Seikkailutarinoiden lisäksi rakastin myös arvoituskirjoja.
Eräs sellainen oli FRANCES HODGSON BURNETTIN Salainen puutarha, joka pikkutyttönä lukeutui suosikkikirjojeni kärkikymmenikköön. Se on sellainen kirja, joka vehreytensä ja vihreytensä vuoksi kannattaa lukea näin keväällä, kun odotus kesästä on korkeimmillaan.
Kreikassa Chíosin saarella sijaitseva, 1500-luvulla rakennettu upea Archontiko Argentiko on ehkä kaunein koskaan vierailemani hotelli – tai pikemminkin pieni kaupunki tai kampus suojaisten muurien sisäpuolella. Sen pihamaalla kasvaa satoja mandariini- ja sitruunapuita, joiden sato puristetaan mehuksi ja hillotaan kauniilta posliinilautasilta tarjottavan croissantin kaveriksi.
Koska tänne tullaan hiljentymään, romantisoimaan ja nauttimaan puolison seurasta, hiljaisuus saapuu jo alkuillasta. Kaskaat peittävät matalan puheensorinan ja viinilasien kilistelyn, kun privaateilla terasseilla nautitaan kreikkalaisesta illasta.
Lempeä tuuli liikuttaa lehtiä, ja katseenkorkuisten pensaiden takaa kuuluu hitaiden askelten aiheuttama suhina – suih, suih, suih! – kun joku kulkee marmorimaata pitkin kohti turkoosia uima-allasta tai lukemaan hedelmäpuun varjoon.
En tietenkään majaillut täällä, sillä näiden luksushuoneiden hinnat alkavat neljästäsadasta per yö, mutta nautin senkin edestä lyhyestä vierailustani tuolla kauniilla kukkulalla, joka muurien suojissa oli kuin oma maailmansa tai vähintään se satujen salainen puutarha, joka vain odotti löytämistään.
Aivan käsittämättömän upeita valokuvia, Nella! Ja kaunis tarina.
Kiitos kaunis! 🙂