Aavekaupunki Anavatos ja pyöreän pöydän seikkailijattaret

Helsingin Lammassaaren pitkospuut olivat varsinainen aatosten taival.

Keskustelimme Evan kanssa tavoistamme matkustaa.

Meitä yhdistää useampikin asia – itseasiassa niinkin moni, että aloimme jo pohtimaan yhteisiä seikkailuja.

Meitä yhdistää esimerkiksi tietynlainen yksin olemisen taito ja sen arvostaminen, omasta tilasta nauttiminen. Kirjoittaminen. Se, että ajatukset voi kirjata muistivihkoon hämyisen pubin tammipuisessa pöydässä, seuranaan vain tuopillinen olutta ja sen päivän eletyt hetket.

Joka tuopista jälkiä pöytään jää
Ja ne montakin muistoa säilyttää.
Itse tuoppini jäljet mä tunnen.

Kyllä Rautavaarakin sen tiesi.

Toki samanhenkinen seikkailjatar sopisi hyvin sen saman pyöreän pöydän ääreen, sillä silloin omiin oloihinsa vetäytymistä ei tarvitsisi selitellä. Voisi vain kirjoittaa, sulkea silmät ja muistella, kirjoittaa lisää ja aina välillä nostaa kulmiaan ja tuoppia yhteiselle matkalle. Sanoja ei tarvittaisi, hymy ja hyväksyvä katse riittäisivät.

Oltaisiin yhtä kaikki ja kaikki tarinoiden puolesta.

Uskon, että sieltä ruudun toiselta puolen löytyy samanhenkisiä pyöreän pöydän seikkailijattaria.

 

Chios

 

Ajatuksia Anavatoksesta

Vashlovanin kansallispuisto. Jussarön aavekaupunki. Dalin tekoallas Azerbaidžanin rajan tuntumassa. Minua viehättävät hiljaiset kohteet, sillä yleensä niillä on eniten kerrottavanaan. Pitää vain osata kuunnella.

Chíosin saarella sijaitseva Anavatoksen aavekaupunki on sellainen. Paikoilleen kuivunut, keskipäivällä kiehuvan kuuma. Niin pahasti auringon haurastama, ettei joka paikkaan uskalla enää kävellä. Katot ovat sortuneet, ja tiet ovat täynnä ajan saatossa pölyksi muuttunutta kiveä.

Kaupunkiin on vain yksi portti. Ja sinne tänne päästäkseen on koko matka pelkkää ylämäkeä.

 

Chios

Chios

 

Tummanvihreä havupuulaakso ympäröi kuollutta kaupunkia.

Arkkienkeli Mikaelille omistettu kirkko pysyy vain vaivoin pystyssä, sillä paikka on kokenut kovia. Anavatos näytteli tärkeää roolia vuoden 1821 itsenäisyyssodassa sekä seuraavan vuoden suuressa verilöylyssä, jossa turkkilaiset surmasivat Chíosin saaren asukkaat.

Kuinka moni selvisi vai selvisikö kukaan? Kuinka moni pakeni?

Kuinka moni teki valintansa ja hyppäsi alas jyrkänteeltä?

Tämä paikka kertoo kaikesta aivan omanlaistaan tarinaa.

 

Chios

Chios

Chios

Chios

Chios

Chios

Chios

 

Linkkivinkit

Lisää matkatarinoita

UUTISKIRJE

Monni Himari

KAUKOKAIPUU-matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.

Privacy Preference Center