Takinkääntäjä Milanossa
Pietari on juksannut minua. Samoin Milano.
En koputtanut puuta, kun edellisessä kirjoituksessani kerroin sateen olevan myöhässä. Kai juuri siksi jäimme tänään kirjaimellisesti mustan ukkoskuuron alle.
Olen käynyt Milanossa usein, eikä kaupunki ole koskaan kohdellut minua hyvin. Tänään olen kuitenkin joutunut kääntämään takkia.
Luulen, että olen ihan vähän ihastunut.
Karun ja kolkon kaupungin sijaan olen nähnyt aivan uusia katuja, kulmia, sisäpihoja ja rakennuksia, kiitos paikallisoppaamme Simonen. Olen nauttinut aivan tavallista mutta siltikin erinomaista kotikutoista ragupenneä vuosikymmeniä paikallaan pysyneessä trattoriassa, jossa ei meidän lisäksemme ollut ainoatakaan turistia. “Eikä siellä koskaan käykään”, sanoi Simone.
Paikallisoppaat osaavat tehdä taikoja; paikallisoppaat osaavat muuttaa ihmisten mieltä. Miten he sen tekevät en tiedä, mutta jotain tähtipölyä siihen tarvitaan.
Jopa lämmin ja tämän tytön läpikastellut sade oli tervetullut kuuman ja hikisen iltapäivän päätteeksi. Kun muut juoksivat ja etsivät kiljuen suojaa, minä kävelin samaa vauhtia kuin ennenkin – hymyillen niin, että suupielet vetivät vertoja Galleria Vittorio Emanuelen komeille holvikaarille.
Seuraavat kolme kuvaa eivät ole Milanosta vaan Sabbionetasta, ideaalista italialaisesta kaupungista, mutta nämä kuvat tiivistävät hyvin tämän hetken aurinkoiset fiilikset: minulla kesti vuosia, että sain katsottua Milanoa sen ärsyttävän punaisen verhon takaa, jonka lähes jokainen reissaaja on silmilleni vetänyt – minut itseni mukaan lukien.
Ei ole helppoa myöntää olleensa väärässä, mutta joskus sillekin on oma aikansa ja paikkansa. Milano tuskin tulee koskaan lukeutumaan suosikkikaupunkeihini, mutta siitäkin huolimatta sain reväytettyä ummistuneet silmäni auki ja avattua verhoa, joka on varjostanut kaupunkia jo vuosien ajan.
Minulla oli tänään täällä Milanossa oikein mukava ja onnistunut päivä.
iambassadorin järjestämä ja organisoima Pohjois-Italiaan suuntautuva BlogVillen blogimatka on toteutettu yhteistyössä Emilia Romagnan ja Lombardian alueiden matkailun edistämiskeskusten kanssa.
Takinkääntö tuossa tilanteessa on hyvin ymmärrettävää! <3
<3
Milano ei monia sytytä. Ei se tule varmaan koskaan kuulumaan minunkaan lempikaupunkeihini. Mutta ne ihmiset! Tapasin siellä niin mahtavia tyyppejä varsinkin ensimmäisellä reissulla, jotka veivät minua hauskoihin paikkoihin ja antoivat elinikäisiä muistoja. Jo heidän takia tykästyin Milanoon. Kaupungissa on myös paljon hienoja paikkoja, kuten Duomon aukio, rautatieasema, upeita hautausmaita, viehättäviä sisäpihoja ja asuinrakennuksia, puistoja. Joihinkin kaupunkeihin on hyvin helppoa ihastua. Milano ei taida kuulua niihin kaupunkeihin, mutta kun pitää silmänsä ja korvansa auki sielläkin ja tutustuu ihmisiin, niin siltäkin voi saada hyvin paljon <3
Sanos muuta! Jopa kadunkulkijat ovat auttaneet minua, kun olen kysynyt neuvoa tai tietä. Sisäpihoja täällä on muuten vaikka kuinka, niillä en ollut koskaan ennen vieraillut. Täytyykin vinkata yhdestä aivan ihanasta paikasta, jonka oppaamme näytti meille. Olen kulkenut aina sokeana sen ohi.
<3
Tätä varten se matkailu on meitä varten! Voit antaa aina uuden mahdollisuuden paikalle, joka ei ole aiemmin sytyttänyt. Nurkan takana voi aina olla jotain mielenkiintoista. Paikallisoppaat ovat parhautta! Ihanaa reissun jatkoa 🙂
Ihanasti sanottu Jenna, kiitos! Ja kiitos, tänään lähdetään viini- ja ruokafestareille, niistä juttua hieman tuonnempana. Terkkuja täältä Milanosta! 🙂
Haluaisin käydä joskus Milanossa, mutta minulla ei ole oikeastaan mitään positiivisia tai negatiivisia ennakkokäsityksiä sen suhteen. Toivottavasti koen enemmänkin samoja fiiliksiä kuin sinä tällä kertaa :). Tiedän muuten tavallaan tuon sadehymy-tunteen :P. Itselläni käy noin usein kaatosateessa. En voi sille mitään, että alan nauraa x). Ehkä osaan suhtautua siihen oikein. En tietenkään tiedä, mistä oma hymysi johtui, mutta oli vain pakko sanoa ;).
No mutta sehän on hyvä! Ilman ennakkoluuloja on yleensä parasta matkustaa.
Ja ihanaa, että en ole ainoa, jonka sade saa hymyilemään. Etenkin kaatosade. Se on niin surkuhupaisaa, ettei siinä voi oikeastaan kuin nauruaa, ja juokseminen on ihan turhaa. Joten miksi ei nauttisi sateesta!
Olen käynyt Milanossa parikymmentä kertaa messumatkoilla. Ei se minunkaan lempikaupunkejani ole, mutta Italiaa sentään eli herkullista ruokaa, ainutlaatuista taidetta ja hyvää shoppailua, ken sitä harrastaa. Ja tietysti niitä italialaisia. Missään ei muuten näe niin tyylikkäitä ihmisiä kuin Milanossa, heitä on ilo katsella.
Voi kyllä, ihmiset todellakin ovat tyylikkäitä! 🙂
Tykkäsin niin tästä postauksesta! 🙂 Olen ollut Milanossa vain pari päivää, enkä oikein ehtinyt muodostaa mielipidettä. Se oli ensikosketukseni Italiaan muutaman tunnin verran ja pari päivää lähtiessäni sieltä ensimmäisellä kerralla, ja siksi sillä on erityinen paikka sydämmessäni. En tiedä olisiko muuten, saa nähdä kun seuraavan kerran menen!
Simone on aivan paras opas kyllä, oli hyvin kätevää Ferrarassakin kun Simone tiesi kertoa kaikkea. Vaikkei sieltä kotoisin olekaan, mutta Italiasta yleisesti yms. Olisipa hauskaa olla siellä teidän kanssa, siellä minne turistit eivät eksy!
Tykkäsin niin sinun kommentistasi! Kiitos Lena 🙂
Simone on aivan ihana, ja olen varma että hän kyllä näyttää sinulle Milanon parhaat puolet, kunhan ensi kerran tulet tänne! 🙂