Talviretkeilijän opas
Talviretkeilijän opas tarjoaa Jouni Laaksosen vuosikymmenien kokemukseen perustuvat vinkit helpoista päivä- ja perheretkistä vaativiin talvivaelluksiin. Näillä ohjeilla nuotio syttyy lumihangenkin keskellä ja telttailu on turvallista myös silloin, kun mittari on miinuksella.
Uutta vuoteen 2023
Haaveiletko retkeilytoimittajan ammatista?
Aloita vuosi 2023 inspiroitumalla luonnosta ja lähde sanojentäyteiselle neulaspolulle kohti luontokirjoittajan unelmiasi! Eräkirjailija, retkeilytoimittaja ja luontokuvaaja Monni Himarin verkkokurssi soveltuu kaikille, jotka haluavat syventää luonnon kuvailua ja maalata sanat maisemiksi.
UUTISKIRJE
KAUKOKAIPUU-matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Näillä preseteillä käsittelen kaikki blogin valokuvat.
Olisit ottanut minut mukaan tulkiksi ;). Kävin Georgiassa vuonna 2012 ja venäjän kielellä pärjäsi kaikkialla.
No olisi pitänyt! Ruskia he minultakin kyselivät, se taisi olla ainoa sana jonka ymmärsin.. 🙂
Tämä taitaa olla juuri se matkailun kamalin ja ihanin puoli yhtäaikaa – toisaalta tuollaisessa tilanteessa ei naurata, mutta jälkikäteen huomaa asioiden aina lutviutuvan tavalla tai toisella, ja tuleekin hyvä fiilis – mä selvisin!
Sanos muuta, kiteytit sen hyvin <3
Oon aikanaan kokenut tuollaisen hyvin samanlaisen fiiliksen Romaniassa kun mikään ei ollutkaan niinkuin piti, eikä kuljetukset menneet sieltä mistä luulin. Mutta yleensä kaikesta selviää kysymällä ja olemalla rohkea, ja niin selvisit sinäkin ehjin nahoin kotiin Georgiasta! 🙂
Onneksi, koska muuten olisi jäänyt saunaseura kokematta <3
Nämä päiväkirjapäivitykset ovat hauskoja! Niin eläväinen meininki. Voin hyvin kuvitella sinut pitkänä naisena sinne kääpiömiesten keskelle. 😀
Kai näistä saa vähän sellaista tuntua, kuin itse koki paikan päällä. Ainakin toivottavasti! Ja kyllä sitä aina tuntee erottuvansa joukosta, kun on niin pitkä. Mutta onneksi se ei mua haittaa, voisin olla vaikka pidempikin!
Voi ei… tuossa tilanteessa olisi kelvannut roaming-paketti Georgiaan! 🙂 Mutta kuten Anna-Katri tuossa aikaisemmin jo totesikin, matkoilla sattuu aina, ja niille sattumuksille on hyvä oppia nauramaan jälkeenpäin. Nauraminen parantaa. Vaikka odottamattomat rahanmenot osaa kyllä sapettaa. Mutta tärkeintä, että löysit perille, ja jäipähän reissusta taas yksi muisto enemmän (joka ohjaa meitä muita matkalaisia tulevilla retkillämme).
Näinhän se menee. Ja aika kultaa muistot! Nyt jo naurattaa, vaikka tuolloin oli pala kurkussa.. 🙂
[…] viimein pääsin sen pienen ja lihavan taksikuskin kyytiin, joka ystävällisesti pelasti minut hermoja riipivästä tilanteesta, ei reilu kolmen tunnin ajomatka Tbilisistä Dedoplitskaroon tuntunut miltään. Hautauduin ihan […]
[…] myös osat 1, 2, 3 & […]
[…] toviksi takaisin surkuhupaisten seikkailujen Georgiaan. Maahan, jossa ei ole bussiasemaa vaan tienposki. Seikkailuun, jossa voi joutua illallistamaan lehmänaivomunakasta Azerbaidžanin rajalla […]