Miksi me pysähdyimme tänne?

Olo oli edelleen hutera edellisillan kotipolttoisesta, ja joulukuun aurinko porotti siniseltä taivaalta.

Tilanne oli kaiken kaikkiaan niin surrealistinen, että mietin jo silloin, miten minä ikinä onnistun tästä teille kertomaan.

– Miksi me pysähdyimme tänne?
– Etkö sinä näe?
– En.
– Tuo reikä tuolla vuoren seinällä.
– Niin?
– Se oli munkin koti.
– Munkin?
– Niin, munkin. Yksinäisen munkin.

 

Vashlovani

 

Kyllä siinä vaiheessa, kun veressä oli vielä prosentteja, vesipullon pohjalla pelkkä pisara ja mieli krapula-aamun jäljiltä niin läheisyyden kipeä ettei tiennyt miten päin olisi ollut, tiedättehän, nousi pala kurkkuun.

Sitten nousimme hiljaa jeepin kyytiin ja jatkoimme matkaamme kohti Azerbaidžanin rajalla sijaitsevia mutatulivuoria.

 

Vashlovani

Vashlovani

Vashlovani

Vashlovani

Vashlovani

Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä

"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."


Ennakkotilaa

Uutiskirje

Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.

Privacy Preference Center