Kun reissu alkaa väärältä lentokentältä

Kun reissu alkaa väärältä lentokentältä

Olkoon se tahatonta innostuneisuutta tai vaan puhtaasti huolimattomuutta, mutta niin olisi tämäkin tarina jäänyt kertomatta, mikäli olisin lukenut lentolippuni oikein.

Aloitetaan tarina eilisillasta. Olin varannut lentokenttähotellin aivan Suvarnabhumin nurkilta, ja perille päästyäni sain pettyä melko karvaasti: huone – tai koko paikka – ei ollut sinnepäinkään kuin kuvissa. Tuo internetin yleinen dilemma lienee meille kaikille tuttu.

En kuitenkaan antanut kostean huoneen harmittaa, vaikka laikukkaat verhot saivat voimaan huonosti. Kuuden tunnin vaihdon ja koko päivän lentämisen jälkeen minua ei kiinnostanut oikeastaan mikään muu kuin ruoka. Se jumalainen thai-ruoka, jota olin odottanut Suomesta saakka. Marssin siis suoraan alakerran terasille ja pyysin listan. Silmät kai tekivät tepposet tai jokin vinksahti takaraivossa alkukeväisen Mad Cook Shown tiimoilta, sillä onnistuin kyllä tilaamaan erinomaista rapuriisiä, mutta munakoisosalaatin sijaan sain jotain ihan muuta: Century egg. Jo nimi oksettaa.

En tiedä, miten en tajunnut jutun juonta heti kättelyssä. Hotkaisin tyytyväisenä yhden karmeuksista suuhuni sillä seurauksella, että meinasin ensimmäistä kertaa elämässäni oksentaa ruokapöydälle. Sanat eivät riitä kuvailemaan, miten hirveä, eltaantunut, paksu ja haiseva maku valtasi koko kehoni. Se oli henkistä ja fyysistä pahoinvointia kurjimmassa mahdollisessa muodossaan – pahassa ruoassa. Nielin minkä kakomiselta pystyin, ja tilasin ison oluen jolla tislata suu, vedestä kun ei ollut mihinkään.

Kippistä vaan tämänkin matkan alulle!

Ja eipä se hurtti huumori siihen loppunut. En tiedä, moniko teistä on kokenut sen tunteen, kun tajuaa aamuneljältä olevansa väärällä lentokentällä, mutta toivon, ettette koskaan joudu sitä kokemaankaan.

Ainoa ero nuorempaan Nellaan on se, etten enää mene paniikkiin. Säädön määrä on näemmä reissussa vakio, mutta nykyisin sitä pystyy juoksemaan virheensä tajuttuaan samalla sekunnilla ulos taksitolpalle, josta nappaa ensimmäisen kuskin kajauttaen niin että koko Bangkok kuulee:

”My plane is boarding so you better speed on, driver!”

Ja niin vain kaikkia liikennejumalia ja Murphyn lakeja uhmaten ehdin lennolle ja vieläpä niin naurettavan hyvissä ajoin, että jouduin odottamaan ennen koneeseen pääsyä.

Ehdin miettimään sitäkin, että jos olisin katsonut lentolippuani kerrasta oikein, olisivat ikimuistoinen ruokaelämys sekä aamuneljän tunaroinnit jääneet kokematta ja hyvä tarina kertomatta. Bonarina muiden päälle olisin varmasti nukkunut yöni jossain paremmassa hotellissa.

Munaaminenkin on näemmä taitolaji.