Kykloopit, seireenit, kentaurit, nymfit ja satyyrit.

URANOKSEN eli taivaan ja GAIAN eli maaemon pojat ja tyttäret; titaanit – nuo Manalaan eli Haadeeniin eli Tartarokseen tuomitut jättiläiset, jotka kreikkalaisesta mytologiasta ovat meille kaikille tutut.

Minulle myös unista.

Sen helmikuisen päivän tapahtumiin tyytyväisenä riisuuduin ja menin nukkumaan ja yhtä tyytyväisenä heräsinkin taas seuraavana aamuna seitsemän aikaan. Olin kulkenut öisillä matkoillani ajassa taaksepäin Chíosin saaren kuumille ja kuiville kukkuloille. Ylläni minulla oli valkoinen leninki ja oikeassa kädessäni pitkä puinen seiväs, päähineenä jonkin sortin sotkuinen seppele.

Minua seurasi sopivan matkan päässä satapäinen joukko metallin kilinässä ja kolinassa kulkevia jättiläisiä, joilla tuskin oli sillä kertaa mitään pahaa mielessään, vaikka aseistautuneita olivatkin. Me vain kuljimme, laskeuduimme ja taas nousimme kukkuloiden rinteitä.


Chios Kreikka


Jos Islannista alkaa matka maan keskipisteeseen, täältä kadotaan Tartarokseen, sen ajan uskomusten mukaan maailman syvimpään kohtaan. Maakuoppia tai kuiluja ei täältä Kreikan kukkuloilta kuitenkaan löytynyt, vaikka kyykistelinkin ahkerasti tämän välisen maan kuivakukkia kuvaamaan. Nousin ja ravistelin veret liikkeelle puutuneista jaloistani. Katselin yläilmoja, ja mietin, että kuinka korkealta alkaakaan ylinen. Mietin myös, miksei sieltä ollut satanut vettä, joka olisi pitänyt nämä kauniit kasvit elossa.

Mieleeni nousee nyt eitämättä kysymys, notta yltävätkö näiden kukintojen juuret sinne, missä ikuinen tuli korventaa pahansuovat sielut ja pelinsä menettäneet tapaukset?

Ovatko titaanit vielä siellä?


Chios Kreikka

Chios Kreikka

Chios Kreikka

Chios Kreikka

Chios Kreikka

Chios Kreikka