Aavekaupunki Anavatos ja pyöreän pöydän seikkailijattaret
Helsingin Lammassaaren pitkospuut olivat varsinainen aatosten taival.
Keskustelimme Evan kanssa tavoistamme matkustaa.
Meitä yhdistää useampikin asia – itseasiassa niinkin moni, että aloimme jo pohtimaan yhteisiä seikkailuja.
Meitä yhdistää esimerkiksi tietynlainen yksin olemisen taito ja sen arvostaminen, omasta tilasta nauttiminen. Kirjoittaminen. Se, että ajatukset voi kirjata muistivihkoon hämyisen pubin tammipuisessa pöydässä, seuranaan vain tuopillinen olutta ja sen päivän eletyt hetket.
Joka tuopista jälkiä pöytään jää
Ja ne montakin muistoa säilyttää.
Itse tuoppini jäljet mä tunnen.
Kyllä Rautavaarakin sen tiesi.
Toki samanhenkinen seikkailjatar sopisi hyvin sen saman pyöreän pöydän ääreen, sillä silloin omiin oloihinsa vetäytymistä ei tarvitsisi selitellä. Voisi vain kirjoittaa, sulkea silmät ja muistella, kirjoittaa lisää ja aina välillä nostaa kulmiaan ja tuoppia yhteiselle matkalle. Sanoja ei tarvittaisi, hymy ja hyväksyvä katse riittäisivät.
Oltaisiin yhtä kaikki ja kaikki tarinoiden puolesta.
Uskon, että sieltä ruudun toiselta puolen löytyy samanhenkisiä pyöreän pöydän seikkailijattaria.
Ajatuksia Anavatoksesta
Vashlovanin kansallispuisto. Jussarön aavekaupunki. Dalin tekoallas Azerbaidžanin rajan tuntumassa. Minua viehättävät hiljaiset kohteet, sillä yleensä niillä on eniten kerrottavanaan. Pitää vain osata kuunnella.
Chíosin saarella sijaitseva Anavatoksen aavekaupunki on sellainen. Paikoilleen kuivunut, keskipäivällä kiehuvan kuuma. Niin pahasti auringon haurastama, ettei joka paikkaan uskalla enää kävellä. Katot ovat sortuneet, ja tiet ovat täynnä ajan saatossa pölyksi muuttunutta kiveä.
Kaupunkiin on vain yksi portti. Ja sinne tänne päästäkseen on koko matka pelkkää ylämäkeä.
Tummanvihreä havupuulaakso ympäröi kuollutta kaupunkia.
Arkkienkeli Mikaelille omistettu kirkko pysyy vain vaivoin pystyssä, sillä paikka on kokenut kovia. Anavatos näytteli tärkeää roolia vuoden 1821 itsenäisyyssodassa sekä seuraavan vuoden suuressa verilöylyssä, jossa turkkilaiset surmasivat Chíosin saaren asukkaat.
Kuinka moni selvisi vai selvisikö kukaan? Kuinka moni pakeni?
Kuinka moni teki valintansa ja hyppäsi alas jyrkänteeltä?
Tämä paikka kertoo kaikesta aivan omanlaistaan tarinaa.
Linkkivinkit
- Lue lisää saaren matkailusivustolta »
- Tutustu saaren viralliseen Instagram-tiliin »
- Lue Huffington Postin artikkeli saaresta »
Lisää matkatarinoita
- Chíosin saaren salainen puutarha »
- Tiesitkö, että saarelta löytyy maailman syvin kohta, Tartaros? »
- Kuivuivatko tomaatit myös Marco Polon seinällä Pyrgín kylässä?
- Kalamiehen ja kalanaisen kohtaaminen »
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Löytyy <3
Ja täällä toinen!! Ihana kirjoitus Nellanen 🙂