SKREI – kututurskan juhlaa

Skrei, norjalainen arktinen turska eli Barentsin meren turska vaeltaa tuhansia kilometrejä rakkauden perässä toista turskaa lempiäkseen.

Täällä se kutee Vesterålenin ja Lofoottien sekä Senjan edustalla, vieläpä vastakkain toisen kaltaisensa kanssa: toisin kuin taimenet ja lohet ja monet muut lajit, joissa naaraskalat laskevat mätimunansa veteen ja koiraat hedelmöittävät ne mädillään, turskaa ei moinen kiinnosta. Turskat harrastavat iloisesti seksiä, eli kutevat kalannahka kalannahkaa vasten.

Jos olisin kala, minäkin haluaisin olla turska. Hommat hoideltuaan ja paluumatkansa aloitettuaan kututurskan nimitys skrei muuttuu skråpeksi. Mutta keskitytään nyt tällä kertaa siihen, mitä kaikkea skrei pitää sisällään.

 

lauri

Skrein juhlapäivän kunniaksi 16. helmikuuta lähdimme mekin Myren kylille nauttimaan tunnelmasta, joka poikkesi kaikista aiemmista viikonlopuistani täällä – pieni mutta silti Norjan suurin kalastajakylä kuhisi ihmisiä.

Kävimme avointen ovien kunniaksi vierailulla Blås Idé -lasinpuhaltamossa, jota pitävät Hilde Hansen ja Robert Tangrand. Robertin suvulla on lasinpuhaltamo Lofooteilla, ja hänen isänsä sai oppinsa Iittalan kuuluisilta lasimestareilta, sillä mistä muultakaan olisi jo tuohon aikaan saanut maailman parasta oppia kuin Suomesta. Robert ja Hilde ovat suuria suomalaisen lasitaiteen ystäviä, ja he soveltavat Suomesta saatuja vaikutteita omassa arktisessa tuotannossaan.

Ostin punaiseen mökkiimme komean turskanpäisen maljakon, tietenkin. Olin ihastellut samanlaista Laurin ikkunalaudalla jo pidempään tajuamatta kysyä, mistä se on hankittu. Myrestä tietenkin! Lauri on itseasiassa voittanut sen eräästä valokuvauskilpailusta, mutta onneksi minulla oli mahdollisuus lunastaa vaasi itselleni ihan muutoinkin. Aion kerätä siihen suoluonnon kukkia ja oman rannan heiniä, ja joskus sujauttaa sisälle myös pienen tuikun.

Kaamoksen ja tämän pitkään jatkuneen sateen ja myrskyn jälkeen kukat kyllä kiinnostavat enemmän kuin tuikut.

Juhlapäivän kunniaksi paikallisella kalatehtaalla järjestettiin kahvio, jonne suuntasimme seuraavaksi. Ovesta astuttuamme päädyimme keskelle turskan kielen leikkuun MM-kisoja, joihin olit kutsuttu osallistumaan myös itse Halvard Ellingsen, kokkien maailmanmestari ja Norjan lahja Telluksen kulinaristeille. Meriitit eivät kuitenkaan tällä kertaa riittäneet voittamaan kalatehtaan omistajan pojalleen opettamia taitoja, sillä mestaruus jäi tänä vuonna Myreen.

Ansaitusti.

Mutta olisittepa nähneet, kuinka pinkkiin takkiin ja vaaleanpunaiseen glitter-hameeseen sonnustautunut, noin kahdeksan vanha pikkutyttö leikkeli turskan kieliä isänsä opastuksella kuin vanha tekijä.

Minäkin kokeilin. Lauri antoi ensimmäisestä yrityksestäni arvosanaksi 5-.

Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä

"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."


Ennakkotilaa

Uutiskirje

Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.

Privacy Preference Center