Tapaa lunni, karimetso ja muut siivekkäät Hornøyan lintusaarella

Lunni siellä, toinen täällä – 7 500 paria Hornøyan jyrkänteen päällä

Lunni ikuistettuna valokuvaksi on takuulla yksi tavoitelluimmista aiheista, josta monet Norjan-kävijät haaveilevat – ja kaikista helpoin tapa unelman saavuttamiseksi onkin vierailla Hornøyan lintusaarella Finnmarkin Vuoreijassa.

Mekkala on korvia huumaava. Olen saapunut päiväretkelle Hornøyan lintusaarelle, jossa pesii lähes 100 000 siivekästä maaliskuulta elokuun puolivälin tietämille. Lunnien lisäksi saarella pääsee näkemään niin karimetsoja, merikotkia, pikkukajavia, haahkoja, isokoskeloita etelän- ja pohjankiisloja kuin merikihuja ja tukkakoskeloita, noin muutamia lajeja mainitakseni.

Silti juhlapukuun sonnustautunut punanokkainen lunni on tämän linturetken pääroolissa. Hornøyan populaatio on 7 500 paria, ja tuskin mistään muualta Norjassa löytyy yhtä helppoa kohdetta kuvata näitä näyttäviä lintuja.

70° pohjoista leveyttä, 31° itäistä pituutta

Hornøya sijaitsee yhtä kaukana pohjoisessa kuin Yhdysvaltojen pohjoisin piste Point Barrow. Samalla se on myös Norjan itäisin piste sekä yksi Euroopan villisimmistä ja äärimmäisimmistä paikoista – ja silti hyvin helposti saavutettavissa.

Lauttaliput voi ostaa sataman turisti-infosta

Lauttamatka Hornøyalle kestää reilut kymmenen minuuttia. Meno-paluu kustantaa 550 kruunua (2021), ja lipun voi ostaa Vardøn satamassa sijaitsevasta turisti-infosta. Lautat lähtevät päivästä ja sesongista riippuen joko aamuyhdeksältä tai -kymmeneltä ja kulkevat saarten väliä tunnin tai kahden välein (myöhempi lähtöaika osuu viikonlopulle). Päivän viimeinen vuoro palaa takaisin Vardøon viideltä.

Aikataulut kannattaa tarkistaa turisti-infosta tai Vuoreijan majakkamestarilta, numerosta: 901 79 585.

Hornøya on takuuvarma paikka nähdä lunneja

Lautan rantautuessa Hornøyan lintusaarelle näkyä ei tahdo uskoa todeksi: saari kuhisee lintuja. Tuhannet siivekkäät eivät myöskään kahvahda kulkijaa. Kapeaa ja mutkaista polkua kulkiessani kivenkolosta kuuluu häijyä sähinää, kun karimetso-emo kokee minun tulleen liian lähelle pesää. Siirryn suosiolla eteenpäin polulla, sillä sen sivuille ei voi astua; lintuja on kaikkialla.

Eniten jännitin sitä, miten valitsemani objektiivi (Canonin f/2.8 70-200mm) riittäisi. Pelko oli kuitenkin aivan turha, sillä lunnit (ja muut linnut) olivat niin lähellä, että polttoväli meinasi käydä turhan ahtaaksi. Karimetsojen töyhtöt ja lunnien iirikset näki paljaalla silmällä. Uskomatonta.

Olen nähnyt sosiaalisessa mediassa paljon kuvia Hornøyalta, usein niin että julkaistuissa kuvissa näkyy vain yksi lunni. Todellisuudessa sellaista näkyä saa etsiä kauan, sillä linnut seisovat rinta rinnan ja kuikuilevat minua uteliaina. Ei siis kannata antaa somen hämätä, Hornøya todella on helppo ja mutkaton kohde kuvata lintuja.

Lunni ei osaa laulaa

Lisäksi se on aivan surkea lentoonlähtijä. Meressä pyristelevä lintu on varsin hullunkurinen näky. Sille olisi varmasti helpointa ratsastaa hetki aallonharjalla ja hypätä siitä ilmaan.

Lunnin epämusikaalista ääntä voisi kuvailla kuorsaavana ja mylvivänä ”orrr” tai ”aaah” tyyppisenä mölyämisenä. Linnun koomisuus ei siis lopu vain sen olemattomiin lentotaitoihin.

Onneksi se sentään on loistava sukeltaja.

