Санкт-Петербург, Sankt-Peterburg, Pietari – noin viiden miljoonan asukkaan suurkaupunki, rakennukset täynnä kultaa ja pastellia, ikkunoiden takana maatuskoja. Siinä muutamia ajatuksia, jotka ovat jääneet mieleeni alkuvuoden pressimatkalta Venäjälle.
Suomalaisheimojen ikivanhan kauppapaikan Nevanlinnan paikalle rakennettu kaupunki oli aavistuksen viileä, kuitenkin kovin keväinen ja kaunis. Sipulikupolit hohtivat kultaansa, ja välillä häikäisi niin, ettei valokuvista tullut tolkkua.
Kahvia kuitenkin sai joka paikasta.
Ja kaksi pilaria, tai majakkaa, vetivät kummalla tavalla puoleensa.
Kylteistä en ymmärtänyt sanaakaan, mutta arvailin sitäkin ahkerammin.
Ja sitten tuli Egypti, enkä ollut enää varma mihin olin edes saapunut.
Ketä muita Pietari on onnistunut juksaamaan? Oikein kunnolla?
Hep! Juksaaminen nimenomaan oikea sana. Kahdesti tullut käytyä opiskelijaporukalla, enkä vieläkään oikein osaa sanoa mitään isoista nähtävyyksistä, mutta tiedän, että sillat aukeavat keskellä yötä, ja tiettyyn aikaan yöstä on hyvin vaikeaa löytää Nevan väärältä puolella sijaitsevasta yökerhosta kotiin.
On tuo juksannut myös niin, että ensimmäistä kertaa siellä iskin silmäni tuohon mieheen, joka nyt on melkein vuosikymmenen seissyt rinnalla. 🙂 Ehkä ihan sen kunniaksi pitäisi käydä uudestaan, heti kun tuonne kehtaa mennä ilman, että sitä voisi tulkita jonkin asteiseksi myötämielisyydeksi entisen apulaispormestarin nykypolitiikalle.
No näin minäkin kuulin, että ei kannata olla väärällä puolella tietyn kellon lyömän jälkeen yöaikaan. 🙂
Ja voi hyvänen aika, ihanaa! Enpä tiennyt, että sulla on tästä kaupungista niin kaunis tarina kerrottavana <3
Se jo vilahti tuo linky koodi Facebookissa, mutta en sitä sieltä enää mistään löydä..Sitä odotellessa siis 🙂 Pietari on kyllä aika jännä paikka, on niin monenlaista vastakohtaa ettei tiedä mihin suuntaan katsoisi! Paitsi maatuskoihin, niihin voi aina katsoa 😀
Maatuskat <3
En ole käynyt, eikä nyt taida olla paras hetki sinne edes mennä.
Moskovassa sen sijaan olen ollut muutaman päivän ja se kuva mikä ihmisillä siitä kaupungista on ( jotka eivät ole siellä käyneet), on luultavimmin ihan väärä 🙂
Moskovaa ovat kaikki vaan kehuneet mulle, joten sinne on kyllä vielä joku päivä päästävä! 🙂
Pietari on houkuttanut jo kauan, mutta jostain syystä sinne ei ole vielä tullut lähdettyä. Venäjän alkeisia opettelin kuitenkin sen verran, että taannoisella itärajan yli suuntautuvalla reissulla selvisin juuri ja juuri kylttien tankkaamisesta. Ei sillä että siitä olisi hirveästi ollut hyötyä! 😉
Vau! Upeeta! Olisi hienoa osata jotain joskus itsekin. Muuta kuin kippistää (;
Kymmenen vuoden takainen opintomatka Eremitaasiin ja vaikka muistot ovat hatarat, niin joitain yksityiskohtia jäi mieleen. Neva-joen aukeavat sillat sekä ikuisuuden kestävät punaiset valot jalankulkijoille, että rupesi jo naurattamaan… Ikävänä muistona ketjun päähän vangitut karhunpennut esiintymässä turisteille Eremitaasiin matelevan jonon liepeillä. Luulin, että tuo kauheus olisi jo saatu kitkettyä pois kymmenessä vuodessa, mutta kun kommentoin äskettäin Rimman Pietari postausta, niin joku osasi kertoa että ne karhunpoikaset olivat Pietarissa vielä vuosi sitten…
En ihmettele: Pietari on yksityiskohtien kaupunki!
