★ Kaupallinen yhteistyö: Levi Lapland
Kirjolohen kalastusta yksityisellä Kätkäjärvellä
Huijasin Karia. Muistin, että olisin saanut kirjolohen Jeesiö-joesta, mutta kyllä se oli ystäväni Janne, minä vain katselin vierestä.
Kalajutuilla on joskus tapana kasvaa ja suurentua, mutta tämä oli kyllä puhdas ajatuskatkos. Kätkätunturin Erä- ja Luonto-yrityksen Kari Siirtola ei ollut uskoa korviaan, kun kerroin, etten ole eläessäni pyydystänyt kirjolohta. Miehen reaktio oli niin aito, että hämmennyin antamaani vastausta itsekin. Pyörsin heti puheeni ja väitin onkineeni pinkin herkun parin vuoden takaisella Sodankylän reissulla, kun vietimme Piian ja Jannen sekä heidän Aini-tyttärensä kanssa päivän Jeesiö-joella. Tätä artikkelia kirjoittaessani kuitenkin tajusin, että puhuin ohi suuni. Isosti.
Anteeksi, Kari! Mutta kyllähän sinä nämä kalajutut tiedät..
Vietin siis männä viikon Levin kalastusmahdollisuuksiin tutustuen. Vaikka Levi yleisesti mielletään mainioksi ja monipuoliseksi talvikohteeksi, alueen järvet, joet ja lampareet tarjoavat monenlaisia kalastusmahdollisuuksia perhokalastuksesta virvelöintiin ja nuottaamiseen. Kotimaanmatkailun edistäminen, sekä etenkin Lapin kesämatkailun edistäminen, ovat lähellä sydäntä, minkä vuoksi olin todella iloinen päästessäni tutustumaan alueen onkivesiin yhdessä paikallisten yrittäjien kanssa. Kari Siirtola on yksi heistä.
Hukkajärvi sijaitsee upean suon ja kauniin luonnontilaisen metsän reunalla.

Kätkäjärvi kuhisee ja pintoo
Kätkäjärvelle on Levin keskustasta noin 20 minuutin ajomatka. Hiekkatien päässä, keskellä kuvauksellista ja kaunista luonnontilaista metsää sijaitsee porotila ja upean suoalueen reunustama järvi. Se on saanut nimensä saamenkielestä ahman mukaan, joka myös asustaa näillä main.
Poromies, erämies ja kalamies, eli Kari, otti minut iloisesti vastaan ja esitteli heti alkuunsa tilukset, jotka sopivat niin pienempien kuin suurempienkin ryhmien ajanviettoon. Täällä vierailee sekä perheitä että yritysjättien edustajia, jotka palaavat samalle paikalle vuosi vuoden perään.
“Olen minä kehottanut joskus menemään toisaallekin, mutta tänne ne aina ajautuvat”, Kari kertoo hymyillen, enkä ihmettele. Paikka on hurmaava.
Vaikka ei tuule eikä poskilla tunnu virettäkään, järvi laineilee. Siellä pintoo raivoisasti. Joka puolella tuikkii, kun kirjolohet, siiat, harjukset ja ahvenet käyvät ruokailemassa. Haukiakin järvestä saa, mutta ne lymyävät pohjan tuntumassa. Aina välillä nekin kuitenkin molskauttavat komeasti rannan tuntumassa.
Soutuvene olisi käytössä, mutta Kari ojentaa minulle virvelin ja kehottaa nakkaamaan pari heittoa laiturilta. “Mitään kalatakuuta en sitten anna”, hän toteaa, ja silti minulla on kala kiinni jo toisella heitolla, myös kolmannella ja neljännellä. Voiko tällaista ollakkaan! En ole kuitenkaan sitä sorttia, että leikkisin ruoalla, joten tyydyn onnellisena elämäni nopeimpaan ja varmimpaan kalansaaliiseen.
“Kyllä tässä jo on meille syömistä!” hihkaisen ja ihastelen kirjolohen vaaleanpunaisia ja violetteja sävyjä. Syysaurinko kultaa niitä kauniisti, kala on todella komea. “Perkaatko itse?” Kari kysyy ja ojentaa puukkoa. “En malta, ottaisin mielelläni kuvia, kalaa saan perata kyllä ihan tarpeeksi usein”, kiitän ja hymyilen. Nostan kameran pitkospuulta ja hipsin miehen viereen sopivaa kuvakulmaa etsimään.

