Lomahaaste - Miten matkailu on muuttanut minua

★ Kaupallinen yhteistyö Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) kanssa

Ensi vuoden helmikuussa tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun lähdin Erasmus-vaihtoon Italian Faenzaan.

Tuolloin syntyi myös Kaukokaipuu, sillä minun piti dokumentoida opintoni Kuopion Muotoilukatemialle, jotta (opettajat uskoisivat minun tehneen muutakin kuin juoneen viiniä ja matkustelleen) saisin hyväksiluettua keramiikan, italian kielen, graafisen suunnittelun ja tuotemuotoilun kurssit. Ja hyvinhän se meni: sain pisteet, ja Kaukokaipuu jäi elämään.

Seuraavien vuosien aikana matkustin paljon. Halpalentobuumi alkoi, ja Riikaan pääsi halvimmillaan 5 € suunta. Jopa nykyään se tuntuu aivan järjettömältä. Vietin kuukauden Aasiassa ja kymmenen päivää kaveriporukalla Amsterdamissa. Ajoin Helsingistä Via Balticaa pitkin pelmenien pääkaupunkiin, juhlin uutta vuotta Italian maaseudulla, laskettelin Tatra-vuorilla Zakopanessa ja Slovakian Jasnassa. Road trippailin kuukauden päivät läpi kymmenen Euroopan maan. Koin puuterilumen Italian Monte Rosassa, spottailin kaikki majakat Portugalin länsirannikolta, join liian monta olutta Puolan Gdanskissa ja yiritn ymmärtää Cockneyn murretta Lontoon pubeissa.

Tarinoita syntyi kaiken aikaa. Kaukokaipuu kasvoi ja sai palkintoja, minkä jälkeen tulivat kutsut lehdistö- ja blogimatkoille. Sitten uskaltauduin ensimmäisille sooloreissuille Kiinaan, Georgiaan ja Kreikkaan.

Olin maanisen matkakuumeen vallassa. Näin ja koin asiat toisin kuin matkakumppanini.

Ja se taisi olla ensimmäinen kerta, kun ajattelin reissaamisen merkitsevän minulle paljon enemmän kuin pelkkää lomailua.

Matkailusta voisi tavalla toi toisella tulla minulle työ.





Kymmenkunta dokumentoitua reissuvuotta, kymmenittäin käytyjä maita, satojatuhansia kilometrejä sekä melkoinen kotikirjasto mahtavia ja surkuhupaisiakin seikkailuja, mutta ei ainoatakaan omasta syystä missattua lentoa, vaikka täällä Thaimaassa liippasikin läheltä.

Ei ryöstöjä, ei kämmejä, ei tarvetta lähetellä vakuutuspapereita.

Olen saanut reissata onnellisten tähtien alla.

Vuodet vierivät, ja sitten se kolahti minuunkin: reissuväsymys.

Ei yhtäkkiä huvittanut lähteä mihinkään, varatut reissut melkein harmittivat. Mökkiloma kiinnosti paljon enemmän, kuin kaukomatka saati koko Eurooppa. Tiedättehän tarinan: eräänä kesäiltana kalalla ollessamme isäni kysyi, miksen koskaan kirjoita mökkijutuista tänne lokiini.

Syntyi Suomiretki.





Rakkaudesta kotimaahan – ja suomiretkeilyyn – olen pyrkinyt jakamaan mahdollisimman paljon inspiraatiota ja tietoutta retkeilyharrastuksen aloittamiseen. Voit lukea ja innostua Suomen upeista kansallispuistoista, merestä ja majakoista tai hakea tietoa retkeilystä, vaelluksesta, telttailusta ja viiden tähden retkiruokailusta. Minun retkivarusteeni löydät kootusti tältä sivulta, jos haluat käydä kurkkaamassa.

Omia suosikkohteitani ovat ehdottomasti Kölivuoriston kääpä, pohjoisen oma erämaaresort Paratiisikuru, Karelidien komea mustarinta sekä yöni onnenmyyränä metsän pesässä.

On ollut aivan mielettömän suuri kunnia tulla valituksi Työ- ja elinkeinoministeriön Lomahaaste-kampanjaan, joka päättyy minun osaltani tähän kirjoitukseen. Kotimaanseikkailut ja suomiretket kuitenkin jatkuvat, ja toivon sydämestäni, että retkeilykärpänen on purassut myös montaa teistä – ainakin siltä vaikuttaisi aiempien kommenttienne perusteella.

Mutta pitäähän tämä neljän jutun sarja kruunata vielä jotenkin. Mikäli olet aktiivinen kotimaanmatkailija ja retkeilijä, jätä kommenttiboksiin viesti (tai vaikka terveiset Lomahaaste-kampanjalle) IG-tilisi kera. Minä nostan kaikki torstaina 23.11. klo 15:00 mennessä kommentoineet retkeilijät Suomiretken InstaStoryyn, minkä kautta myös sinun tilillesi toivottavasti löytää uusia suomiretkeilijöitä ja seuraajia.

Kiitos, kun kuljitte kanssani tämän matkan. ♥