Varhain aamulla paljaat kallioluodot huuhtovat silmänsä suolaisella merivedellä.

Ennen aikaan ulkomerellä, tarkemmin sanottuna vuosina 1862–1972, lähempänä Ruotsia kuin Suomea sijaitseva piskuinen Kobbaklintar toimi turvana ja suojana luotsiasemalle. Täällä Ahvenanmaalla Jomalan kunnassa Maarianhaminan lounaispuolella aika tuntuu hieman unohtuneen, ja koordinaatit osoittavat lähes läntisimpään pisteeseen ennen naapurimaan rantoja.

— Mikä on tuo ihana pieni majakka!

— Se on Marhällan, vuonna 1938 useiden haaksirikkojen takia rakennettu, minulle vastataan.

Näillä vesillä tosiaan on paljon hylkyjä – sen vuoksi luotoa pitää lähestyä vauhditta ja varovaisesti pohjoisesta. Tänne on haudannut itsensä rautaparkki Virgo vuonna 1928, Ahti ja Alexandra vuonna 1885 sekä aina Ranskasta saakka matkalla ollut sundilainen Angela, joka haaksirikkoutui syysmyskyssä vuonna 1881.

Kobbaklintarin korkeimmalla kohdalla, eli vain muutaman metrin merenpinnan yläpuolella, sitä pyyhkii silmäkulmastaan suolaista – se on merivettä tai kyynel, en tiedä, niin kaunista täällä on että ihan pakahduttaa.

Sitä harvoin ymmärtää täysin itseään tai omia mieltymyksiään.

Sitä, mikä siinä karussa ja kauniissa niin koskettaa.


Koppa Klintar

Koppa Klintar

Koppa Klintar

Koppa Klintar

Koppa Klintar

Koppa Klintar

Koppa Klintar

60°01′51.1″N, 019°52′18.1″E



Koppa Klintar

Koppa Klintar

Koppa Klintar

Koppa Klintar

Koppa Klintar

Koppa Klintar

Koppa Klintar

Koppa Klintar

Koppa Klintar

Koppa Klintar

Koppa Klintar

6.-8.3.2020, ROVANIEMI

Luovan kirjoittamisen kurssi

Lue lisää

Tee tunnelmallisia kuvia Lightroom Presettien avulla

Tutustu

Privacy Preference Center