset haluavat olla pidemmän päivän mukavasti liikenteessä, jolloin rinkka on kevyempi ja yleensä myös askel. Tässä kohtaa törmään kuitenkin heti kahteen ongelmaan: mukavasti leirissä tarkoittaa minulle: 1) kalastusta ja 2) valokuvaamista. Kalavehkeet kulkevat siis aina mukana, mutta harkitsen yhä useammin järkkärin jättämistä kotiin, sillä sääsuojatulla laajakulmalla varustettuna tuo pirulainen painaa aika tasan neljä kiloa.
Riippuu siis hyvin paljon kohteesta ja vaelluksen pituudesta, otanko kameran mukaan vai en.
Grammanviilauksen historiasta sen verran, että vaellustyyleinä kevyt- ja ultrakevytretkeily ovat syntyneet Yhdysvalloissa pitkien vaellusten tarpeista. Kevyen rinkan pioneereja ovat olleet muun muassa 1950-luvulla läpi Appalachian Trailin kulkenut Emma Rowena ”Grandma” Gatewood (1887-1973) sekä liudan aihetta käsitteleviä kirjojakin julkaissut elävä legenda Ray Jardine.
Rinkan peruspaino Suomen Ladun kurssimateriaalien mukaan määräytyy varusteiden painosta ilman vettä, ruokaa ja polttoainetta. Ymmärtäisin tämän teoreettisen käsityksen sillä, että vesi saadaan puroista, tulen voi tehdä (niillä paikoilla missä se on sallitua) itse eli polttoainetta ei tarvittaisi. Ja jos tuota ajatusmallia noudattaisi ihan tappiinsa, sitä hankkisi lounaansakin itse esimerkiksi marjastaen ja kalastaen. Ja niinhän me pitkälti teimmekin viime elokuisella Varanginvuonon vaelluksella, kun kalaa tuli niin että pussiruoat jäivät syömättä.
Kevytretkeilyssä rinkan peruspaino jää alle 10 kilon, ultrakevyeessä alle viiden. Yhdeksällä kilolla selviää viiden päivän vaelluksen Sokostille, 11 kilolla viikon vaelluksen Pohjois-Norjaan. Tai ainakin minä selvisin.
Retkeily on muodissa, ja varustehype sen ympärillä riistäytynyt käsistä. Kaikkea, mitä kaverilla on, ei tarvitse omistaa. Edes grammoja ei tarvitse viilata, jos ei halua.
Mutta kun kerran panostaa kunnon varustukseen, sillä vaeltaa vuosia, ellei välttämättä halua hankkia joka kevään tai syksyn uutuusvärejä. Retkeilyn ei siis missään nimessä tarvitse olla varusteista kiinni, mutta toki pitkillä vaelluksilla kannattaa materiaaleissa panostaa laatuun, sillä kuten sanoin, laatu kestää aikaa.
Sen vuoksi pyrin hetken säästämään ja hankkimaan laadukkaamman version siitä, mitä ikinä nyt olen sillä silmällä katsellutkin.
Keventäminen ei ole vain mielentila ja elämäntyyli, vaan se vaatii myös taitoa ja kokemusta. Kuten isäni sanoisi, ”takki auki” ei hommaan kannata lähteä, sillä keskellä erämaata ei kukaan tule täyttämän varustusta, jos on lähtenyt kokemattomana liian kevyeti reissuun.
Homman voi kuitenkin aloittaa niinkin yksinkertaisista kysymyksistä, kuin: Voisiko samasta astiasta syödä kaikki ruoat? Pärjäisinkö pelkällä lusikalla? Riittääkö kirveen sijaan hyvä puukko? Lyhyet retket ovat aina helpompia toteuttaa, mutta kun maastossa vietetään viikko tai pidempään, ja kun kaikki kannetaan selässä, sitä kyllä jossain vaiheessa kiittää itseään jokaisesta repustaan viilaamasta grammasta.
Sitten vielä pari tärkeää asiaa muistutukseksi.
Sukat. Tuplasukkaa ei turhaan suositella, sillä se on varmasti paras tapa ehkäistä rakkojen synty. Tuplasukka nimittäin mahdollistaa sen, että alempi sukka pysyy ihoa vasten kuivana ja paikallaan, jolloin mahdollinen hankaus siirtyy sukkien väliin eikä kipeästi kantapäähän.
Vaelluskengissä pitää aina olla vähän lisätilaa varpaille, sillä jalat turpoavat vaelluspäivän aikana. Hanki siis hyvin istuvat monot, joissa on aavistuksen ylimääräistä tilaa. Ja muista kävellä kengät sisään ennen vaellusta.
