Pallasjärvi – kahdeksan vuodenajan retkikohde
Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta löytyvä kaunis Pallasjärvi lumoaa kaikkina vuodenaikoina – mutta mikä näistä on sinun suosikkisi?
Kittilän ja Muonion rajalla sijaitseva kaunis Pallasjärvi on Pallas-Yllästunturin kansallispuiston helposti tavoitettava luontokohde. Myös minua Pallasjärvi kutsuu kerta toisensa jälkeen, vaikka olen vieraillut täällä jo monesti – ehkä syynä on juurikin luonnon moninaisuus sekä vuodenkierron tuomat mahdollisuudet kuvata kohdetta eri ilmeissä.
Teimme kuluvan vuoden syyskuussa riippumattoretken Punaisenhiekan rannoille yhdessä Oonan kanssa. Kiinnitimme riipparit rannan tuntumassa kasvavien puiden väliin ja vain olimme. Otimme torkut, söimme porkkanakakkua ja juttelimme siitä, mitä luonto meille merkitsee.
Minulle luonto kuvastaa ystävää, työpaikkaa ja työkaveria mutta myös paikkaa rauhoittumiseen. Ei ole liioiteltua sanoa luonnon olevan koko elämä, sillä sitä sen pitäisi meille kaikille tarkoittaa. Sieltä me kaikki olemme lähtöisin.
Kirkkaan Pallasjärven ranta on kahluusyvää 100 metrin verran. Kohde on siis omiaan myös perheen pienimmille, sillä matalassa vedessä on hauska temuta. Järven keskisyvyys on 9 metriä, syvimmillään 36 metriä. Ja jotta vesi yltäisi edes vyötärölle asti, saa kahlata melko pitkään.
Vuodesta 2004 mitatun keskiarvon mukaan veden lämpötila on ollut kesäkuussa 8.3, heinäkuussa 14.3 ja elokuussa 14.8 astetta.
Ruskapukuun pukeutunut Pallasjärvi.
Pallasjärvi yöttämän yön aikaan
Voinkeltaisen keskiyön auringon loimottaessa taivaalla Pallasjärvi hehkuu Lapin kultaa. Maisema on yhdellä sanalla kuvattuna majesteettinen. Järvimaiseman lounaisosassa seisoo Lommoltunturi, ja luoteiskulmalta kohoavat Pallastunturit jatkuvat niin pitkälle kuin silmä piirtää.
Sininen taivas on mielestäni melko tylsä, minkä vuoksi toivon kuviini pilviä – fiiliksen mukaan niin cumuluksia kuin synkkiä sadepeittoja.
Lapin kahdeksan vuodenaikaa ovat pakkastalvi, hankikantokevät, jäidenlähtökevät, keskiyönaurinko, sadonkorjuu, ruska, ensilumi ja joulukaamos. Paljon on vielä näkemättä, minkä lisäksi kevät sanan varsinaisessa merkityksessään on kokematta. Ajattelin kuitenkin korjata tilanteen ensi vuonna, jolloin haluaisin ikuistaa Pallasjärven ja sitä ympäröivän luonnon hennoissa sävyissä – hetkenä, ennen kuin koko tienoo räjähtää vihreän täysiin sävyihin.
Palellen Pallaksella
“Tammipäivän punoi pakkasta hohtavan hennon harson ja verhosi sillä tunturihuiput peitellen ne nukkumaan. Näiden muinaisten, avolakisten, jättiläismäisten maankohoumien takaa pohjoisesta alkaisi suuri ja mahtava erämaa, jonka suojissa onnelliset riekot saivat rauhassa rakentaa lumikieppejään.
Pehmeäpiirtoisten Pallasten etelänpuoleisilta helmoilta levisi laaja selkä, jonka muistojen helmeilevät laineet oli paksu jää taas talveksi tukahduttanut. Olin käynyt täällä kerran aiemmin. Silloin kun Lapin yötön yö vielä liekehti veden pinnasta ja rannan punaisella hiekalla, vaan kaamoksen aikaan en koskaan ennen. Sen vuoksi maisema oli outo, vaikkakin vanha tuttu.”
Ote on maaliskuussa 2020 julkaistun Erältä, eräistä -esikoisteokseni ensimmäisestä lastusta, Palellen Pallaksella. Kyseinen tarina on pidempi ja seikkaperäisempi kertomus aiemmin julkaisemastani jutusta Punaisenhiekan autiotuvalle – retkeilijälle suojaa tuovasta mökkeröstä, joka seisoo paikoillaan tänäkin päivänä, aivan Pallasjärven kainalossa.
Autiotupa-etiketti – tiesithän tämän?
Punaisenhiekan autiotupa on yksi Pallas-Yllästunturin alueen suosituimmista autiotuvista, sillä viereiseltä autotieltä on matkaa tuvalle ja Pallasjärven rannalle vain 300 metriä. Kesäisin varsin vilkas pihapiiri oli kuitenkin tuona kylmänä talvi-iltana ihmisistä autio, ja sain nukkua vanhojen hirsien suojissa omassa rauhassa.
