Meteoran luostaria kutsutaan syystäkin Kreikan ihmeeksi.
Vain lyhyen matkan päässä Kalambakan kaupungista luoteeseen kohti Kastrakin kylää kohoavat yli 600 metriin ponnistavat Meteoran kalliot, joiden yllä luostarit uinuvat pyhää untaan.
Maisemat Thessalian tasangon ylle ovat henkeäsalpaavat.
Juuri täällä, vuosisatoja sitten, syntyi yksi tärkeimmistä kreikkalaisortodoksista luostariyhteisöistä. Nimen ”Metéora” etymologia viittaa ”ilmassa leijuvaan”, joka todella sopii tälle matkakohteelle.
Täällä bysanttilaiset luostarit kätkevät sisäänsä historialtaan arvokkaita esineitä, seinämaalauksia ja keittiöitä, joiden padat höyrysivät aamusta iltaan.
Silti nykyään vain kaikista luostareista kuusi on toiminnassa.
Vuonna 1988 Meteoran luostarit pääsivät ansaitusti UNESCOn maailmanperintöluetteloon, minkä lisäksi Meteora-Antichassian alue on harvinaisen floran ja faunansa ansiosta osa Natura 2000 -verkostoa.
James Bondista tuttu Holy Trinityn luostari
Mies omistaa nimensä ja historiansa vain niin kauan kuin niistä kerrotaan.
Dometios oli nimenä ylistetty, kunnes arkistot paljastivat Pyhän Kolminaisuuden luostarin (The Holy Trinity) olleen olemassa jo kauan ennen munkkia. Ruosteinen kellonkumahdus osuu vuoteen 1362 toisin kuin aiemmin luultuun ajankirjaan vuodelta 1488.
Rakennukset jatkuivat.
Vuonna 1682 rakennettiin ja koristeltiin kappeli Johannes Kastajalle, ei vallan eikä käskyn voimalla, vaan kolmen pappismunkin – Damaskinoun, Joonan ja Parthenioun – vaivalla ja henkilökohtaisella kustannuksella.
Kuka vieläkään maksaa rukouksesta vaivanpalkkaa?
Vielä tuolloin luostari omisti tärkeät 124 käsikirjoitusta (mukaan lukien Anapafsasin ja Rousanoun luostareiden koodistot), aina vuoteen 1953, jolloin ne siirrettiin Pyhän Tapanin luostariin.
Sekin taisi olla pieni kuolema.
Katolinen esonarthex, eteishalli, syntyi 1689 ja koristeltiin muutamaa vuotta myöhemmin. Vuosisadan vaihduttua veljekset Antonios ja Nikolai maalasivat freskot hengen varjoiksi 1741.
Paljon on tapahtunut, paljon on sittemmin pysynyt.
Tänne päästäkseen polku ei kulje ylös, vaan se valuu alas jyrkänteen juurelle. Vasta sieltä noustaan 145 veistettyä askelmaa kohti taivasta.
Jokainen askelista on pikemminkin parkuva rukous kuin matka.
Kirkon takana, luoteispuolella, kävijä saapuu kallion korkeimmalle ja komeimmalle kohdalle. Sieltä näkee viereiset luostarit kuin sisaret, jotka eivät puhu, mutta tietävät toistensa nimet.
Täältä näet myös mahtipontiset Meteoran kalliot, ne, joista ehdottomasti haluat ottaa valokuvan.
Pyhän Rousanoun nunnaluostari (Holy Monastery of Rousanou)
Roussanou – tai Pyhä Barbara.
Nimi muuttuu, paikka pysyy. Munkkiluostariksi 1500-luvun lopulla perustettu Roussanou nosti helmojaan, kun vuonna 1988 paikan valtasivat nunnat.
Majesteettinen rakennelma syntyi, kun veljekset Ioasaf ja Maximus Epeirosista näkivät raunioissa sen, mikä näyttäytyi muille vain lohduttomana kasana kiviä. Ja niin he kunnostivat Kristuksen kirkastumiselle pyhitetyn kirkon, ehkä siksi, että he itsekin halusivat kirkastua, tai ehkä siksi, ettei usko ei ole koskaan yksin – se tarvitsee luvan.