Retkeilyvaatteet
★ Fjellun Keb-takki ja -housut
★ Vaellusshortsit (unelma olisi housut, joista saa puntit irti)
★ Vaelluskengät
★ Sukat: 2 x liner + yhdet vaellussukat (vaellussukat linerin päälle)
★ 2 x urheiluliivit + kolmet pikkarit
★ Pitkähihainen tekninen aluspaita
★ Untuvatakki
★ Sadehousut ja sadetakki
★ Pipo + pari buffia
★ Merinovillaiset sormikkaat
★ Ohut hamam-pyyhe
★ Crocsit vesistöjen ylityksiin
★ Makuualusta
★ Kolmen vuodenajan makuupussi
★ Teltta kantoon puoliksi kaverin kanssa
Retkikeittiö
★ Keitin + kaasu
★ Tulitikut
★ Kuumaa kestävä ruokakulho + kuksa
★ Taittolusikka (kuvien pitkä meni poikki)
★ Naglenen juomapullo
★ Puukko (filerointia varten on omansa, eli en minäkään kaikessa grammaa)
Lue vinkit viikon vaellusruoista vaellukselle »
Lue vinkit tuunatuista retkieväistä »
Millainen retkikeitin kannattaa valita? »
Lue vinkit kevyeen kenttäkeittiöön »
Henkilökohtaiset tarvikkeet
★ Hammasharja
★ Piilarikotelo, jonka kupeissa hammastahnaa
★ Piilarikotelo, jonka toisessa kupissa kasvo- ja toisessa aurinkorasva
★ Piilarit + 50ml nestepullo
★ Hyttysmyrkky
★ Istuinalusta
★ Pieni ensiapulaukku
★ Puolikas vessapaperirulla
★ Otsalamppu
★ Puhelin + varavirtalähde
★ Aurinkolasit + aurinkorasva
★ Kartta + kompassi
★ Rinkka + sadesuojus
Lue vinkit ensiapulaukun sisällöstä »
Onhan sinulla tarpeeksi kattava vaeltajan vakuutus? »
Muista myös Retkietiketti »
Pikkureppua en tarvinnut erikseen, sillä siskolta lainaamassani Kajkassa rinkan yläosa irtosi ja toimi olan yli heitettävänä olkalaukkuna tai vyölaukkuna, joka ainakin itselläni toimi vaihtoehtona mukavammin.
Mikäli haluat lukea enemmän retkeilyvarusteistani ja siitä, miksi vaihdoin Kajkan Abiskoon tai kuinka pakkaan vaatteet vaellukselle, klikaa itsesi tänne.
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Hmm… ”Peruspaino” (ilman ruokaa ja polttoainetta)??? Oikeastaan olen ihmeissäni termistä ja sen laskutavasta, sillä tuohan on ihan teorettinen käsite. Mukanahan PITÄÄ olla ruoat + yksi olutpurkki/pv, ja nehän ne yleensä painaa. Eli kokonaispaino on se joka mun mielestä on kiinnostava tieto, ei mikään ”peruspaino”. Paljonko sulla tuli painoa kokonaisuudessaan viikon reissulle?
Teoreettinenhan se on hyvinkin. 🙂
Kuten sulle vastailinkin Facebookissa, niin vielä tännekin: Vesi kuitenkin saadaan Lapin luonnosta, samoin ei tarvitsisi kantaa polttoainetta mukana (kuten aikanaan), jos ruoan voisi valmistaa tulella, olettaen myös että safkat saataisiin luonnosta. Näin käsitin tuon kurssin materiaalit. Toki saatoin käsittää omalla tavallani kyllä.
Kokonaispaino kaikkinensa oli siis tuon mitä mittari näyttää, karvan alle kymmenen kiloa. Peruspaino sitten tietty vähemmän. Jukan ja Metsiksen opeilla ja vinkeillä tuli tipautettua painoa ihan kunnolla, eikä mitään silti puuttunut reissulta (omista tarpeistani). Toivottavasti selvensi asiaa. 🙂
Tässä oli monta hyödyllistä kohtaa ja palailen tähän postaukseen varmasti uudelleenkin. Luulen, että minun sisällä asuu ainakin pieni grammanviilaaja, se näkyy jo kotona kun vaatekaappiin kurkkaa. Käytiin viikonloppuna miehen kanssa monta tuntia sovittelemassa rinkkoja, mutta jätin asian vielä hautumaan. Vaatinee vielä ainakin yhden kierroksen kaupoilla ennen kuin saan päätöksen minkä valitsen. 🙂 Tuo tuplasukka juttu tuli myös uutena, pitää ehdottomasti kokeilla. Hyvät ja uskolliset kengät on ollut jo pari vuotta käytössä, eivätkä tosin ainakaan päiväpatikoilla ole rakkoja hanganneet. Seurailen kiinnostuneena myös tulevia postauksia!
