★ Kaupallinen yhteistyö Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) kanssa
Ensi vuoden helmikuussa tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun lähdin Erasmus-vaihtoon Italian Faenzaan.
Tuolloin syntyi myös Kaukokaipuu, sillä minun piti dokumentoida opintoni Kuopion Muotoilukatemialle, jotta (opettajat uskoisivat minun tehneen muutakin kuin juoneen viiniä ja matkustelleen) saisin hyväksiluettua keramiikan, italian kielen, graafisen suunnittelun ja tuotemuotoilun kurssit. Ja hyvinhän se meni: sain pisteet, ja Kaukokaipuu jäi elämään.
Seuraavien vuosien aikana matkustin paljon. Halpalentobuumi alkoi, ja Riikaan pääsi halvimmillaan 5 € suunta. Jopa nykyään se tuntuu aivan järjettömältä. Vietin kuukauden Aasiassa ja kymmenen päivää kaveriporukalla Amsterdamissa. Ajoin Helsingistä Via Balticaa pitkin pelmenien pääkaupunkiin, juhlin uutta vuotta Italian maaseudulla, laskettelin Tatra-vuorilla Zakopanessa ja Slovakian Jasnassa. Road trippailin kuukauden päivät läpi kymmenen Euroopan maan. Koin puuterilumen Italian Monte Rosassa, spottailin kaikki majakat Portugalin länsirannikolta, join liian monta olutta Puolan Gdanskissa ja yiritn ymmärtää Cockneyn murretta Lontoon pubeissa.
Tarinoita syntyi kaiken aikaa. Kaukokaipuu kasvoi ja sai palkintoja, minkä jälkeen tulivat kutsut lehdistö- ja blogimatkoille. Sitten uskaltauduin ensimmäisille sooloreissuille Kiinaan, Georgiaan ja Kreikkaan.
Olin maanisen matkakuumeen vallassa. Näin ja koin asiat toisin kuin matkakumppanini.
Ja se taisi olla ensimmäinen kerta, kun ajattelin reissaamisen merkitsevän minulle paljon enemmän kuin pelkkää lomailua.
Matkailusta voisi tavalla toi toisella tulla minulle työ.
Kymmenkunta dokumentoitua reissuvuotta, kymmenittäin käytyjä maita, satojatuhansia kilometrejä sekä melkoinen kotikirjasto mahtavia ja surkuhupaisiakin seikkailuja, mutta ei ainoatakaan omasta syystä missattua lentoa, vaikka täällä Thaimaassa liippasikin läheltä.
Ei ryöstöjä, ei kämmejä, ei tarvetta lähetellä vakuutuspapereita.
Olen saanut reissata onnellisten tähtien alla.
Vuodet vierivät, ja sitten se kolahti minuunkin: reissuväsymys.
Ei yhtäkkiä huvittanut lähteä mihinkään, varatut reissut melkein harmittivat. Mökkiloma kiinnosti paljon enemmän, kuin kaukomatka saati koko Eurooppa. Tiedättehän tarinan: eräänä kesäiltana kalalla ollessamme isäni kysyi, miksen koskaan kirjoita mökkijutuista tänne lokiini.
Syntyi Suomiretki.
Rakkaudesta kotimaahan – ja suomiretkeilyyn – olen pyrkinyt jakamaan mahdollisimman paljon inspiraatiota ja tietoutta retkeilyharrastuksen aloittamiseen. Voit lukea ja innostua Suomen upeista kansallispuistoista, merestä ja majakoista tai hakea tietoa retkeilystä, vaelluksesta, telttailusta ja viiden tähden retkiruokailusta. Minun retkivarusteeni löydät kootusti tältä sivulta, jos haluat käydä kurkkaamassa.
Omia suosikkohteitani ovat ehdottomasti Kölivuoriston kääpä, pohjoisen oma erämaaresort Paratiisikuru, Karelidien komea mustarinta sekä yöni onnenmyyränä metsän pesässä.