Ja sen he saivat Larissan piispa Vissarionilta sekä Suuren Meteoronin luostarin apotilta.
Kolmikerroksinen luostari sijaitsee matkalla Kastrakista Meteoraan Pyhän Nikolauksen Anapafsasin ja Varlaamin luostarin välissä. Silti täällä ei koe luonnon oman pilvenpiirtäjän ylpeyttä, vaan rukouksen järjestystä.
Nousu luostariin tapahtui alun perin tikkaita pitkin ja nyt kahden kiinteän sillan kautta, jotka rakennettiin vuonna 1930 ja jotka korvasivat edellisen, vuonna 1868 rakennetun puusillan. Rakennuskompleksi kattaa koko tasangon kallion huipulla.
Aina 1560-luvulta peräisin olevat jumalaiset maalaukset muistuttavat karkealla tavalla siitä, miten aika kuluu.
Varlaamin munkkiluostari ja sen erakoitunut munkki
Varlaamin luostari on Meteoran luostareista toiseksi suurin ja sijaitsee jyrkän kalliopaaden huipulla, suoraan vastapäätä tunnetuinta sisarustaan, Great Meteoronia.
Kalliot ovat lähellä toisiaan ja silti niiden välinen etäisyys muistutus siitä, että hengellisyydessäkin läheisyys voi olla harhaa.
Luostarin nimi juontuu erakko Varlaamista, joka asettui tälle kalliolle 1300-luvulla ja eli yksinään vailla seuraa tai tukiverkkoa.
Uskonnollinen vetäytyminen ja hiljaisuus olivat osa arkea.
Vaikka erakko Varlaam rakensi muutamia pieniä rakennuksia – ilmeisesti kirkon ja joitakin sellaisia tiloja, joissa saattoi rukoilla tai säilyttää tarvikkeita – nämä rakenteet rapistuivat hiljalleen hänen kuolemansa jälkeen, eikä kukaan pitkään aikaan jatkanut hänen aloittamaansa elämää kallion laella.
Luostarin varsinainen historia alkaa vasta 1500-luvun alkuvuosikymmeniltä, jolloin – kyllä ja jälleen – kaksi veljestä, Theophanes ja Nektarios Apsaras, saapuivat Ioanninasta ja asettuivat tälle samaiselle kallionhuipulle. Heidän sukunsa oli vanhaa bysanttilaista alkuperää, ja he toivat mukanaan paitsi vakaumuksen ja päättäväisyyden myös käsityksen siitä, mitä hengellinen yhteisö voisi olla uudessa maailmassa – ajassa, jossa Bysantti oli jo romahtanut ja ortodoksinen perinne etsi itselleen uutta paikkaa osin vihamielisessäkin ympäristössä.
Theophanes ja Nektarios näkivät kalliolla enemmän kuin sen kivisen pinnan ja rapistuneet perustukset.
Heidän johdollaan aloitettiin luostarin järjestelmällinen rakentaminen, ja vähitellen Varlaamista tuli se, mitä se tänä päivänä on – vaikuttava ja ehyt kivikompleksi, jonka historia ulottuu syvälle uskonnolliseen ja kulttuuriseen maisemaan.
Silti luostari ei ole vain uskonnon harjoittamisen paikka, vaan se kertoo myös siitä, miten historia kerrostuu tiloihin ja paikkoihin.
Miten erakko voi kylvää siemenen, jonka varsinaisen hedelmän näkevät vasta toiset, sadan tai kahdensadan vuoden kuluttua.
Great Meteoron, Meteoran luostari
Great Meteoron, toiselta nimeltään Metamorfossiksen pyhä luostari eli Kristuksen kirkastumisen luostari, on sekä suurin että vanhin Meteoran alueelle perustetuista luostareista.
Meteoran luostari ei ole vain fyysisesti vaikuttava ja hallitseva, vaan myös historiallisesti ja hengellisesti keskeinen paikka, josta koko Meteoran järjestäytynyt luostarielämä sai alkunsa.
Great Meteoron sijaitsee luostareista korkeimmalla mutta myös pinta-alaltaan suurimmalla kalliolla, mikä tekee siitä sekä maisemallisesti että symbolisesti keskipisteen alueen luostarirakennuksille.
