Ranskan siirtomaa-ajan havinaa Shamianin saarella

Ranskan siirtomaa-ajan havinaa Shamianin saarella

Matkapäiväkirjasta: Guangzhou, 6. elokuuta 2016. Vain lyhyen metromatkan päässä keskustan vilinästä tuntuu, kuin olisin palannut ajassa taaksepäin – hetkiin, jolloin Lady Jane voisi astella vastaan tyylilleen iloisen rempseästi mutta silti niin elegantisti näillä vehreillä kaduilla, joita reunustavat upeat Ranskan siirtomaa-ajan huvilat ja kirkot.

Ei voi mitään. Vaikka kohtaaminen Lady Janen kanssa varmasti ihana olisikin, toivoisin vieläkin enemmän kohtaavani laivastonsiniseen puuvillapukuun pukeutuneen karskin ja komean John Claytonin, brittiläisen lordi Greystoken pojan, tunnetummin Tarzanin.

Tuo lapsuuteni sankari matkusti kanssani milloin mummin luo Orivedelle, milloin kesämökille Pohjois-Savoon, milloin pienen seikkailumielisen tytön uniin, kun ennen nukkumaanmenoa oli aivan pakko saada lukea luku tai kaksi.

Kolme.

Neljä.

Ja aamulla väsytti.

Oli aika, jolloin omistin Tarzan-kirjasarjan kaikki osat. Ne olivat pehmeistä kulmistaan hiirenkorville kuluneet: minkä sille mahtoi, kun lukiessa jännitti niin etteivät sormet malttaneet olla hivelemättä sivuja sivujen perään, kun aina vaan oli kiire lukea yksi sivu lisää.

Minä ahmin ne kirjat moneen kertaan.

Ja ne tarinat veivät minut mennessään kerta toisensa jälkeen, ja ne vievät edelleen, aivan kuin vei taannoin näkemäni Tarzan-elokuvakin, josta on kirjoitettu varmasti maailmanhistorian paras elokuva-arvostelu.

Hieman myöhemmin, niinä samoina kesinä, minut vangitsi mustavalkoinen Johnny Weissmullerin tähdittämä televisiosarja. Muistan lukeneeni, että televisioidussa Tarzan-huudossa olisi käytetty taustalla mieskuoroa ja viulu(j)a.

Muistan myös ihastuneeni tuohon uinnin moninkertaiseen olympia-voittajaan niin että pyysin isääni kopioimaan töissä kirjojen sivuilla esiintyneet Johnnyn mustavalkokuvat, jotta voisin kiinnittää ne sinitarralla huoneeni seinälle.

Minä huomaan yhä useammin löytäväni matkoiltani lapsuudenmuistoja, muodossa jos toisessakin.

Ja minä luulen, että juuri se on tehnyt minusta sen kirjoittajan, joksi olen koko ajan kasvamassa.

Vieraile Shamianin saarella

Tämän ellipsinmuotoisen, läpimitaltaan vajaan kilometrin pituisen saaren kiertää rauhaksiin parissa kolmessa tunnissa. Kierroksen aikana voit pysähtyä katselemaan, kuinka paikalliset kalastavat pitkävartisilla haaveillaan makrilleja saarea ympäröivästä Helmijoesta.

Shamianin saarelta löytyy englanninkielisiä opastauluja, jotka kertovat alueen historiasta. Pysähdy myös tutkimaan pieniä putiikkeja, koeta löytää saaren kaikki pronssipatsaat, ja istahda ravintolan terallissille nauttimaan kiinalainen päivällinen.

Halutessasi voit tutustua paremmin Shamianin historiaan ja sinne vievien julkisten kulkuneuvojen aikatauluihin Travel China Guide -sivustolla.

Lue myös muista Kiinan-matkan kohokohdista

• Kantonin Kiina ja sen keittiöt
• Guilin – Etelä-Kiinan kaunein kansallispuisto
• Vuorten ylle kasaantuneita unelmia
• Muistojensa avulla tietää, kuka on
• Guangzhoun Valkoisen pilven vuorella