Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."
Vaellus ja retkeily
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
Tuo paikka on ihana! Kauniit kuvat, tietty. Kävin viime talvena ja oli pakko päästä takaisin kesällä, sen tein. Tiesitkö, että tuo valkoinen kolmiorakennus on juhlatila, jota vuokrataan esimerkiksi hääpaikaksi, aika kaunis sellainen! Muutenkin Ahvenanmaa oli mulle kaikin puolin positiivinen kokemus, tykkään paljon. Ehkä taas ensi kesänä.
Meidän pitää mennä tuonne joskus yhdessä! 🙂 Ja kesällä siellä vasta kaunista varmasti olikin. Haluan nähdä myös ne satumaiset pähkinäpuulehdot!
Ihana <3
<3
Kun pääsisi Ahvenanmaalle käymään joskus! Meidän piti tulevana kesänä lähteä yhden projektin merkeissä, mutta suunnitelmiin tulikin muutoksia ja Ahvenanmaa saa vielä odotella vuoroaan. Ihania kuvia jälleen kerran myös 🙂
Suosittelen kyllä lämpimästi! Ja siellähän se odottaa sinua, toivottavasti pääset kuitenkin reissuun pian. 🙂
Enpä oo käyny Ahvenanmaalla vuoden 2004 jälkeen. Vois vaikka lähteä sinne joskus mukavammissa merkeissä majakkajahtiin… 😉
Kaunis tuo punamustaraidallinen tuolla luodolla!
Suosittelen, sä tykkäisit varmasti! 🙂
[…] Tuijottamalla tiukasti edessä aukeavaa horisonttia, selvisin loppujen lopuksi ihan hyvin harmaan luodon äärettömille rannoille, merisosoitteeseen 60°01′51.1″N, 019°52′18.1″E. Merituulten luo » […]
[…] ★ Lue Kobba Klintarin tarina kokonaisuudessaan » […]