Yksin (tai kaksin kaverin kanssa) vietetty yö autiotuvassa on elämys ja todellista luksusta; nukkumalaverilta saa valita parhaan paikan, ja kamiinalla voi laittaa ruokaa omaan tahtiin. Autiotupa-etiketin mukaan uusille tulijoille tulee aina antaa tilaa, eli viimeiseksi tulleilla on etusija yöpyä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mikäli tupa tulee täyteen (eli viimeiset yöpyjät saapvat vasta myöhään illalla), järjestyksessään tupaan ensimmäisenä saapunut antaa tilaa ja siirtyy nukkumaan ulos.
Sopu sijaa antaa
Mutta sopu sijaa antaa, ja myös lattialla pystyy majoittumaan (mikäli laveri tulee täyteen). Kun on kohtelias ja muistaa retkietiketin sekä kunnioitta toisia, ikäviä tilanteita harvemmin tulee. Tosiasia kuitenkin on, etteivät tilanteet aina mene toivotulla tavalla.
Tämän vuoksi retkeilijän ei tulisi koskaan lähteä yöpymään autiotupaan ilman varamajoitetta. Ei siis kannata laskea majoittumista sen varaan, että tuvassa on aina tilaa. Joskus voi myös käydä niin, ettei autiotuvassa syystä tai toisesta edes halua nukkua (jos paikan päälle on eksynyt moukkamainen remusakki).
Yöttömän yön aikaan Pallasjärvi hehkuu Lapin kultaa.
Joko olet kokeillut Retkikarttaa?
Kuluvan vuoden aikana uudistunut Retkikartta.fi on erinomainen työkalu luontokohteiden, luontopolkujen, vaellusreittien sekä tulentekopaikkojen, laavujen ja autiotupien paikantamiseen.
Retkikartta on Metsähallituksen ylläpitämä palvelu, jonka käyttö on kaikille maksutonta. Retkikartta kertoo myös Suomen kalastus- ja metsästysalueet.
Pallasjärvi ja kalastus
Kaimatunturinsa itäpuolella, Ounasjoen vesistöalueella lepäävä Pallasjärvi on retkeilyn lisäksi myös suosittu kalastuskohde. Erikseen ostettava kalastuslupa oikeuttaa kalastamaan yhdellä vavalla, kelalla ja vieheellä. Lisäksi vetouistelussa saa lisäksi käyttää yhtä painoviehettä tai syvääjää.
Varsinaisen kalastusluvan lisäksi kaikkien 18-64-vuotiaiden tulee myös lunastaa kalakortti eli kuluvan vuoden valtion asettama kalastonhoitomaksu.
Mikä vuodenajoista on sinun suosikkisi?
Lue myös muista Muonion alueen retkikohteista
★ Noitarumpu soi ja Jerisjärven siiat laulavat »
★ Torassieppi – vastuullista luksuslomailua Muoniossa »
★ Sielun-matkalla Särkijärven Majoille ja Veli Koljosen ateljeeseen »
★ Pyhäjoen luontopolku Pallasten helmoilla »
★ Taivaskeron kierros Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa »
Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.
Todella kivalta kuulostava retki!
Tykästyttiin muuten nyt syksyllä Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Paljon kauniita paikkoja ja voi hyvin olla, että ensi syksynä tulee suunnattua sinne uudestaan. Tuo Retkikartta on meillä vielä kokeilematta, mutta kuulostaa siltä, että se voisi ollakin varsin kätevä, kun luonnossa kuitenkin tulee liikuttua. Yleisesti oma suosikkini vuodenajoista on ilman muuta kesä, mutta luonnossa tykkään liikkua eniten keväällä ja syksyllä.
Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa voi suositella kaikkina vuodenaikoina! 🙂
Kesä on itselle mieluinen kalastuksen vuoksi, sillä lohta saa onkia kesäkuulta elokuun loppuun. Mutta pidän kyllä kaikista vuodenajoista, niissä jokaisessa on omat etunsa kauniiden luontokuvien suhteen.
Pallas-Hetta on upea alue – yksi suosikeistani, siis sekä kesällä että talvella. Sopivan välimatkoin on taukotupia, ja Hannukurun sauna (olen käynyt siinä vanhassa talvivaelluksella – ja uudessa kesällä) oli kuin paratiisi puolenvälin “krouvissa”. Pallasjärven ympäristössä en tosin ole käynyt – kun on ollut “kiire” valtaväylälle mutta pitääkin pitää tuo mieleen jos tuollapäin joskus käy. Autiotupa etiketin olen huomannut vuosien saatossa hieman muuttuvan — valitettavasti, ja tuntuu olevan vallalla se että first-come-first-served meno. Pari kertaa olen joutunut siirtymään ulos tai laverin alle nukkumaan, ja kannankin aina myös telttaa mukana. Tällöin voi majoittua missä tahansa, ja yleensä autiotuvan ollessa täynnä meno voi olla aika rauhatonta.
