Kolmen Michelin tähden Oslo

Kolmen Michelin tähden ruokamatkailua Oslossa

Lähiviikot ovat rönsyilleet niin lahjakkaasti, että täälläkin alkaa maistumaan sopivissa määrin sillisalaatilta.

Olen perinyt isältäni melkein kaiken paitsi järjestelmällisyyden. Sen tietää myös Native American -eläinhoroskooppini tikka: “Both the Southern wind and direction of South bring tremendous warmth to their being, thus “logic” is not Woodpecker’s favorite word.”

Olen kyllä sitä mieltä, että rönsyily virkistää mieltä, samoin turpeat kala-annokset ja Norja, vaikka Oslo ei kaupunkina pärjännytkään esimeriksi Stavangerille.

Maalismatkan ainoa missio olikin onneksi syöminen, sillä lähdin viettämään pitkää viikonloppua maan pääkaupunkiin. Sen kunniaksi – ja blogin poikkeukseksi – ajattelin kerrankin kirjoittaa maailman parhaasta asiasta eli syömisestä. Tai oikeastaan, loin kokonaan uuden kategorian: maailman keittiöt. Te pitkäaikaisimmat lukijat varmaan muistattekin, miten etenkin katuruoka näytteli suurta roolia blogin alkuaikoina. Aihe jostain syystä kuitenkin jäi vain syttyäkseen uudestaan.

En kuitenkaan lähde analysoimaan annoksia, vaan jaan ennemmin kokemuksen tai kaksi sekä läjän ruokakuvia, koska kyllähän kaikki tietävät, että syöminen on kivaa.

Tuo lentävä lause on jo muodostunut ystäväporukan viestiketjunkin nimeksi.

En rehellisesti muista, kuinka monta fish & ships -annosta söin, mutta paras taisi löytyä Den Glade Grisissä. Tunnelmaltaan tuo grillipoliittinen paikka ei toki mitenkään pärjännyt Fiskeriet-ravintolalle, jonka metallisista baaripöydistä voi ihmetellä samassa tilassa sijaitsevan pikkuisen kalatiskin ympärillä käyvää kuhinaa.

Parrakkaita norjalaismiehiä valkoisine essuineen.

Se, mikä possufiguurein koristellussa ravintolassa kuitenkin oli parempaa, osui juomapuolelle. Annoksen kaveriksi suositeltu Voss Bryggerin lager kelpasi kalan kylkeen paremmin kuin hyvin.

Ei kaupunkikirjoitusta ilman kauppahallia:

Oslon Mathallen on ehdottomasti kokemisen arvoinen. On kalaa, lihaa, kalaa, makkaraa, kalaa ja mausteita. Viinikauppoja, kalaa, vihannestiski ja pari kahvilaa. Pieniä ravintoloita toistensa kainalossa. Heidin blogista napattu vinkki VulkanFiskiin on jakamisen arvoinen: nautin lounaalla sushia, kalakeittoa, grillattuja katkarapuja sekä alkuun tietenkin osterit. Kaiken kruunasi lasi rieslingiä.

Arvaatteko, mikä vei voiton kaikista? Kalakeitto. Kannattaa kokeilla!

Bussilla pääsee ihan lähelle, mutta pois kannattaa kävellä. Matka takaisin keskustaan on ei liian vaan sopivan pitkä. Tulee tuohon syömiseen ja safkan sulatteluun edes jotain tolkkua ja samalla tilaa seuraavalle annokselle.

Jälkkäriksi voi sitten hakea kupin kahvia ja sitruunaleivoksen, vaikka en juuri välitä leivoksista tai jälkiruoista.

Kunnostaudun kuitenkin kaikessa muussa, sillä kuten tiedätte, minulle kelpaavat hädän hetkellä vaikka ne lehmänaivot.

Koko reissun kohokohta oli kuitenkin kolmannen misukkatähtensä juuri ennen reissuani napannut Maaemo, jonka tähänastisen elämäni hienoimman ravintolakokemuksen jätän vain tähän.

Ravintolaillan päätteksi kannattaa käydä nauttimassa yömyssyt Oslon omassa Liberty or Deathissa, Himkokissa. Osoitteessa Storgatan 27 sijaitsevan paikan yläpuolella palaa sinertävä valo, joka on drinkkibaarin ainoa maamerkki.

Sopivan salamyhkäistä, ja kun ovea sekä sen takaa löytyvää valkoista verhoa raottaa, pääsee osaksi unohdettua aikaa keskellä arkea tai viikonloppua, mitä ikinä päivää vietätkään.

Kokeile punajuuridrinkkiä. Lupaan, että juoma on melkoinen elämys.