Luostarin perustajana pidetään Athanasios Meteoralaista, joka saapui alueelle hieman ennen 1300-luvun puoliväliä ja alkoi rakentaa hengellistä yhteisöä paikan päälle, joka siihen saakka oli tunnettu lähinnä yksittäisten erakoiden valtasijana.
Athanasios ei ainoastaan perustanut luostaria konkreettisesti rakentamalla kirkon ja asuintiloja, vaan hän loi uudenlaisen järjestyksen ja hengellisen rakenteen, joka mahdollisti pysyvän, organisoidun luostarielämän Meteoran karuissa ja syrjäisissä oloissa. Häntä, ja siten tätä rakennusta, voidaan pitää Meteoran monastisen perinteen varsinaisena alkupisteenä.
Athanasioksen jälkeen luostarin elämää jatkoi ja laajensi merkittävästi nuori mies, jolla oli yllättävä tausta: Ioannis, myöhemmin munkkinimeltään Ioasaf, oli Thessalian ja Epeiroksen hallitsijan, serbikreikkalaisen kuninkaan Symeon Uresis Palaelogoksen poika.
Vaikka Ioannis oli syntynyt Trikalassa ja kasvanut aikansa ylhäisössä, hänen tiensä kääntyi kahdenkymmenenkahden vanhana toiseen suuntaan, kun mies päätti luopua maallisesta vallasta ja asemastaan. Niin Ioannis puki ylleen munkin kaavun ja saapui Suurelle Meteoronille, missä hänet otettiin vastaan osaksi Athanasioksen rakentamaa yhteisöä.
Ioasaf ei monien tavoin jäänyt passiiviseksi munkiksi – hänestä tuli Athanasioksen seuraaja sekä hengellisessä että käytännöllisessä mielessä. Mies ryhtyi laajentamaan alkuperäistä kirkkoa, jonka Athanasios oli rakentanut, ja toteutti uudelleenrakennuksen tavalla, joka teki siitä aikansa mittakaavassa vaikuttavan ja arkkitehtonisesti kunnianhimoisen rakennuksen.
Näin ollen Suuri Meteoran ei ollut enää vain syrjäinen rukouspaikka, vaan se nousi hengelliseksi keskukseksi, jonka vaikutus ulottui Meteoran rajojen ulkopuolellekin.
Kertomus Meteoran luostarista ei ole vain luostarin tai rakennuksen historiaa vaan esimerkki siitä, miten yksittäisten ihmisten päätökset voivat muuttaa kokonaisia maisemia.
Athanasioksen hiljainen saapuminen, Ioasafin radikaali luopuminen vallasta ja kalliolle rakennetun yhteisön sitkeys muodostavat kokonaisuuden, jossa rukous, arkkitehtuuri ja historia nivoutuvat yhteen tavalla, jota ei voi tarkasti rajata yhteen aikakauteen.
Tai edes yhteen elämään.
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
En ole ollut koskaan Kreikassa. Jos mantereen puolella tulee käytyä, tämä ja Ateena ovat ne kaksi ylivoimaisesti kiinnostavinta kohdetta. En oikein ole osannut päättää millaisen matkan sinne tekisi, kun vaihtoehtoina on joko pysytellä vain mantereella, vain saarilla tai yhdistää molemmat. Saarten osalta on hankalaa, kun vaihroehtoja on niin paljon, ja on vaikea miettiä, mikä sopisi itselle parhaiten.
Kreikka on kieltämättä melko ”turpe” matkakohde, on niin paljon kaikkea, että valinnanvaikeus on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Joten ymmärrän hyvin! Ehkä joskus vielä teilläkin löytyy juuri se Kreikan kohde (kohteet, heh), jo(i)ssa haluatte vierailla.
Mainio postaus! Meteora ehdottomasti meidänkin toivelistallamme lähinnä tietty ”Erittäin salainen” Bondin takia 🙂
Oh, tämän postauksen haluan kyllä sitten teiltä lukea, ehdottomasti!
Ihanasti kirjoitettu. Tuonne on päästävä!