On ollut aivan mielettömän suuri kunnia tulla valituksi Työ- ja elinkeinoministeriön Lomahaaste-kampanjaan, joka päättyy minun osaltani tähän kirjoitukseen. Kotimaanseikkailut ja suomiretket kuitenkin jatkuvat, ja toivon sydämestäni, että retkeilykärpänen on purassut myös montaa teistä – ainakin siltä vaikuttaisi aiempien kommenttienne perusteella.
Mutta pitäähän tämä neljän jutun sarja kruunata vielä jotenkin. Mikäli olet aktiivinen kotimaanmatkailija ja retkeilijä, jätä kommenttiboksiin viesti (tai vaikka terveiset Lomahaaste-kampanjalle) IG-tilisi kera. Minä nostan kaikki torstaina 23.11. klo 15:00 mennessä kommentoineet retkeilijät Suomiretken InstaStoryyn, minkä kautta myös sinun tilillesi toivottavasti löytää uusia suomiretkeilijöitä ja seuraajia.
Kiitos, kun kuljitte kanssani tämän matkan. ♥
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Suomiretki on mahtava tempaus ja soisin sen kasvavan vielä isommaksi, mielellään peruskoulun opetussisältöihin asti, sillä kaikki tarvitsevat retkihetkiä, vaikka pieniäkin ja vaikka arjen lomassa!
Samalla asialla ja Suomiretki-faneina: instagram.com/rinkkaputki
On ollut ihan mahtavaa seurata tota sun tekemää matkaa ja sun blogin kasvua ja kehitystä ja sen matkan johdosta nostin just tänään sun blogin omassani mun suosikki retkiblogiksi, on ollut kunnia seurata sun tarinaa täällä jo vuosia! Musta on myös ollut hienoa seurata tätä sun matkaa myös siinä mielessä, että samoihin aikoihin kun sä ehkä koit tota reissuväsymystä, mäkin löysin myös suomiretkien ihanuuden eli sun blogista on aina löytynyt mieleistä ja inspiroivaa luettavaa! <3
Mun insta on @laurammus, mutta toki se tällä hetkellä päivittyy enemmän Norjasta, jouluna seikkaillaan sit taas Suomessa!
Olipa jotenkin todella kauniisti sanottu toi ”Olen saanut reissata onnellisten tähtien alla”. Oikein jäin miettimään kyseistä lausetta pidempään.
Sun blogia ja sun matkoja on kyllä ollut niin parasta seurata sekä osittain myös sun kautta mussa on herännyt pienimuotoinen kotimaan matkailja. Oon tajunnut, ettei aina tarvii lähteä toiselle puolelle maapalloa löytääkseen kaunista ja upeaa. Lisäks sain useamman hyvän retkeilyvinkin meidän Balkanin telttaretkelle täältä.
Upeaa on ollut seurata tarinoitasi Nella.
Jos olisin Suomessa, niin Suomiretkiä olisi ihana tehdä.
Aina vain uusia inspiraatioita must-see listaan ja nojatuolimatkoja ja haaveita niihin hetkiin kun sen hetkinen elämä sitoo paikalleen … Tarinankerrontasi on koukuttavaa, ihan tässä ”vanha akka” liikuttuu välillä – kiitos
instagram.com/kattivaara/
Oi, matkailu on kyllä ihanaa, mutta niin on retkeilykin. Palasin takaisin pohjoiseen muutama vuosi sitten ja vieläkin säännöllisesti havahdun ajatukseen, että ”hitto, mähän asun täällä!”. Suomiretki oli kyllä inspiroiva tempaus, kiitos siitä ja muista retkivinkeistä!
Hmm, yritän muistella, alkoiko omat matkani maailmalta vai Suomesta? Ihan ensin taisin kai rakastua kotimaahani, sitten sinkosin maailman ihmeiden perään. Yhä hapuilen sen välillä, minkä verran haluaisin matkustaa, minkä verran olla aloillani. Tästä kaikesta syntyi muuten ensimmäinen runokirjani, rakkaudesta Suomeen ja Kreikkaan 🙂 Ehkä pitäisit jostakin sen Suomi-runosta, sopiiko, että lähetän sähköpostilla yhden?
Kiitos retkitarinoista. Niin, ja Paratiisikuruun minäkin haluan!