Elämäni ensimmäinen kirjolohi

Kätkäjärvi kuhisee ja pintoo

Kätkäjärvelle on Levin keskustasta noin 20 minuutin ajomatka. Hiekkatien päässä, keskellä kuvauksellista ja kaunista luonnontilaista metsää sijaitsee porotila ja upean suoalueen reunustama järvi. Se on saanut nimensä saamenkielestä ahman mukaan, joka myös asustaa näillä main.

Poromies, erämies ja kalamies, eli Kari, otti minut iloisesti vastaan ja esitteli heti alkuunsa tilukset, jotka sopivat niin pienempien kuin suurempienkin ryhmien ajanviettoon. Täällä vierailee sekä perheitä että yritysjättien edustajia, jotka palaavat samalle paikalle vuosi vuoden perään.

“Olen minä kehottanut joskus menemään toisaallekin, mutta tänne ne aina ajautuvat”, Kari kertoo hymyillen, enkä ihmettele. Paikka on hurmaava.

Vaikka ei tuule eikä poskilla tunnu virettäkään, järvi laineilee. Siellä pintoo raivoisasti. Joka puolella tuikkii, kun kirjolohet, siiat, harjukset ja ahvenet käyvät ruokailemassa. Haukiakin järvestä saa, mutta ne lymyävät pohjan tuntumassa. Aina välillä nekin kuitenkin molskauttavat komeasti rannan tuntumassa.

Soutuvene olisi käytössä, mutta Kari ojentaa minulle virvelin ja kehottaa nakkaamaan pari heittoa laiturilta. “Mitään kalatakuuta en sitten anna”, hän toteaa, ja silti minulla on kala kiinni jo toisella heitolla, myös kolmannella ja neljännellä. Voiko tällaista ollakkaan! En ole kuitenkaan sitä sorttia, että leikkisin ruoalla, joten tyydyn onnellisena elämäni nopeimpaan ja varmimpaan kalansaaliiseen.

“Kyllä tässä jo on meille syömistä!” hihkaisen ja ihastelen kirjolohen vaaleanpunaisia ja violetteja sävyjä. Syysaurinko kultaa niitä kauniisti, kala on todella komea. “Perkaatko itse?” Kari kysyy ja ojentaa puukkoa. “En malta, ottaisin mielelläni kuvia, kalaa saan perata kyllä ihan tarpeeksi usein”, kiitän ja hymyilen. Nostan kameran pitkospuulta ja hipsin miehen viereen sopivaa kuvakulmaa etsimään.

“Millä lailla laitetaan?” Kari kysyy, ja minä toivon saaliin halsteriin. Toisen suolistamme ja laitamme pussiin, vien sen illemmalla ystävälleni Matildalle, joka asuu Levillä ja ilmoitti, että voisi mielellään ottaa tuliaisia. Kolmannesta Kari tekee perheelleen suolakalaa.

Siirrymme rannan tuntumassa sijaitsevaan kotaan, jonka sydämen Kari tuikkaa liekkeihin. Se on hänen kaltaisilleen eränkävijöille helppoa ja aina yhtä ihanaa katseltavaa.

Kala saa tekeytyä rauhassa, joten keitämme välissä pannukahvit, istumme pöydän ääreen ja alamme keskustella poronhoidosta, alueen luonnosta ja kalastuksesta, nykyisestä kotipaikastani Lakselvista sekä siitä, miten monilla tavoin kalaa voi valmistaa. Päädymme yhteistuumin siihen, että suolattu kala on parasta, toisena tulee savu.

Kari lupasi, että kun seuraavan kerran tulen tänne vaikkapa pilkille, pääsen maistamaan myös suolattua kirjolohta. “Sehän vain passaa!” ilahdun ja syön liekeissä valmistuneen kalan lähes kokonaan itse. “Onneksi sinulle nyt riitti edes vähän”, totean, ja Kari nauraa.

“Tästä järvestä ei kala lopu.”

Levi on helppo kohde kokeilla kalastusta

Jos olet ikinä miettinyt, että kalastusta olisi mukava kokeilla, se onnistuu helposti Levin kohteissa. Parin-kolmen tunnin mittainen kalareissu sopii varmasti tulevan ruskamatkan tai talvireissun ohjelmaan. Lajia pääsee kokeilemaan paikallisten yrittäjien tarjoamien retkien kautta, ja varusteetkin löytyvät aina talon puolesta.

Kalastus on myös mukavaa ajanvietettä sitä jo harrastaville. Mikä sen parempaa kuin käydä nakkaamassa lippaa tai perhoa sillä välin, kun perheen muut jäsenet lähtevät luontopolulle tai vaikkapa spa-hoidoista nauttimaan.

Kireitä siimoja!

Lue lisää Levin kalastusmahdollisuuksista » 
Varaa Kätkäjärven kalastuselämys » 
Tutustu Levin majoituspalveluihin »