Lootus humalluttaa enemmän kuin helmeilevä Lambrusco

Koska tänään on ollut hyvä päivä ja eilenkin, haluan jakaa teille jotain kaunista.

Katsokaa nyt tuota lehtivihreään pukeutuneen tytön hymyä ja näitä kaalinkokoisia lootuksia! Vaikka tuo ikiaikojen vesikasvi kukkii täydessä terässään kesäkuukausina, löytyi niitä vielä muutamia meidänkin iloksemme.

Voin vain kuvitella, miltä täällä näyttää, kun koko maisema hohkaa heleässä pinkissä.

Tuntuu hullulta, että meille suomalsille villi lupiinit ovat sama asia, kuin nämä kaalinpäänkokoiset kukkaset Mantovan asukkaille.

 

Minchio-23

 

Täällä tuntuu pieneltä. Ihmettelen suu auki ja silmät levällään, sormenpäät ohi lipuvia lehviä hyväillen. Missä minä oikein olen. Pohjois-Italiassa? Ennemmin Liisana ihmemaassa, jossa kaikki on minua suurempaa ja näyttävämpää. Olo on ihan absurdi.

Täällä kasvaa tuhansia ja taas tuhansia kukkia.

Tuhansittain kaalinkokoisia vaaleanpunaisia kukkia.

Olen aina haaveillut omasta kukkakaupasta ja kurpitsaviljelmästä, mutta Mincio-joen luontokokemuksen jälkeen olen aivan valmis yhdistämään kaksi edellä mainittua ja aloittamaan urani lootuspeltojen hoitajana. Aamuisin painaisin päähäni vihreän aurinkohatun, jonka pinta on niin sitkeää, ettei se päästä vettä lävitseen. Ohikulkijoille heiluttaisin terälehtensä tiputtaneella valtikalla.

Tämä olisi minun kuningatarkuntaani.

 

Minchio

 

Upean Garda-järven moreenikukkuloilta alkunsa saanut Minchio-joki luo koko jokilaakson leveimmät ja varmasti kauneimmat maisemat, joita asuttavat sorjat jalohaikarat ja joutsenet.

Myös veneen omistajat: he ovat asuneet täällä aina, ja he tietävät tästä alueesta kaiken. He kertovat meille tarinoita, emmekä me malta olla kuuntelematta.

 

Minchio

Minchio

Minchio

Minchio

 

Siinä se on, luonnon oma Gore-Tex.

 

Minchio

Minchio

Minchio

 

Mantovan, Rivaltan ja Grazien esikaupunkialueiden vesillä liikennöivä jokiristeily tarjosi hengenhyvää niin silmille kuin vatsalle: maistelimme paikallisia erikoisuuksia lähiravintolan keittiöstä ja kohotimme maljat kuplivaa Lambruscoa, tälle alueelle ominaista ja hennon kupliva punaviintä.

Olen silti varma, että vaaleanpunaiset lootukset humalluttivat enemmän kuin helmeilevä rypälemehu.

Salute!

 

Minchio

Minchio

Minchio

Minchio

Minchio

Minchio

Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä

"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."


Ennakkotilaa

Uutiskirje

Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.

Privacy Preference Center