Kevytretkeilijän opas vei villapaitani (ja kevensi rinkan painoa lähes 2kg!)

Päivitetty 21.4.2022. Artikkeli on julkaistu alunperin 15. maaliskuuta 2020.

Nyt kävi niin, että Kevytretkeilijän opas vei villapaitani

Blogia pidempään seuranneet tietävät, että olen matkaillut koko ikäni käsimatkatavaroiden varassa. Varusteiden kevennys, grammanviilaus, on sittemmin tullut tavaksi myös retkeilyssä, mutta oppia ikä kaikki: Kevytretkeilijän oppaan avulla vähensin rinkan painoa pienin muutoksin lähes 2 kg verran.

(Uskallan väittää, että tuo kaksi kiloa voi olla monilla jopa 3–5 kiloa, sillä minulla on keventämisestä jo pikkuisen kokemusta.)

Kun vuonna 2015 osallistuin Suomen Ladun järjestämälle Sokosti Challenge -retkeilykurssille ja viiden päivän mittaiselle vaellukselle Urho Kekkosen kansallispuistossa, rinkkani painoi vajaa 10 kiloa.

Se oli noviisille melko hyvä suoritus, mutta ainoastaan siksi että kurssin ohjaajat, Juhani Metsäpelto ja Jukka Nikkilä karsivat lähes puolet varusteistani.

Väen väkisin minun piti kuitenkin saada pakata mukaan yksi ylimääräinen t-paita, jolle Juhani naureskeli: ”Et käytä sitä kuitenkaan.”

Hän oli oikeassa.

Aivan turhaan kannoin mukanani myös kamerajalustaa parin vuoden takaisella Nepalin vaelluksella. Tuon surullisen ja opettavaisen mutta lopulta hyvin päättyneen vieraskynäni voitte lukea Ossi Määtän 

Kevytretkeilijän opas -teoksesta (SKS, 2020), jonka sain tovi sitten käsiini. Ja millainen teos se onkaan!

Kevytretkeilyn juuret yltävät Suomessa 1990-luvulle

Modernin kevytretkeilyn historia Suomessa yltää vähintään 1990-luvulle. Tuttavallisemmin ”grammanviilaus” onkin tällä hetkellä nopeiten kasvava retkeilyn alalaji.

Vaikka superpitkiä vaelluksia on tehty kautta historian etenkin Jenkeissä, ja vaikka aiheesta löytyy paljon tietoa englanniksi, suomenkielinen opas puuttui – kunnes eräkouluttaja ja retkeilytoimittaja Ossi Määttä kirjoitti sen.

Insinööriksi kouluttautuneen esikoiskirjailijan selkeät listaukset ja neuvot rinkan keventämiseen vastaavat kasvavaan kysyntään. Suomalaisissa erämaissa testattu tieto on tuoretta ja luotettavaa, ja kirjan faktoissa on menty paikoitellen todella syvälle.

Aivan, kuten varustepoliittisessa tietokirjassa kuuluukin.

Matkailu opettaa

Kirjan esipuheen on kynäillyt retkeilykirjailija ja -toimittaja Jouni Laaksonen. Lisäksi pitkän matkan vaeltajat Suvi Ahonen ja Teemu Hartikainen kertovat omat tarinansa myös allekirjoittaneen lisäksi; sain kunnian kertoa Langtangin vaellukselta oman karmaisevan kokemukseni.

Koska minulle on ollut blogin alkuajoista asti ominaista jakaa myös ne elämäni surkeimmatkin sattumukset, kirjassa julkaistu tarinani on mallia ”vaikeuksien kautta voittoon”. Monikaan asia ei nimittäin ole opettanut yhtä paljon kuin matkailu. Ja juuri siksi olen todella iloinen, että pääsin kertomaan kokemastani näin hienon kirjan sivuille, vieläpä aivan mainioon joukkueeseen.

Jo pidempään Kevyesti kairassa -blogia seuranneena olin osannut uumoilla, mitä tuleman pitää, mutta en silti arvannut odottaa näin kattavaa ja hyvin toimitettua pakettia. Sen vuoksi haluankin tässä yhteydessä lähettää terveiset ja kiitokset kirjan kustannustoimittajalle Anna Revitzerille.

Luulot pois ja puntarille!

Kevytretkeilijän oppaan luettuani päätin ottaa haasteen vastaan ja punnita mutu-tuntuman pois.

Järkytyin. Luulin retkeileväni kevyesti.

Ossin kirja ei tarjonnut vain hyviä oivalluksia parempiin valintoihin, vaan se todella sai minut tajuamaan, miten paljon järkevämmin varusteensa voi valita ja pakata.

Palaan itse kirjaan hieman tarkemmin artikkelin lopussa, sillä haluan ensin paljastaa, mitä perusvarusteeni oikeasti painavat ja miten paljon olen tämän opaskirjan avulla pystynyt viilaamaan grammoja rinkan painosta.

