Madonna della Corona uhmaa kauneuden käsitettä – ja painovoimaa

Madonna della Corona on takertunut Monte Baldon kallioihin niin että pyhättöä katsoessaan pelkää sen putoavan.

Kirkon ylä- ja alapuolella on vain ilmaa. Täällä, aina 774 metrin korkeudessa aukeavat uskomattomat näkymät vehreänä hehkuvaan Adige-joen laaksoon.

Madonna della Corona, Kruunun Madonna. Nimi kuplii suussa kuin rukous, joka ei kuulu kenellekään muulle kuin hänelle, joka sen lausuu.

Gardajärveltä ja Veronasta on tänne vain lyhyt matka. Ollaan Spiazzissa, yhdessä Pohjois-Italian viehättävimmistä paikoista.

Erakot kulkevat kuin varjot polkuja,
joita ei enää ole.
He etsivät Jumalaa,
ja Jumala vastaa.

Rinteille piilotetut syvennykset tarjosivat erakkomunkkeille paikan hiljaiseen mietiskelyyn jo 1100-luvulla.

Kallion rinteille painovoimaa uhmaamaan perustettiin Santa Maria di Montebaldolle omistettu pieni luostari, jonne pääsi vain kallioiden lomassa kulkevaa vaarallisen kapeaa polkua pitkin.

On vuosi 1522,
ja Rodoksen saarelta tuodaan veistos, niin sanotaan.
Enkeli kantoi sen, niin uskotaan.
Tai sitten se vain tuli, kuten kaikki pyhä tulee, hiljaa ja selittämättä.

Legendat eivät koskaan katoa.

Eikä se totuus, että Madonna della Coronalle nousee tänä päivänä huimat 1 500 porrasta. Turistin onneksi bussilla pääsee lähemmäksi.

Nimensä pyhättö on saanut rakenteiden uumenista löytyneestä Neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta esittäneestä maalauksesta.

Kivi, josta pyhättö on veistetty, on samaa kiveä kuin kallio, jolla se seisoo.
Kivestä on kaiverrettu myös pieni patsas, johon mies kovertaa nimensä:
LODOVICUS D CASTROBARCO. 1432.
Hän haluaa tulla muistetuksi ja liittyä siihen, mikä ei katoa.

Tekstiä pidetään todisteena siitä, että patsaan taituroi ja lahjoitti vuonna 1432 Roveretosta kotoisin oleva aatelissukuun kuuluva Lodovico Castelbarco.

Ja silti – legendan mukaan – uskotaan, että tämä patsas löysi uuteen pyhättöönsä enkelin ansiosta, joka pelasti patsaan Rodoksen saarelta muslimiarmeijan hyökkäyksen jaloista.

Mutta niin kuin kaikki aina, niin kaikki täälläkin muuttui.

Entisen kappelin tilalle rakennettiin tilavampi ja helppokulkuisempi pyhättö, suuri kirkko, jota turistit ympäri maailman hurauttavat ilmastoidussa bussissa sankoin joukoin ihailemaan.

Vain osa heistä kulkee perille kohteeseen pyhiinvaeltajien polku, Hopea, pitkin.

Miehet rakentavat, vuosisatojen ajan.
Sillan, kirkon ja portaat, 556 askelta, sitten 234 askelmaa.
1 500.
Joku kulkee ne alas, toinen ne ylös.
Kaikki etsivät jotakin.
Kaikki jättävät jotakin.

Ja vain pyhä on se, mikä pysyy,