Oih! Pääsisinpä vielä itsekin joskus kokemaan Hannukurun ja saunan, oli varmasti upea kokemus! Ja mitä tulee tuohon etikettiin niin kyllä, valitettavasti tämä on mennyt ilmeisesti vain huonompaan suuntaan. On myös hyvin epäreilua paukata kämppään siinä vaiheessa, kun muut ovat jo käyneet levolle. Silloin mielestäni kenenkään ei kyllä pitäisi joutua ulos, ja vastuu huonosta käytöksestä on nimenomaan uusilla tulokkailla. Joskus toki on niinkin, että perille ei ehdi ennen iltaa, mutta juuri siinä tapauksessa kaikille pitäisi kyllä pystyä tarjoamaan yösija autiotuvasta.
Mieli kyllä tekisi tehdä joskus joku pidempi erämaavaellus Lapin tuntureilla, joko kesäaikaan tai ruskaa kulkiessa ihaillen. Pallasjärvi vaikuttaa hienolta kohteelta ja tuo punahiekkainen ranta on jotain erikoista. Mutta toisaalta, nuo kuvat lumeen kietoutuneesta autiotuvasta talven hämärissä on niin tunnelmallisia, että ehkä sittenkin hiihtovaellus…
Pallas-Yllästunturi on upea kaikkina vuodenaikoina, mutta olet kyllä oikeassa siinä, miten ihana kohde on talvella. Maisemissa ja tuvissa on silloin aivan omanlaistaan tunnelmaa. 🙂 Omalla kohdalla se ensimmäinen hiihtovaellus on vielä kokematta, mutta toivottavasti sekin toteutuu vielä joku päivä. <3
Luonto elää ja on joka vuosi erilainen samanakin vuodenaikana. Asun itse vesistön varrella virtaavassapaikassa ja jäiden lähtö on joka vuosi erilainen. 14 vuoden aikana kaksi kertaa dramaattinen, yleensä jäät vain ohimennen hitaasti sulavat
Olet onnekas! Vesistön äärellä olisi upeaa asua: haaveilen omasta vuononrantatontista, josta voisi seurata meren mahtia ja muutoksia. Tuo jäidenlähtö on kyllä mieletöntä aikaa, ja jäiden kumahtelu on jotain, mitä ei tohdi uskoa todeksi ennen kuin kuulee sen ensimmäisen kerran. Mykistävää!
Piti kurkata katsomaan, että mitkä ne kahdeksan vuodenaikaa ovat, vaikken ehkä hetimmiten juuri Pallasjärvelle päädykään 🙂 Ihan kiva lista. Tuli noista kahdeksasta vuodenajasta mieleen, että miten se nyt olikaan, montakohan sanaa lumelle pohjoisen ihmisillä vaikka Grönlannissa olikaan. Tai montako sanaa erilaisille pienille luodoille ja saarille saariston ihmisillä ainakin ruotsiksi. Luonto ja luonnonajat ovat kyllä, kun tarkemmin katsoo, niin monimuotoisia.
Olet kyllä upeasti sanoin ja kuvin vanginnut Pallasjärven taian. Punaisen hiekan hehku kesäyössä sai oikein kylmät väreet aikaan. Niin uskomatoman kaunis! Mutta myös talviunille vaipunut ja ruskan koristama Pallasjärvi vaikuttavat houkuttelevilta. Olenkin jo jonkin aika haaveillut siitä, että voisin koko syksyn viettää pohjoisessa. Aloittaisin Norjasta ja ruskan mukana kulkisin kohti etelää. Sinun pohjoisen tarinasi eivät tätä unelmaani ole ainakaan haalistaneet ♡ .
Pallasjärven rannat on minulla vielä käymättä, vaikka Pallastunturin maisemat muutoin ovat tuttuja. Miehen perheellä oli siellä mökki ja kaikki talvilomat vietettiin Pallastunturia ihaillen. Nyt on mökki myyty eikä vuosiin ole enää niissä maisemissa käyty, mutta joskus vielä pitäisi. Kuvasi ovat niin upeita, että niitä vaan unohtuu tuijottelemaan 🙂
Olipa ihania kuvia, itselle tuli hyvin seesteinen olo. Vielä en ole päässyt pohjoiseen patikoimaan, mutta haaveena on päästä noihin upeisiin maisemiin. Olisi mahtavaa joskus yöpyä tuollaisessa tuvassa ja jatkaa matkaa seuraavana päivänä. Itse tulen hulluksi itikoista, milloin mahtaa noilla leveysasteilla olla itikkavapaa ajankohta?
APUA mitä kuvia! <3 Mielettömiä jälleen! 🙂 Kuulostaa kyllä muutenkin mahtavalta reissulta! Pitää tuonne itsensä eksyttää vielä joskus. <3