Ruokkien heimoon kuuluva pieni ja kaunis lintu, Lunni (Fratercula arctica), on helppo tunnistaa typäkästä vartalosta ja värikkäästä nokasta. Hieman surumielinen katse saa lunnin näyttämään todella suloiselta, ja linnun ikuistaminen valokuvaan onkin monien Norjan-kävijöiden haaveissa.

Lunni elää suurissa laumoissa ja pesii kallioiden halkeamissa ja koloissa. Populaatiot ovat tänä päivänä onneksi kasvussa, vaikka niitä pyydystettiin 1800-luvulla lihan ja munien vuoksi.

Lintusaaren muut lajit

Ensimmäinen/kolmas kuva: Tummanruskean etelänkiislan tunnistaa pitkästä kapeasta nokasta. Etelänkiislan ringvia-värimuodon linnuilla on silmän ympärillä valkoinen rengas, joka jatkuu ohuena juovana taaksepäin.

Toisessa kuvassa poseeraavan, etelänkiislaa jonkin verran muistuttavan ruokin nokka on jykevämpi. Myös pään muoto on erilainen ja kaulan paksumpi.

Neljäs kuva: Komeasta töyhtöstä tunnistettava karimetso on minulle tuttu laji jo Gisløyalta. Lintu tapasi kuivatella sulkiaan ja kainaloitaan siivet levällään istuen kotirannan suurella kivellä. Sama hauska näky toistui myös täällä.

Erityiskiitos samaan aikaan saarella vierailleelle pariskunnalle, Päiville ja Maurille. Lintusaarella käynti oli ollut lintuja harrastavan Maurin pitkäaikainen haave, ja hän auttoikin minua tunnistamaan eri lajeja (onhan oma lintuharrastukseni vasta aluillaan). Lisäksi kotiin päästyäni kävin tarkistamassa ja opiskelemassa lajeista lisää päivitetystä lintuoppaiden raamatusta.

Nälkä kasvaa syödessä, sanotaan. Tilasinkin itselleni myöhäiseksi syntymäpäivälahjaksi Sigman f/5-6,3 150-600mm DG OS HSM Sportin. Sen avulla niin lintuja kuin valaita ja pyöriäisiä kuvaa jatkossa paljon helpommin (Hornøyalle tosiaan riittää lyhyempikin polttoväli, kuten aiemmin mainitsin).

Miljoonien siivekkäiden kotisaari

Jyrkästi pystysuoraan kohoava jyrkänne on lintujen reviisiä, pesät sijaitsevat vieri vieressä. Eri lajit elävät sulassa sovussa keskenään, tepastelevat rinta rinnan, ja kuikuilevat toisten merestä hakemien saaliiden perään.

Vaikka olin varma että niin kävisi, en saanut linnunlöröä niskaani. Moinen oli varmasti puhdasta tuuria, sillä ilma on siiveniskuista musta.

Hyvä muistaa: Koirien vieminen saarelle ei ole sallittua. Lisäksi lintujen valtakunnassa vierailevan kaksilahkeisen on syytä pysytellä merkityllä polulla, sillä osa saaresta on rauhoitettua aluetta. Ja jos majakalle vievän polun edessä seisoo stop-merkki, kannattaa varmistaa turisti-infosta, saako majakalla vierailla. Voit varmistaa asian soittamalla majakkamestarille numeroon: 901 79 585.

Vardøn majakka vahtii Barentsinmerta Norjan itäsimmässä kulmassa

Lintusaarella vieraillessaan kannattaa seurata kiemuraista kinttupolkua, joka johdattaa kulkijan kauniille punahattuiselle Vardøn majakalle. Suojelukohteen arvon vuonna 1998 saanut majakka toimii lintututkijoiden residenssinä, minkä lisäksi majakassa on myös mahdollista yöpyä.

★ Lue Vardøn majakka tarina täältä »

Varangin niemimaan road tripin muut osat

★ Norjan kaunein ajoreitti päättyy Kjølnesin majakalle »
★ Ikimuistoinen yö Kjølnesin majakalla »
★ Berlevåg – arktista rakennettua ja luonnollista kauneutta »
★ Kongsfjord – toisesta maailmansodasta selvinnyt kalastajakylä »
★ Vardøn majakka vahtii Barentsinmerta Norjan itäsimmässä kulmassa »
★ Vuoreija (Vardø), Norjan viimeinen kaupunki »

Linkkivinkit Norjan autoreissuille

★ Tallenna itsellesi road tripin pakkauslista »
★ Norjan 18 kauneinta autoreittiä »
★ Lue vinkit autoilusta Norjassa »
★ Lue vinkit Lofoottien road tripille »
★ Lisätietoa Varangin niemimaasta »