Toim. huom. Koska kirjassa on niin paljon hyviä vinkkejä, keskityn tässä julkaisussa keventämään kenttäkeittiötäni sekä vaatevarustusta, sillä niistä on Ossinkin mukaan helpoin aloittaa.

Vaatteiden paino: 3,7 kg vs. 2,28 kg

Rakastan villapaitoja! Mutta en olisi ikinä uskonut luottovarusteeni painavan 680 grammaa. Se on enemmän kuin makuualustani, joka painaa 640 g.

Vaeltaessa minulla olisi ylläni Arcteryxin ohut tekninen pitkähihainen (120g),

Fjellun Keb Trousers -housut (660 g) ja Guidelinen kuoritakki (460 g). Takkia pidän vain, mikäli sää on todella viileä (minun tulee liikkuessa todella kuuma).

Lasken siis takin ennemmin mukaan repun painoon, jotta tilanne olisi todenmukaisempi.

Sormia lämmittäisivät merino-sormikkaat (60-160g), päätä puuvillainen buffi (30g) ja kaulaa merino-buffi (40g). Näin siksi, että merino-buffi on minulle päähineenä aivan liian kuuma.

Tykkään yleensäkin vaeltaa kevyemmässä varustuksessa, sillä minulle tulee liikkuessa aina todella kuuma. Olen monesti kulkenut sortseissa vielä silloin, kuin muilla on pitkien vaellushousujen alla merinot tai tekniset pitkälahkeiset. Jätän kuitenkin tässä tapauksessa shortsit (230g) pois.

Varusteet 5-7 päivän vaellukselle

Nämä alla listatut varusteet pakkaisin rinkkaan sen suuremmin painoa miettimättä, jos lähtisin esimerkiksi 5-7 päivän vaellukselle syysaikaan ennen lumia:

• Villapaita, 680g vs. Arc’teryx Cerium LT Hoody (850 CUIN), 320g
• Guideline vedenpitävä ja hengittävä kuoritakki, 460g
• Keb Touring Down (800 CUIN) -untuvatakki, 600g vs. jätä kotiin ja ota kolmas merinopaita 200g
• Keb Eco-shell Trousers, 600g vs. Marmot, 260 g
• Toinen merinokerrasto nukkumiseen, 280g
• Devoldin merinohousut, 180g
• Aclima WarmWool -merinopaita hupulla, 400g
• Kahdet merinosukat, yhdet alushousut, urheilutoppi yht. 180g
• Villasukat, 120g vs. jätä kotiin
• Villakynsikkäät, 80g
• Villapipo, 120g

Yhteensä: 3,7 kg vs. 2,48 kg
Pois painosta: -1,42 kg
Kevyimmillään: 2,28 kg

Painoa hävisi 1,5 kilon verran

Kirjan vinkkien avulla sain kevennettyä vaatteiden painoa 1,5 kg verran. Kun tähän vielä lisätään kenttäkeittiön kevennys, päästään jo karvan yli kahteen kiloon, mikä on mielestäni todella paljon, sillä en ole tässä tapauksessa hankkinut mitään uutta vaan ainoastaan järkeistänyt valintojani.

Esimerkiksi villapaidan tilalle minun kannattaisi ennemmin ottaa Arc’teryxin untuvatakki ja jopa korvata sillä Fjellun vastaava, sillä ryxi on takkina kevyempi ja silti aavistuksen lämpimämpi.

Sivuhuomio: Hyvä tietää painoluokista

Kevytretkeilyssä puhutaan erilaisista painoluokista. Tavallinen varustus, joka on kasattu ilman erityistä ymmärrystä tai huomiota tavaroiden painosta, on yleisesti 10–25 kg. Tällöin päivämatkojen pituudet ovat tyypillisesti 10–20 kilometriä.

Kevytvarustus määritellään useimmiten alle 7–9 kg peruspainoksi, eli repun painoksi ilman ruokaa ja polttoainetta. Tällä painolla varustuksen keveyteen on jo käytetty systemaattista huomiota, ja turhia esineitä on jätetty pois. Päivämatkojen pituudet ovat tyypillisesti 20–30 kilometriä.

Ultrakevyt varustus määritellään tiukasti alle 4,5 kg peruspainoksi. Suomen oloissa alle 5,5 kg peruspainon repusta voi kuitenkin hyvällä omatunnolla puhua jo ultrakevyenä. Päivämatkojen pituudet ovat tyypillisesti 30–45 kilometriä.

Superkevyt varustus (Super ultralight, SUL) on hyvin minimalistinen varustus suotuisiin olosuhteisiin. Sen määritelmänä on alle 2,3 kg peruspaino. Varusteina on käytännössä pieni tarppi, ohut patja ja retkipeitto pakattuna kevyeen reppuun. Usein SUL-vaellukset on tehty testimielessä omia rajoja hakien. Näin kevyt varustus mahdollistaa myös useamman päivän mittaisen polkujuoksun.