Minulla oli syyni saapua ja pesiytyä Vesteråleniin: haluan oppia ja dokumentoida kaiken mahdollisen Pohjois-Norjan kalastuskulttuurista sekä perinteisistä kalanvalmistustavoista.
Muistanette taannoisen juttuni skreistä, arktisesta vaellusturskasta, jota juhlitaan täällä ystävänpäivän tienoilla. Kysyin Laurilta, voisiko hän opettaa minulle kapakalan eli perinteisen kuivakalan valmistuksen, eikä vastausta tarvinut arvailla. Tietenkin hän opettaisi!
Ripustimme Skrein juhlapäivän jälkimainingeissa muutama viikko sitten paikalliselta kalastajalta hankitut turskat kuivumaan. Itse kapakalan valmistuksesta löytyy sen verran pedantti teksti Laurin blogista (Stokkafish – kuivakala-tietoutta vasta-alkajille), ettei minun tällä kertaa kannata lähteä avaamaan aihetta sen enempää.
Kuvat siis puhukoot operaation puolesta.
Kapakalan annetaan kuivua kahden kuukauden ajan sopivan tuulisessa ja suojaisassa paikkaa. Me ripustimme useamman kilon turskat alapihan katoksen alle, jossa ne ovat nyt tekeytyneet muutamien viikkojen ajan.
Perinteisiä kalanvalmistustapoja on Norjassa kuitenkin monenlaisia. Eilisen Earth Hourin kunniaksi päätimme valmistaa mökkini tulisijassa portugalilaisen bacalaon, uuden suosikkiruokani. Tuo mitä mainioin pataruoka pitää sisällään perunaa, tomaattia, oliiveja, paprikaa, sipulia, omenaa sekä suolakuivattua kalaa eli kalliokalaa.
Lauri lupasi, että harjoittelemme myös kalliokalan valmistuksen, kunhan kevät on ehtinyt pidemmälle.
