Etsiköhöt hienot herrat, kaunottaret kaupungin, nautintoa taiteellista, maisemista maalarin.
Minä ennen empimättä, lähden luonnon helmahan, tutkin luonnon ilmiöitä, etsin sieltä ihanan…
Eväspaikan, huilipaikan, retkipaikan tai sammalmättään, kiven könsikkään, romanttisen rannan reunan. Sopivan paikan seikkailulle, yösijan itselleni, tasaisen maapaikan Marmotille. Etsin keittokiven, pesen perunat, laitan leivät, kiireettä keitän kahvit. Sitten olen vaan ja nautin.
EINO LEINO tietää, mistä puhuu.
Kymmenkunta dokumentoitua reissuvuotta, kymmenittäin käytyjä maita, satojatuhansia kilometrejä ja melkoinen kotikirjasto mahtavia ja surkuhupaisiakin seikkailuja – kaikki tuo vain todetakseen, miten keskellä viikkoa vietetty eväsretki on parempi idea kuin pitkäksi venähtänyt perjantai tai loputon lauantai, turkoosi Thaimaan ranta tai Kroatian komea karstimaa.
Miten hengähdyshetki luonnon helmassa voikaan tehdä ihmeitä.
En viettäisi maailman matkailupäivää mieluummin missään muualla kuin kotona Suomessa. Suosikkimaassani.
Matkakohteessa, jonka vuodenajat panevat vuoroin parastaan ja missä luonto on vertaansa vailla: jonka 60 000 uima-allasta kutsuvat kylpemään aamuin, illoin ja öin – saunasta, kylmiltään tai ilman ihoa vasten ikävältä tuntuvaa uimapukua.
Matkakohteessa, jossa on niin paljon nähtävää, etteivät elon päivät riitä.
Minä haluan eävsretkeillä ensi vuonna ainakin Asikkalaan, Lammille ja Kainuuseen sekä sitten vielä Vaasaan, Vihtiin ja Muonion mutkaan, mistä jatkan matkaani Pöyrisjärvelle ja Tarantomaalle. Kotiin palaan Petkulan, Sodankylän ja Savukosken kautta, Kolin kiertäen, uistinta Koskelovedessä uittaen. Laskeudun Taivalkoskelta Kajaaniin ja Kuhmoon, Iisalmelta Kuopioon ja Varkauden kautta Savonlinnaan.
Vaihdan suuntaa ja käännän kurssin länteen: on Mikkeli, Lahti, Hämeenlinna ja Eura.
Rauma.
Suomen rannikko.
En saa tästä maasta tarpeekseni.
Tää on hyvä eväsretki
Yksinkertainen
Mulla on nyt kaikki
Mitä tarvitsen
Ei se oo pelkkä ilma
Eikä ruokakaan
Se on tää seura
Joka saa mut nyt laulamaan
Vietän aikaa sen kaa ketä rakastan
</br
Kerron hälle ketä rakastan, kerron hälle tässä näin, kerron että tilasin sinullekin yhden ja ihan omin päin.
Oi mikä teksti, tässähän iskee ihan koti-ikävä! Suomi jos mikä on kyllä totta tosiaan vertaansa vailla, vaikka vuoret ja suuret meret jaksaa aina hämmästyttää ja hymyilyttää, niin kyllä se tuttu suomalainen metsä, järvimaisema ja näkymä Kainuun vaaran päältä on se kaikista rakkain, ihanaa miten sun blogi jaksaa aina kerta toisensa siitä muistuttaa! Nautin mahdollisuudesta elää ja tutustua Norjan luontoon täysin sydämin nyt täällä asuessa, mutta en silti malta odottaa joulua, suomilomaa ja retkiä tuttuun ja turvalliseen kotimetsään <3
Miten sielukas komentti! Kiitos Laura <3 Olisipa vallan ihanaa lähteä sinne Osloon ja retkelle kanssasi - Norja on mieletön luontoseikkailla <3