Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
Varhain aamulla paljaat Kobba klintarin kallioluodot huuhtovat silmänsä suolaisella merivedellä.
Kobba klintar, Ahvenanmaa. Ennen aikaan ulkomerellä, tarkemmin sanottuna vuosina 1862–1972, lähempänä Ruotsia kuin Suomea sijaitseva piskuinen Kobba klintar toimi turvana ja suojana luotsiasemalle. Ahvenanmaalla Jomalan kunnassa, Maarianhaminan lounaispuolella aika tuntuu hieman unohtuneen, ja koordinaatit osoittavat lähes läntisimpään pisteeseen ennen naapurimaan rantoja.
— Mikä on tuo ihana pieni majakka!
— Se on Marhällan, vuonna 1938 useiden haaksirikkojen takia rakennettu, minulle vastataan.
Näillä vesillä tosiaan on paljon hylkyjä – ja juuri sen vuoksi luotoa pitää lähestyä vauhditta ja varovaisesti pohjoisesta. Tänne ovat haudanneet itsensä muun muassa rautaparkki Virgo vuonna 1928, Ahti ja Alexandra vuonna 1885 sekä aina Ranskasta saakka matkalla ollut sundilainen Angela, joka haaksirikkoutui syysmyskyssä vuonna 1881.
Kobba klintarin korkeimmalla kohdalla, eli vain muutaman metrin merenpinnan yläpuolella, huomaa pian pyyhkivänsä silmäkulmasta jotain suolaista. Liekö se merivettä tai kyynel, en tiedä, niin kaunista täällä kuitenkin on että ihan pakahduttaa.
Sitä harvoin ymmärtää täysin itseään tai omia mieltymyksiään.
Sitä, mikä siinä karussa ja kauniissa niin koskettaa.
Kobba klintar sijaitsee vain 10 minuutin merimatkan päässä Ahvenanmaasta. Kobba klintarin sanotaan olevan Ahvenanmaan vapaudenpatsas, sillä “merimerkki” on toiminut jo iäisyyden merimiehiä lohduttavana kohteena. Mikä voisikaan tuntua ihanemmalta, kuin nähdä tuttu luoto yli vuodenkin kestäneen merimatkan jälkeen?
60°01′51.1″N, 019°52′18.1″E
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.
Tuo paikka on ihana! Kauniit kuvat, tietty. Kävin viime talvena ja oli pakko päästä takaisin kesällä, sen tein. Tiesitkö, että tuo valkoinen kolmiorakennus on juhlatila, jota vuokrataan esimerkiksi hääpaikaksi, aika kaunis sellainen! Muutenkin Ahvenanmaa oli mulle kaikin puolin positiivinen kokemus, tykkään paljon. Ehkä taas ensi kesänä.
Meidän pitää mennä tuonne joskus yhdessä! 🙂 Ja kesällä siellä vasta kaunista varmasti olikin. Haluan nähdä myös ne satumaiset pähkinäpuulehdot!
Ihana <3
<3
Kun pääsisi Ahvenanmaalle käymään joskus! Meidän piti tulevana kesänä lähteä yhden projektin merkeissä, mutta suunnitelmiin tulikin muutoksia ja Ahvenanmaa saa vielä odotella vuoroaan. Ihania kuvia jälleen kerran myös 🙂
Suosittelen kyllä lämpimästi! Ja siellähän se odottaa sinua, toivottavasti pääset kuitenkin reissuun pian. 🙂
Enpä oo käyny Ahvenanmaalla vuoden 2004 jälkeen. Vois vaikka lähteä sinne joskus mukavammissa merkeissä majakkajahtiin… 😉
Kaunis tuo punamustaraidallinen tuolla luodolla!
Suosittelen, sä tykkäisit varmasti! 🙂
[…] Tuijottamalla tiukasti edessä aukeavaa horisonttia, selvisin loppujen lopuksi ihan hyvin harmaan luodon äärettömille rannoille, merisosoitteeseen 60°01′51.1″N, 019°52′18.1″E. Merituulten luo » […]
[…] ★ Lue Kobba Klintarin tarina kokonaisuudessaan » […]