Ja voi ei, mä en niin tykkää yhtään, että eläimiä tuolla lailla näytellään ihmisille. Ja vaikka pelkään käärmeitä tosi paljon, meinasin hermostua ihan kunnolla kun Singaporessa yritettiin nostaa sellaista mun kaulalle. Niin väärin!
Pietari ei ole juksannut minua vielä, sillä en ole siellä koskaan käynyt. Jospa joku päivä pääsisin vierailulle itänaapuriimme 🙂
Toivotaan, sillä kaupunki on todella upea! 🙂
Pietari on kyllä kuvauksellisen kaunis. Päivässä ehti jo nähdä kaikenlaista, mutta mieli tekisi takaisin edes yhdeksi yöksi – olisi ihanaa nähdä kaupunki myös pimeän tullen.
Voi sanoppa muuta! Ensi kerralla minäkin sitten toivottavasti ehdin nähdä Pietarin yöaikaan 🙂
Mä en ole käynyt Pietarissa juksattavana VIELÄ, mutta se vaikuttaa aivan ihmeelliseltä kaupungilta. Ja niin lähellä!
No sitä se todella on. Lähellä!
Vaikka Venäjän tilanne on mikä on enkä poliittisesti ota kantaa asiaan, täytyy todeta että reissuni Venäjällä ovat olleet hienoja. Maa on oikeasti käymisen arvoinen: kaikki se pittoreskisuus, mahtipontisuus ja historia. Pietarissa en valitettavasti ole käynyt, mutta tilanteen rauhoittuessa lähtisin mielelläni.
Suomalaiset reissaavat Pietarissa melko vähän, ottaen huomioon miten lähellä se on. Suurkaupunki, jossa on asukkaita saman verran kuin Suomessa, ja hurjasti nähtävää.
Maa todellakin on käymisen arvoinen, vaikka nykyinen tilanne on mitä on..
Minustakin tuntuu hassulta, että me aina lähdetään ennemmin Ruotsiin tai Viroon kuin vaikka Pietariin.
Välillä ihan hävettää, että en ole vieläkään eksynyt Pietariin asti tässä elämässä, vaikka seon tossa niin lähellä!
Mutta vielä tulee sullekin sen reissun aika! 🙂
Mä olen ehkä suuntaamassa Pietariin tässä syksyn mittaan opintomatkalle! Mielenkiinnolla odotan miten se on muuttunu mun edellisestä vierailusta vuonna 1997. Kauniita nuo pastelliset sävyt, etenkin Eremitaasi ja sen turkoosi, eli mun lempiväri hivelee mun silmää. 🙂 Nyt jopa tiedän mikä on turkoosi venäjäks!
Toivottavasti pääset sinne, sillä kaupunki todellakin on kaunis. Ja siellä on vaikka kuinka paljon niitä ihania pastellisävyjä, joista pidät. 🙂
Kauniita kuvia. Pietari houkuttelee kovastikin, mutta aina matkaa harkitessani se on alkanut tuntua suhteessa kovin kalliilta. Junamatkahan ei itsessään vielä ole superkallis, mutta siihen päälle viisumikulut, majoitus yms. Missä Pietarissa kannattaisi majoittua?
Kiitos Caro! Junamatka ei tosissaan ole kallis, vaikka siihen tulee sitten vielä viisumi päälle. Laivamatka on myös kokemisen arvoinen, vaikka hieman tyyriimpi vaihtoehto. Minä en valitettavasti osaa antaa vinkkiä majoittumisesta tällä kertaa, kun en ole itse kaupungissa yöpynyt (tehtiin vain lyhyt päiväreissu laivalla), mutta Fiilistelijän pilvilinnoja -blogista löytyy juttua majoituksesta! 🙂
[…] Pietari on juksannut minua. Ja Milano. […]