Pentti Linkola – ihminen ja legenda
“On vaikeaa ja toisaalta aivan typerää kirjoittaa korulauseita omasta esikuvasta ja ihmisestä, joka itse oli suorapuheinen kaikessa ulosannissaan.”
★ Kirjoittaja: Riitta Kylänpää
★ Kustantaja: Siltala kustannus, 2017
★ Äänikirja
Rakastan tarinallisia tietokirjoja. Rakastan luontoa. Rakastan lintuja. Linkolan järkyttävimpiäkin lausahduksia, sillä olen hänen kanssaan yhtä mieltä monesta. Ja jos minulta kysytään, olen varma, että luonto tuhoaa ihmisen ennen kuin ihminen ehtii lopullisesti tuhota luonnon. Jaksan tottakai uskoa osan ihmisistä hyvyyteen ja luonnonsuojelun voimaan, mutta aina lopulta paha saa palkkansa. Tässä tapauksessa Homo sapiens.
Tarkka ja huolellinen työskentely on ihailtavaa. Kylänpää on onnistunut siinä kiitettävästi. Elämäkerta nivoo yhteen kalastaja, kirjailija, ympäristöfilosofi ja lintututkija Pentti Linkolan koko tarinan, joka paikoitellen tuntuu aivan uskomattomalta. Teos sisälsi myös paljon silmiä ja ajatuksia avaavia faktoja kotikaupungistani Hämeenlinnasta sekä sitä halkovasta Vanajavedestä.
Tylsää hetkeä ei kirjassa tule. Harmillista on ainoastaan se, että se loppuu näinkin massiivisena teoksena kesken mutta vain, koska olisin halunnut kuulla lisää ihmisestä, joka eli kuin opetti.
On vaikeaa ja toisaalta aivan typerää kirjoittaa korulauseita omasta esikuvasta ja ihmisestä, joka itse oli suorapuheinen kaikessa ulosannissaan.
Niinpä tyydyn lainaamaan Matti Niemistä hänen Luonnonsuojelija-lehdelle (2/2020) kirjoittamassaan tekstissä: ”Kotiseutunsa Valkeakosken Sanomille haastattelussa 26.11.2018 hän [Linkola] sanoi: ”Kuolemasta ajattelen niin, että ihminen on lopullisesti kuollut vasta sitten, kun kukaan ei enää muista häntä.” Linkolan puheääni oli ajatusten voimaan verrattuna yllättävänkin hiljainen. Mutta kaiku kantaa. Luonnonsuojelija on kuollut – eläköön luonnonsuojelija.”
Kuuntelin teoksen sen ilmestyttyä äänikirjaksi. Hankintalistalla on fyysinen kappale omaan kirjastoon. Suosittelen kaikille, jotka ymmärtävät sivistää itseään luonnon puolesta.
★ Mainittavaa: Teos voitti vuoden 2017 Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon.
Haluatko lukea lisää kirjavinkkejä? Siirry siinä tapauksessa Kaukokaipuun Eräkirjastoon!
Haluatko lukea kevyet kirja-arvostelut tuoreeltaan? Ota Kannosta kanteen seurantaan Instagramissa. »
Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Osa artikkeleista sisältää kumppanuuslinkkejä; vaikka minä saan niiden kautta tehdyistä tilauksista pienen korvauksen, sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat artikkeleiden tuottamisen jatkossakin.
09/2021
Vaella, kalasta, rakasta
Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.
Vaella, kalasta, rakasta on koskettava tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa. Lukuisin luontokuvin kuvitettu teos on tositarina kirjailija Monni Himarin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta.
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko tai pari kuukaudessa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.
Olin siinä mielessä onnekas, että hankin tuon kirjan Helsingin Kirjamessuilta, Pentin nimikirjoitukella varustettuna. Nyt nide on kirjastoni suurin aarre. En ymmärrä miksi Linkola sai fasistin maineen – yleensä tosin heiltä, jotka eivät miehestä muuta tienneet, kuin jonkin otsikkoihin nostetun irrallisen ajatuksen. Tuo kirja pitäisi jokaisen suomalaisen luonnosta kiinnistuneen lukea.
Kahden minulle tuntemattoman ihmisen poistuminen tästä maailmasta on saanut kyyneleet silmiini. Toinen oli Tenavien luoja Charles M. Schulz – toinen Pentti Linkola. Pentti oli viisas mies. Viisas, herkkä – ja aina luonnon puolella.
Voi sinua onnekasta! Tuo todella on aarre, ihanaa että sinulla on nyt sellainen kotikirjastossasi! Ja olen kanssasi hyvinkin samaa mieltä ihmisten yleisistä mielipiteistä, mutta pitäkööt ne kukin ominaan. Silti haluaisin haastaa jokaisen ajattelemaan asiaa uudelleen myös toiselta kantilta.
Pentti eli kuten opetti. Onneksi hän tuo edelleen viisautta elämääni tekstiensä kautta. Ikävä jäi ja suru, sillä olisin halunnut tavata hänet edes kerran elämässäni. Onneksi sinulla oli siihen mahdollisuus. <3
Itse asiassa ei ollut. Pentti ei ollut ostohetkellä enää itse paikalla kirjamessuilla. Onneksi kirjat olivat.
Mutta edelleen eräilevä isäni kertoo käyneensä Pentin kanssa kauan sitten kalassa. Laitoimmekin molemmat omat lahjoitukset Pentin muistometsäkeräykseen <3
Onneksi se ei vähennä kirjahyllysi aarteen arvoa ja muistoa, jonka olet saanut kuulla isältäsi. <3