Hieno juttu, mukava kuulla. 🙂 Tuplasukka on ihan ehdoton juttu, se kannattaa painaa visusti mieleen. Ja mitä rinkkoihin tulee, niin löydät kyllä varmasti itsellesi sopivan, eikä tuo asioiden miettiminen ole lainkaan huono juttu. Yleensä, kun antaa jonkun hautua päivän tai pari, saattaa päästä ihan uusiin aatoksiin koko hommasta tai vaikka muistaa, ettei testannut sitä tiettyä ominaisuutta tai muistanut kysyä kaikkea.
Minkä kokoista kantovälinettä käytät?
Nimittäin itse juuri katselen että minkä kokoinen ois hyvä. Viikon reissuja lappiin tulee aina silloin ostan tehtyä 😀 todennäköisesti ostan fjällrävenin kajkan (kunhan eka pääsen sovittamaan sitä), vaikka painoa sillä on n. 3 kg. kuulemma ERITTÄIN hyvä ja kestävä.
Minulle on riittänyt reilun viikon vaellukselle oikein hyvin Fjellun Abisko, jonka tilavuus on 65L. Päiväreissuilla ja lentokoneessa mukana kulkee sitten Fjellun AirLuft, 35L.
Kajka on kova, testasin sitä Sokostilla. Eli oikein passeli kantoväline, vaikka minun makuuni aavistuksen painava. Mutta se on totta, että tuo kestää vaikka rahaata perässä. 🙂
Ja siis kajka 75l
Jes 🙂
Hyvä kirjoitus(sarja)!
Eräs aika keskeinen muuttuja grammanviilaamisen kohdalla tuntuu olevan retkeilyn tarkoitus. Jotkut kulkevat päivän energiapatukoiden voimalla juuri pysähtelemättä ja ovat jo alkuillasta makuupussin lämmössä, kokkaamassa päivän ainoaa lämmintä ateriaa.
Jos sen sijaan siirtyminen kohteesta A kohteeseen B on vain tekosyy, matkalle mahtunee useita pidempiäkin pausseja, koska luonnossa sattui toistuvasti tapahtumaan jotain. Tai muuten vain huvitti keitellä kahvit ja tuijotella tuntureita. Pitkällä lounastauolla on tarkoitus, eikä se liity vain raskaisiin jalkoihin tai kolottaviin niveliin.
Jälkimmäinen tapa retkeillä vaatinee enemmän mukavuutta, sillä ainakin minun kohdallani kiinnostus rauhalliseen tarkkailuun katoaa nopeasti kylmän tai nälän myötä. Mukavuus taas syntyy usein juuri varusteista eli siitä, että taukotakki on tarjolla ja kaivatut kahvit saa keittymään myös nuotiotta. Toki hyvin suunniteltuna vähien varusteiden yhdistelmälläkin voi kikkailla. Makuupussiinhan voi kääriytyä vaikka yötaivasta fiilistellessä, mikäli lämmintä vaatetta ei muuten löydy. Mutta se helposti myös rajoittaa.
(Sinun versiosi kuulostaa siltä, että fiilistelykin mahdollistuu aivan hyvin.)
Fiilistelylle on paljon aikaa, samoin kuvaamiselle ja muistiinpanojen kirjoittamiselle.
Minä en selviä pelkillä patukoilla, vaan pakkaan mukaan paljon muonitusta. Ja kyllähän sitä nyt mieluummin vaeltaa pidempään, kuin viettää aikaa paikallaan leirissä. Sen vuoksi tykkään kevyemmästä rinkasta, sillä liikkuessa näkee ja kokee enemmän, vaikka toisaalta onhan se trangiankin äärellä makoilu – teltasta tai kanervikosta puhumattakaan – mukavaa puuhaa.
Kilojen karsimisella siis maksimoi myös tuota lunnossa liikkuvuutta. Ja kun viilaa kaiken muun ylimääräisen, voi ottaa mahdollisimman paljon ruokaa mukaan. 😉
[…] juttusarjan edellisessä osassa paneuduttiin vaellusviikon varusteisiin, otetaan tällä kertaa tarkastelun alle vähintäänkin yhtä tärkeä asia eli reissun muonitus […]
[…] Challenge -retkeilykurssin juttusarjassa ollaan käyty läpi luentoja, viikon vaellusvarustusta ja muonitusta. Avasinpa sanaisen arkkuni myös siitä, miten ne asiat ihan oikeasti […]
Kiitos, tuplasukkiin sijoittaminen toimi SUOvaelluksella. 😀
Mahtava kuulla! 🙂
[…] 6. Miten retkikeitin valitaan? 7. Grossglockner – Itävallan korkein ja komein alppitie 8. Mitä mukaan viikon vaellukselle? 9. Tarina Utön uponneesta S/S Park Victorysta 10. Reissukohteina entisen Jugoslavian maat 11. […]