Sokostin ja elämän solmukohtia
Sokosti Challenge -retkeilykurssin juttusarjassa ollaan käyty läpi luentoja, viikon vaellusvarustusta ja muonitusta. Avasinpa sanaisen arkkuni myös siitä, miten ne asiat ihan oikeasti menivät.
En siis nukkunut juuri lainkaan, mikä ei tietenkään ollut kovin järkevä aloitus pitkälle vaelluspäivälle.
Aamupalalle herättiin 07:30.
Tankkauksen ja rinkkojen punnitsemisen jälkeen noin puoli yhdeksältä lähdimme matkaan kohti ensimmäistä leiripaikkaamme Padagovaa – metsäpetiä, jossa leiriydyin ensimmäisen kerran jo silloin 12 vuotta sitten.
Mikään ei ollut muuttunut, vain männyt vanhentuneet.
Ensimmäisen päivän jalkamatka oli noin 22 kilometriä. Lounastauon aikana käytiin läpi suunnistuksen perusteita, jotka ainakin minulla olivat hukassa. Onneksi eivät enää.
Mutta mättäiden ja kantojen päällä istutut oppitunnit olivatkin tämän retkeilykurssin tarkoitus, eikä kaikkea tarvinnut osata ennen tänne tuloa.
Tiistaina kello herätti aamuseitsemältä. Vieruskaveri hymyili herätessään. Aamupalaksi laitoimme Sarin kanssa puuroa, pähkinöitä ja purukahvia. Padagovalta olisi tarkoitus vaeltaa Livikonlampien ja Tammukkalammen kautta Jaurutuskurulle. Lounastauolla harjoiteltaisiin sitten suunnanottoa ja erantoa.
Mutta opettelin ja opin minä täällä paljon muutakin.
Opiskelin vaelluksen ja elämän solmuja. Niiden syntymistä, käyttötarkoituksia ja purkamista. Sitä, milloin solmut ovat tarpeen ja milloin pelkkä sotku, jota ei meinaa saada auki sitten millään.
On oikeita ja tilanteeseen tai käyttötarkoitukseen sopimattomia solmuja. Solmimistapoja joista voi kinastella ja tapoja, joita ei meinaa oppia vaikka kuinka yrittää.
Silloin vaaditaan luonnetta jaksaa ja jatkaa harjoittelua.
Mutta sitten sen kerran, kun huomaa onnistuneensa käärmeessä, joka kiertää puun ja kurkistaa sitten järvestä (havainnollisesti siis erään solmun synty, kuten se meille opetettiin), riemastuu. Kas! Siinä onkin yhtäkkiä ihan oikea solmu. Kaunis ja sopusuhtainen, ja kun sen osaa vielä avata oikein, oppii taas yhden uuden asian itselleen ja itsestään: Elämän pienet ilot ovat niitä suurimpia.
Ja kaikki solmut selvitettävissä.
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Niin totta! Solmuista selviää ja niitä oppii käsittelemään. Pitää vain olla sitä luonnetta ja kärsivällisyyttä. Tahtoakin, sillä eihän kukaan meistä ole seppä syntyessään. <3
Sepä se! Ja kiirekös tästä, aikaa on opetella vaikka kuinka ja monta. 🙂