Buongiorno Mantova!
Johtuuko se siitä, että minulla on erityinen suhden Italiaan vai siitä, että Mantova on aina hieman utuine ja valo taittuu siksi kauniisti – vaiko ehkä siksi, että Italia yksinkertaisesti on yksi maailman kauneimpia maita?
Mantova, Pohjois-Italia. En tiedä. Mutta Mantova tekee minut onnelliseksi, ja aamulla kaduilla tuoksuvat tuoreet leivonnaiset ja espressot huumaavat, Italian illoista tai Mantova-joen kaalinkokoisista lootuksen kukista puhumattakaan.
Tiedätkö, mistä Mantova-nimi juontaa juurensa?
Mantovan kaupunki sijaitsee Mantovan maakunnassa Lombardian alueella Pohjois-Italiassa kauniilla järvikannaksella. Mantova kuuluu yhdessä lähellä sijaitsevan Sabbionetan kaupungin kanssa Unescon maailmanperintölistalle. Kaupunki tunnetaan etenkin maalari Andrea Mantegnan ja arkkitehti Giulio Romanon mestariteoksista. Mantova sai kunnian toimia Italian kulttuuripääkaupunkina vuonna 2016.
Mantovan kaupunki perustettiin kauniista lootuksen kukista tunnetun Minciojoen varrelle todennäköisesti noin 2000 eaa. Alueella sijaitsi ennen muinoin etruskilainen kylä, ja kaupungin nimi periytyy etruskien Mantus-jumalasta.
Sei solo tu
Nei giorni miei
Sempre più
Dentro me
Sei solo tu
E dimmi che sono questo ora anch’io per te
Taiteen ja kulttuurin kehto
Taiteen ja arkkitehtuurin kehdosta löytyy aarteita eri aikakausilta. Kaupungin kiinnostavimpia nähtävyyksiä ovat muun muassa Duomo, Palazzo Ducale, Magna Domus, Palazzo del Capitano, Palazzo Vescovile, Palazzo degli Uberti, Palazzo Castiglioni (tai Palazzo Bonacolsi), Gabbian torni ja Palazzo del Podestà.
Kaikkein arvokkaimman historian perinnön kruunua kannattelee suurikokoinen renessanssilinna Palazzo del Te, joka on arkkitehti Giulio Romanon luomus vuosilta 1525–1535. Barokkityylinen teatterirakennus Teatro Bibiena eli Teatro Scientifico on arkkitehti Antonio Galli da Bibienan luomus.
Mamman pastaopissa Sabbionetassa
Olen aina haaveillut pääseväni italialaisen mamman köksän tunnille, ja unelmani toteutui viimein eilen Sabbionatassa – upean linnoituskaupungin muurien sisäpuolella, räväkän naurun tahdittamana.
Sormenpäissäni on vieläkin jauhoa, sillä vaivasimme ja vaivasimme ja vaivasimme. Mutta sehän kannatti, sillä valmistin elämäni ensimmäiset tortellit, tortellinit ja raviolit, ja ihailin vierestä mamman leikellessä taikinan hukkapaloista tagliatellea.
Lue tarina kokonaisuudessaan täältä »
iambassadorin järjestämä ja organisoima Pohjois-Italiaan suuntautuva BlogVillen blogimatka on toteutettu yhteistyössä Emilia Romagnan ja Lombardian alueiden matkailun edistämiskeskusten kanssa.
E stato super!
Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Osa artikkeleista sisältää kumppanuuslinkkejä; vaikka minä saan niiden kautta tehdyistä tilauksista pienen korvauksen, sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat artikkeleiden tuottamisen jatkossakin.
09/2021
Vaella, kalasta, rakasta
Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.
Vaella, kalasta, rakasta on koskettava tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa. Lukuisin luontokuvin kuvitettu teos on tositarina kirjailija Monni Himarin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta.
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko tai pari kuukaudessa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.
Italia on vaan niin ihana! Voi, just selailin läpi Rivan kuvia postausta varten ja ai vitsi että siellä oli nättiä! Italiaan pitäisi päästä käymään vähintään joka kesä 🙂
Niin on! Ja olen kanssasi samaa mieltä: Italia ylipäätään sekä Lontoo kaupunkina ovat sellaiset, joihin mun pitäisi päästä joka vuosi. 🙂
En oo ikinä nähnyt noin valtavia lootuksen kukkia, tosi kauniita! Ja mikä ihana tunnelma sieltä välittyy <3
Ne olivat kaikki valtavia! Oltiin jo kukinnon loppuvaiheessa, mutta kaunista oli silti. Voin vain kuvitella miltä täällä näyttää kesäkuun puolenvälin jälkee, kun kukinta herää täyteen loistoonsa. 🙂
Voi Itaalia! Vähän samankaltaisia, jo miltei nostalgisen vivahteisia tuntemuksia se herättää myös minussa – nyt vielä enemmän näiden tunnelmallisten kuvien myötä <3
Ihana kuulla, että sieltä ruudun takaa löytyy toinen sielunsisko <3
Dear, it is me, Sofia 🙂 I read all your posts about Blogville, although I don’t understand even one single word, I do love your photos, they are very vivid! Congratulation!
Voi Mantova sentään <3 tippa linssissä katon näitä kuvia ja ikävä kaihertaa kovaa. Tätä helmeä sain lukioaikoina kolme kuukautta sanoa kodiksi ja osa sydämestä kyllä jäi tuonne..