“Millä lailla laitetaan?” Kari kysyy, ja minä toivon saaliin halsteriin. Toisen suolistamme ja laitamme pussiin, vien sen illemmalla ystävälleni Matildalle, joka asuu Levillä ja ilmoitti, että voisi mielellään ottaa tuliaisia. Kolmannesta Kari tekee perheelleen suolakalaa.
Siirrymme rannan tuntumassa sijaitsevaan kotaan, jonka sydämen Kari tuikkaa liekkeihin. Se on hänen kaltaisilleen eränkävijöille helppoa ja aina yhtä ihanaa katseltavaa.
Kala saa tekeytyä rauhassa, joten keitämme välissä pannukahvit, istumme pöydän ääreen ja alamme keskustella poronhoidosta, alueen luonnosta ja kalastuksesta, nykyisestä kotipaikastani Lakselvista sekä siitä, miten monilla tavoin kalaa voi valmistaa. Päädymme yhteistuumin siihen, että suolattu kala on parasta, toisena tulee savu.
Kari lupasi, että kun seuraavan kerran tulen tänne vaikkapa pilkille, pääsen maistamaan myös suolattua kirjolohta. “Sehän vain passaa!” ilahdun ja syön liekeissä valmistuneen kalan lähes kokonaan itse. “Onneksi sinulle nyt riitti edes vähän”, totean, ja Kari nauraa.
“Tästä järvestä ei kala lopu.”

Levi on helppo kohde kokeilla kalastusta
Jos olet ikinä miettinyt, että kalastusta olisi mukava kokeilla, se onnistuu helposti Levin kohteissa. Parin-kolmen tunnin mittainen kalareissu sopii varmasti tulevan ruskamatkan tai talvireissun ohjelmaan. Lajia pääsee kokeilemaan paikallisten yrittäjien tarjoamien retkien kautta, ja varusteetkin löytyvät aina talon puolesta.
Kalastus on myös mukavaa ajanvietettä sitä jo harrastaville. Mikä sen parempaa kuin käydä nakkaamassa lippaa tai perhoa sillä välin, kun perheen muut jäsenet lähtevät luontopolulle tai vaikkapa spa-hoidoista nauttimaan.
Kireitä siimoja!
Lue lisää Levin kalastusmahdollisuuksista »
Varaa Kätkäjärven kalastuselämys »
Tutustu Levin majoituspalveluihin »
KAUKOKAIPUU.fi
Kun hankit retkeilyvarusteita boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa.
Tilaa uutiskirje:
KAUKOKAIPUU-matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
2 Comments
Add comment Cancel reply
This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.
[…] Levillä hujahti hetkessä. Nappasin elämäni ensimmäisen kirjolohen, kävin shamaanin kanssa vetämässä nuottaa ja meloin aamu-unisella […]
[…] Discover Muonio -nimen takana on ajatus siitä, ettei paikan päällä vain piipahdeta, vaan ihmiset saapuvat näkemään, kokemaan ja oppimaan jotain uutta. Sama ideologia toteutuu myös heidän uudessa tunnuksessaan, jossa sinivalkoisen teeman kautta nostetaan esille alueen maailman puhtainta ilmaa sekä virkistäviä vesiä. Muodossa voi nähdä myös silmälasit, joiden läpi aluetta voi tarkastella, tai lusikan, jonka avulla voi makustella kaikkea kokemaansa, tietenkään tuntureiden ja lintujen siipien muotoa unohtamatta. […]